Diese Präsentation wurde erfolgreich gemeldet.
Die SlideShare-Präsentation wird heruntergeladen. ×

Talous ja Yhteiskunta 1/2006

Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
&1/2006
Ta l o u s
Y h t e i s k u n t a
12006
&1/2006
Ta l o u s
Y h t e i s k u n t a
Heikki Taimio
Pääkirjoitus....................................................
Pudotus-
pelilläkö
lisää tuot-
tavuutta?
Heikki Taimio
LISÄLUKEMISTA
Ari Hyytisen ja Petri Rouvisen toi-
mittamassa kirjas...
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Wird geladen in …3
×

Hier ansehen

1 von 56 Anzeige
Anzeige

Weitere Verwandte Inhalte

Diashows für Sie (16)

Ähnlich wie Talous ja Yhteiskunta 1/2006 (20)

Anzeige

Weitere von Palkansaajien tutkimuslaitos (20)

Aktuellste (20)

Anzeige

Talous ja Yhteiskunta 1/2006

  1. 1. &1/2006 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a
  2. 2. 12006 &1/2006 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Heikki Taimio Pääkirjoitus.................................................................................... 1 Jukka Jalava ja Matti Pohjola Tieto- ja viestintäteknologian vaikutus bruttokansantuotteen ja työn tuottavuuden kasvuun Suomessa vuosina 1995–2002.......... 2 Mika Maliranta ja Petri Rouvinen Tietokoneet Suomen tuottavuuden lähteenä .................................. 8 Raili Mäkitalo Tieto- ja viestintätekniikalla tehokkuutta julkiseen palvelutuo- tantoon? ......................................................................................... 13 Kari Sairo Kone- ja metallituoteteollisuuden rakennemuutos ........................ 19 Martti af Heurlin Teknologiassa ja innovaatioissa on tehtävä valintoja .................... 24 Heli Kukko Liiketoimintaosaamisen kehittämishaasteet .................................. 31 Juhana Vartiainen Tuottavuus, palkkaerot ja palkkaneuvottelut................................. 36 Stephen Nickell Suomalainen työttömyys eurooppalaisessa vertailussa .................. 42 Jukka Pekkarinen Kolumni: Palkansaajien tutkimuslaitos: suuntana tulevaisuus..... 50 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä .................................................... 52 34. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Reija Lilja Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Marja-Liisa Rajakangas Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 22,00 € Irtonumero 7,00 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuva: Markku Böök ISSN 1236–7206
  3. 3. Pudotus- pelilläkö lisää tuot- tavuutta? Heikki Taimio LISÄLUKEMISTA Ari Hyytisen ja Petri Rouvisen toi- mittamassa kirjassa Mistä talouskas- vu syntyy? (Taloustieto Oy 2005) käsitellään laajemmin lehtemme tä- män numeron teemaa. Se antaa myös runsaasti viitteitä alan muu- hun kirjallisuuteen. Tilastokeskus julkaisee tietoja Suomen tuottavuu- den kasvusta; sen uusin julkaisu, Tuottavuuskatsaus 2004 sisältää tie- toja myös julkisen toiminnan tuot- tavuudesta. Osoitteesta www.tilasto- keskus.fi löytyvät myös tilastosivut “Tiede, teknologia ja tietoyhteis- kunta”. Uuden teknologian vaiku- tuksia tarkastelevat hallituksen tie- toyhteiskuntaohjelman sivut www. tietoyhteiskuntaohjelma.fi ja useiden tahojen yhteistyönä kehitetty sivus- to www.tietoyhteiskunta.fi EU KLEMS-projektissa (www. euklems.net) tutkitaan tuottavuu- den kehitystä EU-maissa. Hollan- tilaisenGroningeninyliopistonGrowth & Development Centre (www.ggdc. net) on tuottavuustutkimuksen eu- rooppalainen keskus, joka ylläpitää myös laajaa tietokantaa. Se toimii yhteistyössä yhdysvaltalaisen Con- ference Boardin (www. conference- board.org) kanssa. Myös USA:n National Bureau of Economic Re- searchilla (www.nber.org/programs/ pr/pr.html) on tuottavuuden tutki- musohjelma. Suomen työmarkkinoiden toimi- vuutta tarkasteltiin Valtioneuvoston kanslian globalisaatioselvityksen taustaraporteissa, joiden yhteenve- to on julkaisussa Vertaileva näkö- kulma Suomen työmarkkinoihin (Valtioneuvoston kanslian julkaisu- sarja 21/2004). Työmarkkinoiden sopimusjärjestelmää käsittelee myös Kari Alhon ja Jukka Pekkarisen toi- mittama kirja Sovitaan palkoista (Taloustieto Oy 2004). Työttömyys – taloustieteellisiä puheenvuoroja (toim. Kari Hämäläinen, Heikki Taimio ja Roope Uusitalo) puoles- taan on kokoelma artikkeleita, jois- sa analysoidaan suomalaista työttö- myyttä mikrotaloudellisesta näkö- kulmasta. EU:n vanhoissa jäsenmaissa kasvaa huoli siitä, että työn tuottavuuden kas- vu jää jatkuvasti jälkeen Yhdysvallois- ta. Keskeinen syy tähän on se, ettei yksityisillä palvelualoilla ole pystytty hyödyntämään uutta tieto- ja viestin- täteknologiaa, ICT:tä. Ero Yhdysval- toihin on suurin tukku- ja vähittäiskau- passa sekä rahoitusalalla. Uusinta teknologiaa on toki tarjolla Atlantin molemmilla puolilla. Sen sijaan Eurooppa näyttäisi tulevan jälkijunas- sa siksi, etteivät ICT:tä heikoimmin hyö- dyntävät yritykset väisty sitä parhaiten hyödyntävien tieltä yhtä ripeästi kuin Yhdysvalloissa. Pelkkä rauta ja softa ei- vät näet riitä: pitää olla myös osaamis- ta ja tehokasta organisointia. Esimer- kiksi kauppa tarvitsee taitavia johtajia ja isoja yksiköitä, joita eivät kaavamää- räykset tai aukioloajat kahlitse. Uuden teknologian tuottavuutta edis- tävä hyödyntäminen edellyttää raken- nemuutosta – pudotuspeliä, jossa hei- kot yksiköt kuolevat ja vahvat menes- tyvät. Ekonomistit kutsuvat tätä schumpeterilaiseksi luovaksi tuhoksi. Säälimätön kilpailu edistää sitä. Yleiseurooppalainen huoli ei kuiten- kaan näyttäisi koskevan yhtä paljon Suomea. Jos meillä tuottavuuskehitys on todellakin ollut lähes Yhdysvalto- jen luokkaa, niin ei voi kuin ihmetellä kahta seikkaa. Ensinnäkin meillä valitetaan kilpai- lun puutetta, kun taas Yhdysvalloissa sen väitetään olevan todella kovaa. Tällainen on tilanne esimerkiksi tuk- ku- ja vähittäiskaupassa. Suomessa kilpailu on ollut erityisen näkyvää matkapuhelu- ja laajakaistapalveluis- sa, joissa kuitenkin pudotuspeli on mennyt niin veriseksi, että yritysten kannattavuus on kärsinyt ja palvelut ovat jääneet jälkeen monista muista maista. Toiseksi Suomen työmarkkinoita pi- detään yleisesti hyvin joustamattomi- na verrattuna Yhdysvaltoihin, mutta tuottavuus kasvaa silti nopeasti. Tän- ne vaaditaan lisää yrityskohtaisia jous- toja ja palkkaerojen kasvua. Saataisiin- ko niiden avulla todellakin tuottavuus- kehitystä nopeutettua entisestään? Ai- nakin se olisi ristiriidassa tuloerojen kasvun hillinnän kanssa. EU:n vanhoissa jäsenmaissa kasvaa huoli siitä, että työn tuottavuuden kas- vu jää jatkuvasti jälkeen Yhdysvallois- ta. Keskeinen syy tähän on se, ettei yksityisillä palvelualoilla ole pystytty hyödyntämään uutta tieto- ja viestin- täteknologiaa, ICT:tä. Ero Yhdysval- toihin on suurin tukku- ja vähittäiskau- passa sekä rahoitusalalla. Uusinta teknologiaa on toki tarjolla Atlantin molemmilla puolilla. Sen sijaan Eurooppa näyttäisi tulevan jälkijunas- sa siksi, etteivät ICT:tä heikoimmin hyö- dyntävät yritykset väisty sitä parhaiten hyödyntävien tieltä yhtä ripeästi kuin Yhdysvalloissa. Pelkkä rauta ja softa ei- vät näet riitä: pitää olla myös osaamis- ta ja tehokasta organisointia. Esimer- kiksi kauppa tarvitsee taitavia johtajia ja isoja yksiköitä, joita eivät kaavamää- räykset tai aukioloajat kahlitse. Uuden teknologian tuottavuutta edis- tävä hyödyntäminen edellyttää raken- nemuutosta – pudotuspeliä, jossa hei- kot yksiköt kuolevat ja vahvat menes- tyvät. Ekonomistit kutsuvat tätä schumpeterilaiseksi luovaksi tuhoksi. Säälimätön kilpailu edistää sitä. Yleiseurooppalainen huoli ei kuiten- kaan näyttäisi koskevan yhtä paljon Suomea. Jos meillä tuottavuuskehitys on todellakin ollut lähes Yhdysvalto- jen luokkaa, niin ei voi kuin ihmetellä kahta seikkaa. Ensinnäkin meillä valitetaan kilpai- lun puutetta, kun taas Yhdysvalloissa sen väitetään olevan todella kovaa. Tällainen on tilanne esimerkiksi tuk- ku- ja vähittäiskaupassa. Suomessa kilpailu on ollut erityisen näkyvää matkapuhelu- ja laajakaistapalveluis- sa, joissa kuitenkin pudotuspeli on mennyt niin veriseksi, että yritysten kannattavuus on kärsinyt ja palvelut ovat jääneet jälkeen monista muista maista. Toiseksi Suomen työmarkkinoita pi- detään yleisesti hyvin joustamattomi- na verrattuna Yhdysvaltoihin, mutta tuottavuus kasvaa silti nopeasti. Tän- ne vaaditaan lisää yrityskohtaisia jous- toja ja palkkaerojen kasvua. Saataisiin- ko niiden avulla todellakin tuottavuus- kehitystä nopeutettua entisestään? Ai- nakin se olisi ristiriidassa tuloerojen kasvun hillinnän kanssa.
  4. 4. 2 Tietoteollisen vallankumouksen vaiku- tusten hahmottamiseksi tässä artikke- lissa on laskettu eri tavoin, miten tie- to- ja viestintäteknologia (ICT, Infor- mation and Communications Techno- logy) on vaikuttanut kokonaistuotan- non eli bruttokansantuotteen ja työ- tuntia kohti lasketun tuotannon eli työn tuottavuuden kasvuun kansantalou- dessamme. Tarkastelu on jouduttu ra- jaamaan ajanjaksoon 1995–2002, kos- ka tätä kirjoitettaessa vain näiltä vuo- silta on saatu kansantalouden viralli- seen tilinpitoon perustuvia tietoja in- vestoinneista tieto- ja viestintätekno- logiaan. Vaikutusta bruttokansantuotteen kas- vuun mitataan kahdella eri tavalla. Jukka Jalava Ekonomisti, Pellervon taloudellinentutkimuslaitos Erikoistutkija, Helsingin kauppakorkeakoulu jukka.jalava@ptt.fi Matti Pohjola Professori, Helsingin kauppakorkeakoulu matti.pohjola@hse.fi Tieto- ja viestintä- teknologian vaikutus bruttokansantuotteen ja työn tuottavuuden kasvuun Suomessa vuosina 1995–20021 Vielä melko äskettäin Suomen talouskasvua vauhditti tuntuvasti kännyköiden ja muiden tietoliikenne- välineiden valmistus. Nyt laitevalmistuksesta on tullut kypsä toimiala, joten tuottavuuden kasvu on entistä enemmän uuden teknologian käytön varassa. 1 Tämä kirjoitus perustuu raporttiimme Jalava ja Pohjola (2005). Kiitämme Tapio Virkkusta ja Kristiina Pietikäistä hyödylli- sistä kommenteista.
  5. 5. 3 Ensimmäiseksi arvioidaan, kuinka suu- ri osa kasvusta ilmenee ICT-tavaroi- den ja -palvelujen tuotantona, ts. sen kasvukontribuutio. Näitä ovat tieto- koneiden, ohjelmistojen ja viestintä- välineiden valmistus sekä teleliikenne ja tietojenkäsittelypalvelut. Kasvuvai- kutus saadaan selville kertomalla ICT- tuotannon osuus bruttokansantuot- teesta ICT-tuotannon kasvuvauhdil- la. Vuosina 1995–2002 bruttokansan- tuotteen määrä kasvoi keskimäärin 4,1 prosentin vauhdilla. ICT-tuotannon kontribuutio kasvuun oli 1,3 prosent- tiyksikköä vuodessa (taulukko 1). Noin kolmannes (31 %) kasvusta syntyi si- ten ICT-tuotannossa. Sen osuus ko- konaistuotannosta oli lähes 6 prosent- tia vuosina 1995–2002 ja kasvuvauhti keskimäärin vajaat 23 prosenttia vuo- dessa tarkasteluperiodilla.2 ICT:n valmistuksen osuus kansan- tuotteesta on meillä OECD-maiden suurin, mikä selittää osaltaan suuren kasvukontribuution. Tuotanto on li- säksi kasvanut ripeästi näillä toimialoil- la. Näin laskettu kasvuvaikutus on se, jota meillä käytetään julkisessa keskus- telussa puhuttaessa ICT-toimialojen merkityksestä. Toinen kasvuvaikutuk- sen laskentatapa perustuu tieto- ja vies- tintäteknologian käyttöön tuotannon- tekijänä (taulukko 1). Mitä enemmän kansantaloudessa on pääomaa ja työ- voimaa sekä mitä parempi on sen käyt- tämä teknologia, sitä suurempi on kan- santuotteen määrä. Bkt:n kasvu syntyy työn ja pääoman määrien kasvusta sekä niiden käytön tehokkuuden – kokonaistuottavuuden – paranemisesta. Kokonaistuottavuu- den kasvu tulee pääosin teknologises- ta kehityksestä. Se ilmenee uusina tuot- teina ja palveluina sekä uusina tuotan- totapoina. Tuotannollisessa käytössä olevat tie- tokoneet ja niiden oheislaitteet, tieto- 2 Tietyn tuotteen tai palvelun vaikutus talouskasvuunsaadaanselvillelaskemalla sen tuotannon kasvu suhteutettuna sen osuuteenkokotaloudesta.Esimerkiksitau- lukosta 1 voimme tarkistaa ICT-tuotan- non kasvun (22,83 %) vaikutuksen koko talouteen (osuus 5,96 %): 0,2283*0,0596 on noin 0,0136. Taulukossa raportoitu 1,27 %-yksikköä eroaa tästä hieman, kos- ka se on laskettu aidoista vuosikasvuista eikäniidenkeskiarvoista. 3 Taulukossa ln % tarkoittaa kyseisen muuttujan logaritmin muutosta vuodessa kerrottuna luvulla 100. Se on hyvin lähel- lä tavanomaisesti laskettua prosenttimuu- tosta. Matti Pohjola ja Jukka Jalava ovat usean vuoden ajan tutkineet tieto- ja viestintäteknologian kasvu- ja tuottavuusvaikutuksia. He ovat mm. mukana eurooppalaisessa EUKLEMS-hank- keessa, jossa selvitetään tuottavuuden kasvua kansantalouden eri toimialoilla kaikissa EU- maissa(www.euklems.net). Taulukko 1. Talouskasvun osatekijät Suomessa vuosina 1995–2002.3 Osuus bkt:sta Määrän kasvu Kasvukontribuutio (%) (ln %) (ln %) Bkt:n määrä 100,00 4,09 4,09 ICT- ja muu tuotanto ICT-tuotanto 5,96 22,83 1,27 Muu tuotanto 94,04 3,00 2,82 Tuotannontekijät Pääomapalvelut 33,24 3,05 1,03 Asuntopääoma 8,30 2,21 0,20 ICT-pääoma 3,60 17,49 0,66 Muu pääoma 21,34 0,90 0,19 Työpanos 66,76 1,85 1,24 Kokonaistuottavuus 1,81 ICT-alat 0,48 Muut toimialat 1,33 Pääoman laatu 33,24 0,83 0,28 Pääoman määrä 33,24 2,22 0,75 Työpanoksen laatu 66,76 0,27 0,18 Työpanoksen määrä 66,76 1,58 1,06
  6. 6. 4 liikennevälineet ja ohjelmistot ovat osa kansantalouden pääomakantaa. Vuon- na 2002 niiden osuus koko kannasta oli vajaat 4 prosenttia. ICT-pääoman kontribuutio bkt:n kasvuun saadaan kertomalla sen kasvuvauhti ICT-pää- oman tulojen osuudella kansantulosta (kun siis ensin on vähennetty palkansaajakorvauksetja muun kuin ICT-pää- oman osuus). Tulo- osuus oli ajanjaksolla 1995–2002 melko pieni (3,6 %), mutta ICT-pää- oma kasvoi nopeasti (17,5 % vuodessa). Sen kasvukontribuutioolisik- si suuri, lähes 0,7 pro- senttiyksikköä vuodessa, mikä oli noin kaksi kolmasosaa koko pääomapanok- sen kontribuutiosta. Tieto- ja viestintäteknologia vaikut- taa talouskasvuun myös toista kautta. Teknologian nopean kehityksen vuoksi kokonaistuottavuus kasvaa ripeästi juu- ri ICT-toimialoilla. Niiden kontribuu- tio kokonaistuottavuuden kasvuun oli liki 0,5 prosenttiyksikköä vuodessa. ICT:n yhteenlaskettu kasvukontri- buutio oli siten keskimäärin 1,1 (= lähes 0,7 + lähes 0,5) prosenttiyksik- köä vuodessa. Näin ollen runsas nel- jännes (28 %) bkt:n 4,1 prosentin kas- vuvauhdista syntyi ICT:n kontribuu- tiona. ICT:n kasvuvaikutuksen eurooppa- laisessa vertailussa Suomi pärjää hy- vin. Tulos on parempi kuin esimerkiksi Isossa-Britanniassa. Yhdysvalloissa ICT:n kontribuutio oli vastaavalla ajan- jaksolla kuitenkin suurempi, 1,3 pro- senttiyksikköä. Ero Suomeen tulee ICT-pääomanvaikutuksesta,silläkontri- buutiot kokonaistuottavuuteen olivat samaa luokkaa. Olemme tehneet tässä artikkelissa esitettyihin laskelmiin ICT:n hintojen laatukorjauksen sekä bruttokansan- tuotteeseen että pääomakantaan. Käyt- tämällä ns. hedonisia hintaindeksejä (kts. tarkemmin jaksossa Laskelmien ongelmia) bkt:n kasvu nousee hieman kansantalouden virallisen tilinpidon lukua korkeammaksi. Laatukorjattu kasvuvauhti oli keskimäärin 4,1 pro- senttia virallisen kasvuvauhdin olles- sa 3,9 prosenttia vuosina 1995–2002. Laatukorjauksen vaikutus ei kuiten- kaan ole niin suuri, että se selittäisi erot ICT:n vaikutuksis- sa Suomen ja Yhdysval- tojen välillä. Talouspoliittisessa kes- kustelussamme on vii- me aikoina kannettu huolta myös investoin- tien hitaasta kasvusta. Sitä on pidetty riittä- mättömänä uusien työ- paikkojen syntymisen kannalta. Investointien tehtävänä ei kuitenkaan ole luoda työpaikkoja vaan kasvattaa kansantalouden tuotantopotentiaalia. Tässä keskustelussa on jäänyt koko- naan vaille huomiota se pääomaraken- teessa tapahtunut muutos, joka on laa- dun muutoksen kautta lisännyt pää- omapalvelujen määrää (kuvio 1). Kun esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan hinnan laskiessa yritykset investoivat vähemmän rakennuksiin ja enemmän uuteen teknologiaan, jonka rajatuot- tavuus4 on suurempi, niin pääomapal- velujen kokonaisvirta kasvaa, vaikka pääoman kokonaismäärä ei muuttui- sikaan. Pääoman tuotantokyky on kasvanut 0,8 prosenttiyksikköä suuremmalla vuosivauhdilla ajanjaksolla 1995–2002 kuin mitä voi päätellä kansantalouden tilinpidossa julkaistujen investointitie- tojen perusteella. Otettaessa kantaa investointien riittämättömyyteen olisi pääomakannassa tapahtunut rakenne- muutos otettava huomioon. Tehotto- mat investoinnit eivät työllisyysongel- miamme ratkaise. Ei siis riitä että in- vestoidaan vain johonkin, vaan inves- tointien tulisi olla ”järkeviä”. ICT työn tuottavuuden kasvu- tekijänä Bkt-laskelmat antavat kansantaloutem- me kasvukyvystä melko positiivisen kuvan. Tarkastelujakso oli kuitenkin siinä suhteessa poikkeuksellinen, että tehtyjen työtuntien määrä kasvoi 1,6 prosentin vuosivauhdilla (taulukko 2). Työtunnit ovat yleensä vähentyneet 1960-luvun lopun jälkeen, mutta 1990-luvun lopulla ne kasvoivat lama- Eri laskentamene- telmien mukaan tieto- ja viestintä- teknologia tuotti 28–31 % Suomen vuosien 1995–2002 talouskasvusta. Kuvio 1. Pääomapanoksen kasvuasteet vuosina 1996–2002 (ln %). 4 Tuotannontekijän rajatuottavuus ku- vastaa sitä tuotoksen lisäystä, mikä syntyy yhdenyksikönlisäyksestäpanoksessa.Tä- ten esimerkiksi lisäämällä tietokoneita tu- hannellaeurollasaadaanenemmänaikai- seksi kuin jos lisäisimme saman verran ra- kennuksia.
  7. 7. 5 kaudesta toipumisen seurauksena. Kansantalouden pitkän ajan suoritus- kyvystä saa paremman kuvan tarkas- telemalla työn tuottavuutta. Vuosina 1995–2002 bruttokansantuotteen mää- rä tehtyä työtuntia kohti kasvoi keski- määrin 2,5 prosenttia vuodessa. Työn tuottavuus nousee sitä nope- ammin mitä nopeammin kasvaa pää- omaintensiteetti eli pääomapanoksen määrä työntuntia kohti, mitä nope- ammin nousee työvoiman laatu ja mitä nopeammin kehittyy teknologia eli kokonaistuottavuus. Koulutus on tärkein työvoiman laatua parantava tekijä. Eri tekijöiden kontribuutiot voidaan laskea samalla tavoin kuin edelläkin tehtiin. Pääomavaltaistumi- sen kontribuutioksi saadaan 0,5, työ- voiman laadun 0,2 ja kokonaistuot- tavuuden 1,8 prosenttiyksikköä vuo- dessa. Kokonaistuottavuuden osuus työn tuottavuuden kasvusta oli siten suuri, 72 prosenttia. Olemmekin siir- tyneet panoksia lisäävästä kasvusta kasvuun jossa tiedon merkitys on ko- rostunut.5 ICT-pääoman kontribuutio työn tuottavuuden kasvuun oli 0,6 prosent- tiyksikköä eli suurempi kuin pääoman kokonaiskontribuutio. Tämä tarkoit- taa sitä, että muun kuin ICT-pääoman vaikutus tuottavuuden kasvuun oli ne- gatiivinen, mikä on osaselitys sille, että työn tuottavuuden kasvuvauhti on hi- dastunut aiempiin vuosikymmeniin verrattuna. Koska työn tuottavuus kas- vaa sitä nopeammin mitä nopeammin lisääntyy pääomapalvelujen määrä teh- tyä työtuntia kohti, niin negatiivinen kasvukontribuutio merkitsee sitä, että pääomapanos kasvoi työtuntien mää- rää hitaammin. Arviomme ICT-pääoman kasvu- kontribuutiosta on hyvin lähellä mui- ta vastaavia laskelmia. Epävirallisia ICT-tietoja käyttäen mittasimme ai- emmin kontribuution olleen meillä 0,6 prosenttiyksikköä vuosina 1995–2001 siinä osassa kansantaloutta, josta on julkinen ja asuntosekto- ri rajattu pois (Jalava ja Pohjola 2002; Jalava 2003). Timmer, Ypma ja van Ark (2003) pää- tyivät puolestaan lu- kuun 0,7 EU-maiden keskinäisessä vertailus- sa. Näiden tulosten valos- sa ICT:n kasvuvaikutus näyttää Suomessa ol- leen selvästi pienempi kuin Yhdysvalloissa mutta suurempi kuin esimerkiksi Isossa-Britanniassa. Vastaavin menetelmin arvioitu kontri- buutio oli nimittäin 0,93 prosenttiyk- sikköä Yhdysvalloissa vuosina 1995– 2001 ja 0,57 prosenttiyksikköä Isos- sa-Britanniassa vuosina 1994–1998 (Jorgenson, Ho ja Siroh, 2003; Oul- ton, 2002). Kokonaistuottavuuden kontribuutio voidaan jälleen jakaa kahteen osaan: ICT-aloilla syntyneeseen ja muilla toi- mialoilla syntyneeseen. Edellinen oli 0,5 ja jälkimmäinen 1,3 prosenttiyksikköä vuodessa. ICT:n yhteenlaskettu vaikutus työn tuottavuuden kasvuun oli 1,1 prosent- tiyksikköä vuodessa. Kasvusta peräti 43 prosenttia syntyi ICT:n kontribuu- tiona, mikä on osoitus meneillään ole- van teknologisen kehityksen muutos- voimasta. Työn tuottavuuden kasvu- vauhdin hidastumisen yhtenä syynä oli muun kuin ICT- ja asuntopääoman negatiivinen vaikutus. Vaikka ICT- pääoman kontribuutio oli suuri, niin se ei ollut niin suuri, että se olisi kään- tänyt työn tuottavuuden kasvun kiih- tyväksi kuten Yhdysvalloissa tapah- tui. Laskelmien ongelmia Tässä esitetyt kasvulaskelmat on pe- riaatteessa helppo tehdä. Käytännös- sä niiden laatimisessa on kuitenkin neljä suurta ongelmaa. Ensimmäinen liittyy tieto- ja viestintäteknologian tuotteiden hintojen ja määrien mittaa- miseen. Tuotannon arvoja koskevat kansantalouden tilinpi- totiedot muutetaan mää- riä kuvaaviksi luvuiksi jakamalla arvot sopivil- la hintaindekseillä. Pe- rinteisesti hintaindeksi saadaan seuraamalla sa- man tuotteen hintakehi- tystä periodista toiseen. ICT:n osalta tilanne on vaikeampi nopean tek- nologisen kehityksen vuoksi. Tuotteet katoa- vat nopeasti markkinoilta ja uusia tu- lee jatkuvasti tilalle. Siksi tarvitaan eri- koismenetelmiä, ns. hedonisia hin- taindeksejä, jotka mittaavat tuotteen ominaisuuksien (esimerkiksi tietoko- neen laskentatehon) hintaa pikem- Taulukko 2. Bruttokansantuotteen ja työn tuottavuuden kasvun osatekijät Suo- messa vuosina 1995–2002. Osuus bkt:sta Määrän kasvu Kasvukontribuutio (%) (ln %) (ln %) Bkt:n määrä 100,00 4,09 4,09 Työtuntien määrä 1,58 1,58 Työn tuottavuus 2,51 2,51 Pääomavaltaistuminen 33,24 1,47 0,51 Asuntopääoma 8,30 0,64 0,06 ICT-pääoma 3,60 15,90 0,60 Muu pääoma 21,34 -0,67 -0,15 Työpanoksen laatu 66,76 0,27 0,18 Kokonaistuottavuus 1,81 1,81 ICT-alat 0,48 Muut toimialat 1,33 5 Ks. aiheesta enemmän julkaisusta Hyy- tinen ja Rouvinen (2005). Vuosina 1995–2002 tieto- ja viestintä- teknologia selitti 1,1 prosenttiyksik- köä työn tuottavuu- den 2,5 prosentin kasvusta.
  8. 8. 6 minkin kuin itse tuotteen hintaa. Pul- ma on siinä, ettei tällaisia indeksejä ole meillä kehitetty. Sovelsimme sik- si Yhdysvaltojen tilastoviranomaisten laatimia, kuviossa 2 kuvattuja indek- sejä.6 Tietokoneiden ja oheislaitteiden hin- taindeksin arvo on nyt vain 0,03 pro- senttia siitä mitä se oli vuonna 1960. Itse tietokoneiden hinta on laskenut vieläkin nopeammin, sillä oheislaittei- den hintakehitys on ollut maltillisem- paa. Ohjelmistojen hintaindeksin arvo on 70 prosenttia siitä, mitä se oli tar- kasteluperiodin alussa. Niiden hinnat eivät ole pudonneet tietokoneiden tah- dissa, koska suuri osa ohjelmistojen kustannuksista on palkkoja. Viestin- tävälineiden hinta on nyt korkeampi kuin vuonna 1960. Se on kuitenkin laskenut 1980-luvun puolivälistä al- kaen. Olemme tehneet ICT:n hintojen laa- tukorjauksen sekä bruttokansantuot- teeseen että pääomakantaan. Tämän tuloksena bkt:n kasvu nousee hieman kansantalouden virallisen tilinpidon lukua korkeammaksi. Laatukorjattu kasvuvauhti oli keskimäärin 4,09 pro- senttia virallisen kasvuvauhdin ollessa 3,9 prosenttia vuosina 1995–2002. Laatukorjauksen vaikutus ei näin ol- len ole kovin suuri. Kasvulaskennan toinen ongelma koskee pääomakannan mittaamista. Kansantalouden tilinpidossa pääomaa mitataan tavanomaisesti nettopääoma- kannalla. Se kuvaa käytettävissä ole- vien pääomaesineiden varallisuusar- voa eikä siksi sovi tuottavuusanalyy- siin. Tuotantoteorian mukainen pää- oman käsite on ns. tuottavaan pää- omakantaan (productive capital stock) perustuva pääomapalvelujen virta (capital services). Se edustaa kiinteän pääoman palveluja samalla tavalla kuin työ edustaa inhimillisen pääoman palveluja. Esimerkiksi toi- mistorakennus antaa henkilöstölle suo- jan sateelta ja kylmältä sekä tarjoaa tilan tavaroiden säilytykselle. Pääoma- palvelut kuvaavat tuotannossa käytet- tävien pääomaesineiden kykyä luoda tuloa.7 Kasvulaskennan kolmas käytännön ongelma liittyy työpanoksen mittaami- seen. Työn määrää on helppo mitata tehdyillä työtunneilla. Ongelma syntyy siitä, että erityppinen työvoima vaikut- taa tuotantoon eri tavoin. Työntekijät eroavat toisistaan esimerkiksi koulu- tuksen, iän, sukupuolen ja työmark- kina-aseman (yrittäjä/palkansaaja) mukaan. Jos käytettävissä olisi tiedot kunkin työntekijäryhmän keskimääräi- sestä rajatuottavuudesta, niin kokonais- työpanos saataisiin laskemalla rajatuot- tavuuksilla painotetut työtunnit yhteen (eli kuinka paljon kuhunkin ikä-kou- lutus- jne. ryhmään jaoteltu työpanos pystyy tuottamaan). Käytännössä ra- jatuottavuuksia ei pystytä mittaamaan, vaan tehdään oletus siitä, että kussa- kin ryhmässä keskimääräinen palk- kataso kuvaa rajatuottavuutta. Tällä tavoin lasketaan mm. koulutuksen kontribuutio talouskasvuun, jos käy- tettävissä on tieto siitä, miten työnte- kijöille maksettava palkka riippuu kou- lutustasosta. Samalla tavoin voidaan periaatteessa laskea ikärakenteen muu- toksen kasvukontribuutio, jos eri ikä- ryhmiin kuuluville maksetaan erilaista palkkaa. Kasvulaskennan neljäs ongelma on kokonaistuottavuuden kasvun jakami- nen eri toimialoille. Tässä olemme teh- neet sen ns. duaalimenetelmällä8 käyt- täen hyväksi eri toimialojen valmista- mien tuotteiden hintatietoja. Ajatukse- na on, että esimerkiksi ICT-tuotteiden hintojen lasku kuvaa ICT-toimialan ko- konaistuottavuuden kasvua. Informaa- tioteknologian poikkeuksellisen vahva hintojen lasku on jäljitettävissä puoli- johdinteknologiassa tapahtuneeseen 6 Tämä tehdään Schreyerin (2000) esit- tämällä tavalla siten, että Yhdysvalloille mitattua ICT:n ja muiden investointien suhteellistahintakehitystäsovelletaanmyös Suomeen. 7 Käytämme pääoman poistofunktiona empiiristen tutkimusten mukaan useim- miten havaittua geometrista muotoa ja painotammeeripääomatyypityhteenkäyt- tämälläniidenrajatuottavuuksiaeikäpelk- kiä hintoja. 8 Duaalimenetelmässä verrataan esim. ICT-tuotteiden hintojen muutosta kan- santalouden keskimääräisiin työn ja pää- oman hintoihin. Duaalimenetelmän käyt- tö on huomattavasti vähemmän dataa tar- vitsevamenetelmäkuinns.varsinainenko- konaistuottavuuslaskenta, jossa tarvitaan kaikkien alaerien arvo-, määrä- ja hinta- tietoja.Lähde: National Income and Product Accounts, Bureau of Economic Analysis, www.bea.gov. Kuvio 2. Tieto- ja viestintäteknologian komponenttien hintakehitys Yhdysval- loissa vuosina 1960–2003 (indeksejä, 2000 = 1, logaritmiasteikko).
  9. 9. 7 huimaan kehitykseen ja siitä seuran- neen nopean hintojen laskuun. Kun oletamme tuotantopanosten hintojen kasvavan samaa tahtia kaikilla toimi- aloilla, niin voimme valmistettujen tuot- teiden hintakehitysten eroista päätellä erot kokonaistuottavuuden kehitykses- sä eri toimialoilla. Johtopäätöksiä Suomi on kiistatta hyötynyt meneil- lään olevasta tieto- ja viestintätekno- logian vallankumouksesta. Hyöty on saatu pääosin tuotteiden – lähinnä tie- toliikennevälineiden – valmistuksen kautta. Tämä näkyy yhtäältä näiden toimialojen suurena kontribuutiona työn tuottavuuden kasvuun ja toisaalta niiden suu- rena osuutena kansanta- loutemme viennistä. ICT-valmistuksenosuus kansantuotteestaonmeil- lä kasvanut toiseksi suu- rimmaksiEU-maissa.Seon kasvanut, vaikka tuot- teiden hinnat ovat laske- neet nopeasti. Tämä on voinut tapahtua vain si- ten, että tuotteiden ky- syntä on kasvanut vielä- kin nopeammin kuin hin- nat ovat laskeneet. Uu- sien tuotteiden kysynnän hintajousto on yleensä suuri. Sen ansiosta kun tuottavuuden kasvu ja tuottajien keskinäinen kilpailu laskevat hintoja, niin kysyntä kasvaa niin paljon, että koko toimi- ala kasvaa. Tuottavuu- den kasvu näkyy näin tuotannon kasvuna eikä resurssien vähenemise- nä. Tilanne on toinen sel- laisillatoimialoilla,joiden tuotteet ovat jo vakiin- nuttaneet asemansa ko- titalouksien kulutusra- kenteessa, esimerkkinä rahoitus- ja va- kuutuspalvelut. Vaikka tuottavuuden kasvu laskisikin hintoja, niin kysyntä ei enää kasva riittävän nopeasti. Tästä seuraa, että tuottavuuden kasvu näkyy toimialan tuotantopanosten käytön vä- henemisenä. ICT:n laitevalmistuksesta on tullut jo niin kypsä toimiala, että sen kompo- nentit ovat pitkälle standardisoituja massatuotteita. Niiden valmistus on- kin siirtymässä alhaisen palkkatason maihin. Kehitys merkitsee sitä, ettei- vät näiden toimialojen osuudet kansan- tuotteesta ja työllisyydestä enää välttä- mättä kasva. Kontribuutiot työn tuot- tavuuden kasvuun jäänevät siksi tule- vaisuudessa nykyistä pienemmiksi. Tuottavuuden kasvu on entistä enem- män uuden teknologian käytön varas- sa. KIRJALLISUUS Hyytinen, A. & Rouvinen, P. (toim.) (2005): Mistä talouskasvu syntyy?, ETLA B214, Helsinki: Taloustieto Oy. Jalava, J. (2003): Den nya ekonomin i Finland: produktion och användning av IKT, Ekonomiska Samfundets Tidskrift, 56, 17–24. Jalava, J. & Pohjola, M. (2002): Economic growth in the New Economy: Evidence from advanced economies, Information Economics and Policy, 14, 189–210. Jalava, J. & Pohjola, M. (2005): Tieto- ja viestintäteknologia tuottavuuden ja talouskasvun lähteenä, Liikenne- ja vies- tintäministeriön julkaisuja 11/2005, Helsinki: Edita. Jorgenson, D. & Ho, M.S. & Stiroh, K. (2003): Lessons from the U.S. growth resurgence, Journal of Policy Modeling, 25, 453–470. Oulton, N. (2002): ICT and productivity growth in the United Kingdom, Oxford Review of Economic Policy, 18, 363–379. Schreyer, P. (2000): The contribution of information and communication technology to output growth: A study of the G7 countries, OECD, STI Working Paper 2000/2. Timmer, M. & Ypma, G. & van Ark, B. (2003): IT in the European Union: Driving productivity divergence?, Groningen Growth and Development Centre, Research memorandum DG-67. Jukka Jalavan ja Matti Pohjolan tutkimukset osoittavat, että Suomi on kiistatta hyötynyt meneillään olevasta tieto- ja vies- tintäteknologian vallankumouksesta. Hyöty on saatu pää- osin tuotteiden – lähinnä tietoliikennevälineiden – valmis- tuksen kautta. Jatkossa tuottavuuden kasvu on kuitenkin entistä enemmän uuden teknologian käytön varassa.
  10. 10. 8 Pitkän aikavälin talouskasvu voi pe- rustua vain työn tuottavuuden kas- vuun. Työn tuottavuus puolestaan pa- ranee, kun työntekijät saavat käyttöön- sä enemmän ja parempia työtä helpot- tavia koneita ja laitteita tai kun tehtä- vien järjestelyä parannetaan tai kun työ- voiman osaaminen paranee. Tänä vuonna voimme viettää näiden ajatus- ten 230-vuotisjuhlaa, sillä Adam Smith esitti ne vuonna 1776 kuuluisassa kir- jassaan ”Kansojen varallisuus: tutki- mus sen olemuksesta ja tekijöistä”. Adam Smith oli todella tarkkanäköi- nen. Hänen analyysissään oli tässä kohdin vain kaksi puutetta. Ensiksi- kään hänellä ei ollut mitään kvantita- tiivisia arvioita talouskasvun eri teki- jöiden merkityksestä. Toiseksi hän ei pohtinut eikä tutkinut sitä, mitkä teki- jät lopulta vaikuttavat pitkän aikavälin talouskasvuun. Kansakunnan elintason Mika Maliranta Tutkimuspäällikkö ETLA mika.maliranta@etla.fi Petri Rouvinen Tutkimusjohtaja Etlatieto Oy petri.rouvinen@etla.fi Tietokoneet Suomen tuottavuuden lähteenä Tieto- ja viestintäteknologian tarjoamat uudet työ- välineet kuten esimerkiksi tietokoneet tarjoavat mahdollisuuksia työn tuottavuuden merkittävään parantamiseen. Kaikki vaikutukset eivät vielä ole nähtävissä tuottavuustilastoista, mutta luultavasti ne tulevat näkyviin tulevina vuosina.
  11. 11. 9 kannalta keskeisiä ovat seuraavat kaksi kysymystä: 1. Kuinka paljon yritykset ovat hank- kineet tuottavuutta kohottavia konei- ta työntekijöilleen? 2. Kuinka paljon kone parantaa työn- tekijän tuottavuutta yrityksessä? Luonnollisesti nämä kaksi kysymys- tä ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Yri- tysten arvio siitä, kuinka paljon kone parantaa tuottavuutta, vaikuttaa luon- nollisesti siihen, kuinka paljon niitä päätetään hankkia. Koneen tuottavuusvaikutuksen suu- ruus riippuu puolestaan monista erilai- sista tekijöistä. Tässä kirjoituksessa kes- kitytään tarkastelemaan tietokoneen vaikutusta. Monissa työtehtävissä tär- keitä ovat sellaiset tietokoneen ominai- suudet kuin suoritinteho tai tallennus- kapasiteetti. Tietokone yksinään on kuitenkin hyödytön työväline. Sen tuot- tavuusvaikutus riippuu ohjelmistojen laadusta. Huonot ohjelmistot tuhlaavat koneen fyysisiä resursseja ja käyttäjän työaikaa. Myös työntekijän osaamisella on merkitystä. Vaikka monet ohjelmis- tot ovat entistä helppokäyttöisempiä, ohjelmistot kuitenkin muuttuvat tihe- ään tahtiin. Uusien ohjelmistojen no- pea oppiminen vaatii hyvää osaamista. Työntekijöiden korkea osaamistaso, tehokkaat koneet ja hyvät ohjelmistot- kaan eivät vielä takaa korkeaa tuotta- vuutta. Myös Smithin mainitsema työ- tehtävien oikeanlainen organisointi on tärkeää. Näin on erityisesti silloin, kun otetaan käyttöön kovin uudenlaisia työvälineitä. Adam Smithin työn ensimmäisen puutteen korjaamisessa tehtiin suuren- moisia edistysaskeleita 1950-luvulla, jolloin alettiin kehittää niin sanottua kasvulaskentaa. Menetelmällä voidaan laskea numeerisia arvioita kasvun eri osatekijöistä. Näitä ovat mm. pääoma- kannan kasvu sekä pääomapanoksen ja työpanoksen laadun muutos. Tuol- loin Suomi oli kasvututkimuksen etu- rintamassa, sillä Olavi Niitamon (1958) väitöskirja lukeutui alan pio- neeritöihin maailmassa. Myöhemmin on tehty valtava määrä teoreettista ja empiiristä tutkimustyötä sen selvittämiseksi, kuinka tuottavuu- teen voidaan vaikuttaa. Kyse on loppu- jen lopuksi taloustieteen tärkeimmästä tutkimuskysymyksestä. Kuten Hulten (2001) toteaa, yhteiskunnan hyvinvoin- nin kehitys riippuu kokonaistuottavuu- den kasvusta. Kokonaistuottavuus ot- taa huomioon työn tuottavuuden lisäk- si myös pääoman tuottavuuden kasvun. Teknologinen kehitys vaikuttaa koko- naistuottavuuden kasvuun, mutta ne eivät ole sama asia. William Easterly (2001) vertaa teknologiaa ruokaresep- tiin. Ruokaresepti sisältää tiedon siitä, kuinka erilaisista raaka-aineista saadaan maittava ateria. Teknologia on tieto sii- tä, miten tuotantopanoksista saadaan aikaan arvonlisäystä sisältävä tuotos. Parhaatkaan reseptit eivät takaa hy- vää ateriaa eikä edistyksellisin teknolo- gia korkeaa tuottavuutta ja hyvinvoin- tia. Teknologia on otettava menestyk- sellisesti käyttöön (implementoitava) ennen kuin se näkyy tuottavuusnume- roissa. Jovanovic (1997) on arvioinut, että Yhdysvaltojen kansantaloudessa teknologioiden implementoinnista ai- heutuvat kustannukset ovat ainakin 20- kertaiset T&K-menoihin verrattuna. Vaikka tieto- ja viestintäteknologiat (ICT, Information and Communica- tions Technology) ovat yleiskäyttöisyy- tensä johdosta käytännössä jokaisen ny- kyihmiselle ja -yritykselle maittavan re- septin osina, sinänsä niistä ei ole vat- santäytteeksi. Silti ICT:hen liittyy jotain aivan erityistä. Yleisesti reilun kahden- sadan vuoden teollinen historiamme jaetaan höyryn, sähkön ja tietoteknii- kan käytön yleistymisen ajamiin kehi- tysvaiheisiin. Manuel Castells (2000) näkee samassa ajanjaksossa vain yhden merkittävän (tietotekniikan ajaman) murroksensiirryttäessäindustrialismista informationalismiin. Mm. Chris Free- manin (Freeman ja Perez 1988) yhdis- tetyssä ”pitkien syklien” ajattelussa sa- malle aikavälille mahdutetaan viisi aal- toa, joista viimeisin, ICT:hen liittyvä, on tosin vasta nousussa. Jukka Jalavan ja Matti Pohjolan tut- kimukset osoittavat, että tietotekniikan talousvaikutukset ovat jo nyt – olles- samme vielä syklin ”kiihdytysvaihees- sa” – merkittävämpiä kuin sähkön ai- koinaan.1 Pikkuhiljaa tietoon pohjau- tuva talous hakee muotoaan. Vaikka ihmiset ja organisaatiot muuttuvatkin hitaasti, useamman vuosikymmenen Mika Maliranta ja Petri Rouvinen ovat viime aikoina tutkineet muun muassa kannettavien ja langattomien teknologioiden vaikutuksia. 1 Ks. Jalavan ja Pohjolan artikkeli tässä lehdessä ja myös Koski (2005).
  12. 12. 10 tähtäimellä vaikutukset ovat olleet ja tulevat olemaan radikaaleja. Sinänsä Suomen lähtöasetelmat siirryttäessä kohti tietotaloutta ovat hyvät (Rouvi- nen ja Ylä-Anttila, 2006); realisaatio jää nähtäväksi. Tietokoneet kansakunnan tuottavuuden kohottajina Suomalaiset työntekijät käyttävät työs- sään tietokonetta kansainvälisesti ver- taillen paljon (kuvio 1). Käyttäjien määrä lisääntyi nopeasti Suomessa vii- me vuosituhannen lopulla. Aikaisem- missa tutkimuksissamme (esim. Mali- ranta ja Rouvinen 2003, 2004) ilme- ni, että tietokoneen käyttäjien määrä lisääntyi tuolloin noin 3 prosenttiyk- sikköä vuodessa. Jotta voisimme arvi- oida, kuinka paljon tämä tietokonei- den käytön nopea diffuusio on vaikut- tanut Suomen keskimääräisen työn tuottavuuden kasvuun, tarvitaan arvio tietokoneen tuottavuusvaikutuksesta. Tämän selvittämisessä olemme käyt- täneet ekonometrisiä menetelmiä ja Ti- lastokeskuksen erinomaisia yritys- ja henkilöaineistoja. Tällaiset aineistot tar- joavat mahdollisuuden tutkia sitä, kuin- ka paljon tietokoneiden käyttö on ko- hottanut työn tuottavuutta yrityksissä, kun samalla lukuisat muut työn tuot- tavuuteen vaikuttavat tekijät on myös otettu huomioon tilastol- lista mallia käyttäen. Usein käytettyyn kas- vulaskentaan verrattuna menetelmällämme on useita etuja. Koska las- kelmamme perustuvat saman toimialan eri yri- tysten väliseen vertai- luun, käyttämässämme menetelmässä (toisin kuin kasvulaskennassa) hintaindeksien tarkkuus ei ole kriittinen tekijä. Tämä on tärkeä etu varsinkin tutkittaessa tie- totekniikan vaikutuksia palveluissa. Pal- veluhintaindekseissä on nimittäin kaik- kialla maailmassa vielä paljon kehitet- tävää ennen kuin niiden avulla voidaan tehdä luotettavaa tuottavuusanalyysiä. Menetelmämme toinen etu on siinä, ettei tuottavuusvaikutusten suuruutta tarvitse päätellä yritysten tekemien pa- nostusten perusteella, vaan vaikutuksia voidaan tutkia suoraan. Mikään ei ni- mittäin takaa, että tuottavuusvaikutuk- set olisivat kaikissa yrityksissä saman- laiset tai että yritykset tietäisivät ICT:n tuottavuusvaikutuksien suuruuden ko- vin tarkasti – kyseessä on sen verran uudenlaiset työvälineet. Laskelmiemme perusteella tietoko- netta käyttävä työntekijä on keskimää- rin 10–20 prosenttia tuottavampi kuin ilman tietokonetta työskentelevä. Va- rovaisen arvion mukaan tietokoneiden käyttö kohotti näin ollen Suomen työn tuottavuutta noin 0,3 prosenttia vuo- dessa (3 prosenttiyksikön lisäys tieto- koneiden käytössä x 10 prosentin tuot- tavuusvaikutus = 0,3 prosentin tuot- tavuusvaikutus). On syytä korostaa, että tämä arvio koskee vain tietoko- neita ja niissä olevien ohjelmistojen vaikutusta. Kun mukaan otetaan In- ternet- ja lähiverkkoyhteydet, vuosit- tainen tuottavuusvaikutus on kaksin- kertainen eli noin 0,6 prosenttia. Vaikka yllä esitetyt luvut ovat relevant- teja arvioitaessa tietotekniikan merki- tystä koko taloudelle, peittävät ne kui- tenkin alleen suuren vaihtelun eri toi- mialojen, yritysten, toimipaikkojen ja jopa henkilöiden välillä niin poikkileik- kauksena kuin yli ajankin. Nyt jo van- hahtavien tulostemme valossanäyttäisisiltä,että vaikutukset palveluissa olisivat jonkin verran teollisuutta suuremmat. Vaikutukset ovat myös voimakkaampia ICT- aloilla. Merkittävin löydök- semme tässä suhteessa lienee kuitenkin se, että tietokoneiden tuottavuusvaikutukset vaihtelevat voimakkaasti yrityksen ja toimipaikan iän mukaan jopa siten, että ne voivat vanhimmissa yksiköissä olla jopa selvästi negatiivisia. Tätä voi- daan pitää epäsuorana osoituksena or- ganisatorisen muutoksen ja täydentä- vien (ei-teknisten) innovaatioiden kes- Kuvio 1. Tietokonetta työssään käyttävien osuus, 2002 (%). Lähde: Eurostat, Statistics on the information society. Tietotekniikan käyttö on kohotta- nut Suomen työn tuottavuutta noin 0,6 prosenttia vuodessa.
  13. 13. 11 keisestä merkityksestä tietotekniikkaa hyödynnettäessä. Uusissa yrityksissä ja toimipaikoissa työvoiman rakenne ja työtehtävien organisointi on usein sel- lainen, että tieto- ja viestintäteknolo- giavälineiden tuottavuuspotentiaalit saadaan tehokkaammin hyödynnettyä. Esimerkiksi päällekkäisiä, vanhoihin toimintamalleihin perustuvia työtehtä- viä on useammin vanhoissa kuin uu- sissa työpaikoissa. Tulokset kertovat siitä, että ainakin merkittävissä mur- roksissa – kuten tietotalouteen siirty- misessä – yrityssyntymillä ja -kuolemil- la sekä osuussiirtymillä (toimivien yri- tysten ja toimipaikkojen toisistaan poikkeavilla kasvuvauhdeilla) on jopa tavanomaista tärkeämpi merkitys tuot- tavuus- ja talouskasvun tukijoina. Tällä vuosituhannella ICT:n vaikutuk- set eivät enää voi tulla perusteknologi- oiden nopeasta leviämisestä. Silti olem- me spekuloineet, että vaikutukset tuot- tavuuskehitykseen voivat kuluvalla vuo- sikymmenellä olla jopa edellisen vastaa- via suurempia lähinnä kahdesta syystä: (1) vaikutukset tulevat pitkähköllä vii- veellä, koska ihmiset ja organisaatiot keksivät ja sopeutuvat hitaasti uusien työkalujen tehokäytön edellyttämiin toi- mintatapoihin ja (2) ICT-pääoma itses- sään ”syvenee” tai paranee laadullisesti esimerkiksi kannettavuuden ja langat- tomuuden kautta. Toistaiseksi näihin hypoteeseihin liit- tyvää empiirisesti tai teoreettisesti to- distusvoimasta tutkimusta on niukalti. Ensimmäisen osalta yleiskäsityksenä on, että keskimääräinen aikaviive tie- totekniikkainvestoinnista sen täysimää- räiseen hyödyntämiseen on muutamis- ta vuosista muutamiin vuosikymmeniin ja vieläpä siten, että merkittävä osa in- vestoinneista ei koskaan maksa itse- ään takaisin. Toiseen kohtaan liittyen piakkoin jul- kaistava tutkimuksemme (Maliranta ja Rouvinen 2006) on tietääksemme la- jissaan ensimmäinen tieteellinen kont- ribuutio. Käytämme siinä ekonomet- ristä mallia, jolla eristetään tietoteknis- ten laitteiden tiettyjen (lisä)ominaisuuk- sien kuten kannettavuuden tai langat- toman viestinnän vaikutukset itse lait- teista kuten pöytä- tai kannettavasta tietokoneesta. Verratessamme nor- maalia lähiverkkoon kytkettyä PC:tä ja vastaavaa kannettavaa, jälkimmäi- sen tuottavuusvaikutus työkäytössä oli keskimäärin kaksinkertainen. Langat- tomuuden (lisä)tuottavuus-vaikutukset eivät olleet yhtä kiistattomia, mikä saattoi osin johtua siitä, että käytetty tilastoaineisto koski vuotta 2001, jol- loin langattomuuden yrityskäyttö oli lähinnä kokeilua. Tietotekniikka ja palvelujen tuottavuus Paitsi suuren osuutensa ja teollisuuteen verrattuna pitkälti realisoimattoman tuottavuuspotentiaalinsa johdosta palvelut ovat lähivuosien talouskehi- tyksen keskiössä mones- ta muustakin syystä: vä- estön ikääntyminen joh- taa ainakin nykyisellä tuotantorakenteella hy- vinvointi- ja sosiaalipal- velujen kysynnän lisään- tymiseen; teknologinen kehitys lisää väli- ja lop- putuotteina kulutettavi- en palveluiden kysyntää sekä mahdollistavana että tarpeita luo- vana voimana; globalisaatio näkyy suo- raan esimerkiksi kuljetus- ja tietoliiken- nepalveluissa sekä epäsuorasti kansain- välisen työnjaon syvenemisen kautta tu- levissa palvelutarpeissa. Baumolin (1967) klassista argument- tia mukaillen kansantalouden tuotta- vuuskasvu saattaa hidastua kysynnän siirtyessä enenevässä määrin lopputuot- teina kulutettavien palveluiden suun- taan. Tämän taudin seurauksena hy- vinvointimme nousutahti näyttäisi siis pikku hiljaa murenevan yhteiskunnal- lisen kehityksen myötä. Tämä argu- mentti pitää sisällään ajatuksen, että tuottavuuskehitys palveluissa on väis- tämättä teollisuutta heikompaa. Näin lieneekin asian laita, jos ajatellaan hius- tenleikkuun kaltaisia, perinteisimpiä henkilökohtaisia palveluita, joihin ei liity merkittäviä mittakaavaetuja tai tekno- logisia mahdollisuuksia. Vasta-argumenttina voidaan kuitenkin todeta, että ainakin Suomessa on hy- vät edellytykset useamman vuosikym- menenkin mittaiseen ”siirtymävaihee- seen”, jossa palveluiden teollisuutta nopeampi tuottavuuskasvu on mahdol- lista pelkästään soveltamalla teollisen toiminnan logiikkaa ja hyväksi havait- tuja menettelytapoja palveluihin (esi- merkiksi toiminnanohjausjärjestelmien käyttöönotto terveydenhuollossa) sekä ruokkimalla mikrotaloudellista uudistu- mista (tuottamattomien yksiköiden alal- ta poistumista ja/tai kutistumista sekä tuottavien alalle tuloa ja/tai kasvua) esi- merkiksi tervettä kilpailua tukemalla. Lisäksi ainakin merkittävältä osin digi- talisoitavissa olevien pal- velujen osalta voitaisiin pikemminkin puhua Baumolin taudin negaa- tiosta, koska teollisuu- dessa on aina fyysisen maailman rajoitteita, jol- loin ne eivät täysimääräi- sesti hyödy keskeisten ICT-panosten hinta–laa- tu-suhteen jatkuvasta pa- ranemisesta tai tietotuo- tannon ”äärimmäisistä” mittakaavaeduista (ker- ran tuotetun digitoidun tiedon jälleen- jakelukustannus on alhainen). Tietotekniikka ja vähittäis- kaupan tuottavuus Julkisessa keskustelussa pohditaan usein sitä, miksi USA:ssa on tapahtu- nut voimakas tuottavuuden kasvukiih- dytys, kun taas Eurooppa näyttää jää- neen vanhalle uralleen. Robert Gor- don (2004) arvioi taustalla olevia tut- kimuksia jossain määrin kriittiseen sä- vyyn. Hän tekee seuraavia huomioita: – Sekä USA että Eurooppa ovat hy- vin heterogeenisia. Nämä vertailut peit- tävät alleen sen, että USA:n eri osa- valtiot ja Euroopan maat ovat keske- nään sangen erilaisia. Hän mm. huo- mauttaa, että oikeastaan olisi parempi Toisin kuin monesti luullaan myös monilla palvelu- aloilla on vielä runsaasti käyttä- mättömiä mahdol- lisuuksia kohottaa työn tuottavuutta.
  14. 14. 12 verrata Saksaa ja Ranskaa Keskilän- nen sydänmaihin sekä Suomea ja Ruotsia Kalifornian Piilaaksoon. – USA:n tuottavuuskasvuero Euroop- paan verrattuna näyttää perustuneen yksinomaan kolmeen toimialaan: vähit- täiskauppaan, tukkukauppaan ja vakuu- tusalaan. Vakuutusalalla tuotoksen ja tuottavuuden mittaus on sen verran epävarmalla pohjalla, että sen tuotta- vuusnumeroista lienee paras vaieta – varsinkin maiden tai mantereiden väli- sissä vertailuissa. Vähittäiskauppa näyt- tää kattavan peräti 55 prosenttia USA:n ja Euroopan välisestä tuottavuuskasvu- erosta. Tosin näihinkin vertailuihin on syytä suhtautua hyvin varovaisesti, kos- ka eri maissa käytetään eri tavalla laa- dittuja hintaindeksejä, mikä haittaa tuot- tavuuskasvulukujen vertailtavuutta. – Vähittäiskauppa on siis ollut kes- keinen tekijä USA:n hyvässä tuottavuus- kasvussa. Erityisesti tätä taustaa vasten on kiinnostava havaita, että keskimää- räisen myymälän työn tuottavuuden kasvuvauhti on ollut kutakuinkin nolla viime vuosina (Foster, Haltiwanger ja Krizan2002)!Näinsiitähuolimatta,että myymälöissä on otettu mittavasti käyt- töön uutta tietotekniikkaa. Vähittäis- kauppasektorin tuottavuuden kasvu on perustunut yksinomaan mikrorakentei- den muutokseen. USA:ssa on perus- tettu suuri määrä suurmyymälöitä (eri- tyisesti Wal-Mart), joissa mm. mitta- kaavaetuja hyödyntäen on saatu aikaan suuri myynnin määrä myyjää kohti. Samaan aikaan pieniä myymälöitä on lakkautettu (ks. esim. Hausman ja Leib- tag 2005). Vaikka vähittäiskaupassa käytetään paljon tietotekniikkaa niin USA:ssa kuin Euroopassakin, tuotta- vuus on kiinni myös monista muista te- kijöistä. Tässä tapauksessa lienee syytä kohdistaa yhtä paljon tai jopa enemmän huomioita kaavoituspolitiikkaan kuin ICT:n käytön kannustimiin ja esteisiin. Kaavoituspolitiikka on saattanut estää tai hidastaa esimerkiksi tehokkaampi- en ulkomaisten kauppaketjujen tulon Suomen markkinoille ja näin hidastaa tuottavuuden kasvua. Osittain kyse voi tietysti olla tieto- ja viestintäteknologian käytöstä, mutta on myös monia muita tuottavuuteen vaikuttavia tekijöitä, ku- ten esimerkiksi mittakaavaedut. On hyvä muistaa, että esimerkiksi ulkomaa- laiset yritykset ovat olleet paikallisia yri- tyksiä tehokkaampia jo ennen ”uutta taloutta”, eli tieto- ja viestintäteknolo- gia ei ole ainoa tuottavuuserojen syy. On jonkin verran viitteitä siitä, että Suomen vähittäiskaupassa alkoi tapah- tua tuottavuutta vahvistavaa toimipaik- karakenteiden muutosta (”luovaa tu- hoa”) viime vuosituhannen viimeisinä vuosina (Maliranta 2003). Tuloksiin on syytä suhtautua jossain määrin varo- vaisesti, mutta ainakin ne ovat linjassa sen havainnon kanssa, että Suomen vähittäiskauppa näyttää kuroneen um- peen tuottavuuseroa Yhdysvaltoihin nähden. Toisaalta nämä laskelmat päättyvät vuoteen 2000, joten olisi tar- vetta tutkia sitä, mitä Suomen vähit- täiskaupan mikrotason dynamiikalle on tapahtunut tällä vuosituhannella. Mikroaineistojen hyödyntäminen tar- joaa samalla mahdollisuuden pureutua moniin muihin tämän sektorin tuotta- vuusmittauksiin liittyviin pulmakohtiin. On myös tärkeää, että seikkaperäinen analyysi tarjoaa mahdollisuuden aina- kin arvioida, mikä merkitys on ollut tietotekniikalla ja mikä muilla tuotta- vuustekijöillä. Nämä ovat niitä tutki- muskysymyksiä, joille Adam Smith vii- toitti tietä 230 vuotta sitten, mutta ai- neistojen, analyysimenetelmien ja työ- välineiden (esim. tietokoneiden ja ti- lasto-ohjelmistojen) puuttuessa hän ei päässyt niitä selvittämään. KIRJALLISUUS Baumol, W. J. (1967): Macroeconomics of unbalanced growth: The anatomy of urban crises, American Economic Review, 57, 415–426. Castells, M. (2000): The information age: Economy, society, and culture, 2nd Edition, Vol. 1, Malden, MA: Basil Blackwell. Easterly, W. (2001): The elusive quest for growth. Economists’ adventures and misadventures in the tropics, Cambridge, MA: MIT Press. Foster, L. & Haltiwanger, J. & Krizan, C. J. (2002): The link between aggregate and micro productivity growth: Evidence from retail trade, NBER Working Paper No. 9120. Freeman, C., & Perez, C. (1988): A taxonomy of innovations, teoksessa Dosi, Mika Malirannan ja Petri Rouvisen tutkimukset viittaavat siihen, että tuottavuus voi nous- ta huomattavasti tietotekniikan parannusten lisäksi sitä kautta, että tehdään organisato- risia muutoksia tietotalouteen siirtymiseksi. Tällöin vanhoihin toimintamalleihin perustu- via, heikosti tuottavia yksiköitä häviää ja uusia, tuottavampia yksiköitä tulee niiden tilalle.
  15. 15. 13 G. & Freeman, C. & Nelson, R. & Silver- berg, G. & Soete, L. (Eds.): Technical- change and economic theory, New York, NY: Columbia University Press. Gordon, R. J. (2004): Why was Europe left at the station when America’s productivity locomotive departed? NBER Working Paper No. 10661. Hausman, J. & Leibtag, E. (2005): Consumer benefits from increased competition in shopping outlets: Measuring the effect of Wal-Mart, NBER Working Paper No. 11809. Hulten, C.R. (2001): Total factor productivity: a short biography, teoksessa Hulten, C.R. & Dean, E.R. Harper, M.J. (Eds.): New developments in productivity analysis, Chicago, IL: University of Chicago Press. Jovanovic, B. (1997): Learning and growth, teoksessa Kreps, D. & Wallis, K. (Eds.): Advances in Economics, Vol. 2, 318–339, New York: Cambridge University Press. Koski, H. (2005): Teknologian diffuu- sio ja talouskasvu, teoksessa Hyytinen, A. & Rouvinen, P. (toim.): Mistä talous- kasvu syntyy? 73–88, Helsinki: Talous- tieto, ETLA B 214. Maliranta, M. (2003): Micro level dynamics of productivity growth. An empirical analysis of the Great Leap in finnish manufacturing productivity in 1975–2000,Helsinki:EtlaA38.www.etla.fi/ files/1075_micro_level_ dynamics.pdf Maliranta, M. & Rouvinen, P. (2003): Tieto- ja viestintäteknologian tuottavuus- vaikutukset Suomen liike-elämässä, Kansantaloudellinen aikakauskirja, 99, 164–180. Maliranta, M., & Rouvinen, P. (2004): ICT and business productivity – Finnish micro-level evidence, teoksessa OECD (Ed.): The economic impact of ICT – measurement, evidence and implications, 213–240, Paris: OECD. Maliranta, M., & Rouvinen, P. (2006): Informational mobility and productivity: Finnish evidence, Economics of Innovation and New Technology, 15, tulossa. Niitamo, O.E. (1958): Tuottavuuden kehitys Suomen teollisuudessa vuosina 1925–1952, Kansantaloudellisia tutki- muksia 20, Helsinki. Rouvinen, P., & Ylä-Anttila, P. (2006): Finland – a prototypical knowledge economy?, teoksessa S. Dutta, S. & De Meyer, A. & Jain, A. & Richter, G. (Eds.): The Information Society in an enlarged Europe, Heidelberg: Springer, tulossa. Smith, Adam (1933): Kansojen varal- lisuus. Tutkimus sen olemuksesta ja te- kijöistä (1776), suom. Toivo T. Kaila, Por- voo ja Helsinki: WSOY. Maamme väestön ikääntyminen lisää lähivuosikymmeninä hyvinvointipalve- lujen tarvetta. Eläke- ja hyvinvointime- not kasvavat, mutta työikäisen väes- tön määrän vähentyminen hidastaa kansantuotteen ja veropohjan kasvua. Julkisen sektorin menojen kasvua on vaikea rahoittaa kiristämällä verotus- Raili Mäkitalo Neuvotteleva virkamies Valtiovarainministeriö raili.makitalo@vm.fi Tieto- ja viestintä- tekniikalla tehokkuutta julkiseen palvelutuotantoon? Tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia julkisten palvelujen tehostamiseen, mutta merkittäviä määrällisiä ja laadullisia hyötyjä saadaan vasta sitten, kun teknologia osataan yhdistää palvelumallien ja toimintatapojen uudistamiseen.
  16. 16. 14 ta. Veroasteen nostaminen heikentäisi talouskasvua, joka uhkaa hidastua jo väestön ikääntymisen seurauksena. Talouskasvu voi hidastua pitkällä ai- kavälillä 1–1,5 prosenttiin vuodessa1 . Nykymuotoisen hyvinvointivaltion yl- läpito edellyttäisi 2–3 prosentin talous- kasvua. Vaikka talous-, työllisyys ja verotu- lokehitys jatkuisi myönteisenä, julkisen talouden tasapainon säilyttämiseen tar- vittaneen pidemmällä aikavälillä meno- kehityksen hillinnän ohella myös tu- lonsiirtojen ja palvelujärjestelmien uu- distamista toisiaan tukevasti. Suomessa julkisyhteisöjen menot ovat yli 50 prosenttia brut- tokansantuotteesta. Palvelutoiminnoissa kes- keisimpiä menokehityk- sen sopeuttamiskeinoja ovat: – palveluvalikoiman tai palvelujen määrän ja laa- dun tai kohdentamisen tarkistaminen – kustannusten ja riski- en uudelleenkohdentami- nen – tuottavuuden ja te- hokkuuden parantami- nen. Tästä keinovalikoimasta kansalaiset hyväksynevät helpoimmin kestävällä ta- valla toteutetut tuotta- vuus- ja tehokkuusparan- nukset. Näin ollen tuottavuuden merkitys talouskasvun ja aineellisen elintason var- mistajana voimistuu en- tisestään. Työn ja pää- oman tuottavuuden sekä kokonaistuottavuuden jatkuva parantaminen on välttämätöntä kansanta- louden suotuisan kehi- tyksen vuoksi. Tuotta- vuuden ja tehokkuuden parantaminen on myös keskeistä, kun palveluihin käytettävissä olevat voimavarat pitää saada riittämään kasvaviin palvelutar- peisiin. Julkisen sektorin palveluiden tuot- tavuuden (tuotokset/suoritteet suh- teessa panoksiin) ja tehokkuuden (vaikutukset/hyödyt suhteessa panok- siin) parantamisessa osaaminen, uu- distumiskyky ja teknologian hyödyn- täminen ovat keskeisiä asioita. Tieto- ja viestintätekniikan tehokas käyttöön- otto valtion ja kuntien palvelutoimin- noissa näyttää olevan taitolaji; kehi- tystyössä pitää onnistua yhdistämään asiakkaiden palvelutarpeet ja -odotuk- set, palveluja tuottavien työyhteisöjen hyvinvointi ja veronmaksajien intres- si saada parempia palveluja entistä- kin edullisemmin. Nimenomaan työ- valtaisilla palvelualoilla teknologian pi- täisi auttaa vapauttamaan henkilöstöä inhimillistä vuorovaikutusta edellyttä- vään työhön. Kunnat paljon vartijoita Palvelutarpeisiin ja -odotuksiin vaikut- tavat muutokset väestön ikärakentees- sa, alue- ja perherakenteissa sekä kan- salaisten elintavoissa. Kansalaisten ar- vostamien hyvinvointipalveluiden ke- hittäminen on ensisijaisesti poliittis- hallinnollisen päätöksentekokoneiston vastuulla ja ohjauksessa. Suomen kun- nat vastaavat kansainvälisesti katsottuna poikkeuksellisen laajasti hyvinvointipal- velujen järjestämisestä. Kuntaorganisaatiot tuottavat palve- lut pääosin itse. Viimeisimmän, vuotta 2002 koskevan selvityksen mukaan kaikista Suomessa tuotetuista terveys- palveluista järjestöjen ja yritysten osuus oli 22 prosenttia kustannuksis- ta ja 17 prosenttia henkilöstöstä. So- siaalipalveluissa yksityisen tuotannon osuus oli kummallakin tavalla lasket- tuna 24 prosenttia. Sosiaalitoimen käyttökustannuksista ostopalveluihin kunnat käyttivät 12,6 prosenttia. Ter- veydenhuollon käyttökustannuksiin verrattuna ostopalvelujen osuus oli 2,6 prosenttia2 . Perusopetuksen antajista noin prosentti on muiden kuin kunti- en ylläpitämiä kouluja. Kuntaliiton sel- vityksen mukaan yksityiset ostopalve- lut kuntien siivouksen kustannuksis- ta ovat keskimäärin 10 prosenttia. 1 Valtiovarainministeriön arvioiden mu- kaan talouskasvu hidastuu pitkällä aika- välillä1,5prosenttiinvuodessa.Ks.tarkem- min Valtiovarainministeriö (2005). 2 Henkilöstöllä mitattuna vuonna 2002 yritysten osuus oli sosiaalipalveluissa 5,9 prosenttia ja terveyspalveluissa 11,8 pro- senttia, kun vastaavat järjestöjen osuudet olivat 18,1 prosenttia ja 5,0 prosenttia. Kuntien ja kuntayhtymien ostopalveluista ei ole tarkkaa kuvaa, koska ostopalvelu- kustannuksiin eivät kirjaudu välttämättä kaikki palvelujen ostot. Tilastokeskuksen vuoden 2004 tietojen mukaan sosiaali- ja terveystoimessa ostot ”muilta” olivat noin miljardi eli 7,7 prosenttia, mutta osa os- toista kirjautuu myös menolajiin ”muiden palvelujen ostot”, jotka olivat runsaat 900 miljoonaa. Raili Mäkitalo laatii parhaillaan selvitysmiehenä pääministerin asettaman, tieto- ja viestintätekniikalla aikaansaatuja julkisen sektorin tehostamishyötyjä selvittäneen TEHO-TIVI-hankkeen toteutussuunnitelmaa.
  17. 17. 15 Kiinteistöjen kunnossapidon ja huol- lon palveluissa ostopalvelujen osuus on noin kolmannes. Palveluntuottaji- en välisen kilpailun vaikutus kunta- palvelujen hinta-laatusuhteeseen on vähäinen. Kuntien palvelutuotannon menoke- hitys on ollut tällä vuosikymmenellä kovempaa kuin rahoituspohjan eli brut- tokansantuotteen kasvu. Kuntien me- not ovat kasvaneet viimeisten viiden vuoden aikana keskimäärin yli 5 pro- senttia vuodessa (kuvio 1). Eri tahoilla tehtyjen tutkimusten ja selvitysten mukaan julkisen sektorin ydin- ja tukipalveluissa on suuria kus- tannus-, tuottavuus- ja laatueroja3 . Tuottavuuskehitys on ollut huonoa keskeisimmissä hyvinvointipalveluissa (taulukko 1). Palvelujen tuloksellisuutta heikentävät palveluprosessien pirstou- tuneisuus ja tuottajaorganisaatioissa ta- pahtuva ns. osaoptimointi, jossa ku- kin taho korostaa omia näkökulmiaan ja voi siirtää asiakkaita ja kustannuk- sia toisten organisaatioiden vastuulle. Palvelutuotannossa on siis kehittämi- sen tarvetta ja mahdollisuuksia. Palvelu- ja rahoitushaasteisiin nähden tähänastiset kuntaliitosten ja seudulli- sen yhteistyön tulokset sekä palvelu- rakenteita tai toimintamalleja koske- vat uudistukset ovat olleet vaatimatto- mia. Julkisen sektorin muut kehitys- hankkeet ja tieto- ja viestintätekniik- kainvestoinnit eivät ole myöskään tuot- taneet riittävästi laadullisia ja määrälli- siä tehostamishyötyjä Kuntien järjestämisvastuulla olevaa palvelutuotantoa voidaan tehostaa: – organisaatio- ja kuntakohtaisin toi- min uudistamalla toiminta- ja palve- lumalleja, palveluprosesseja ja -raken- teita ja hyödyntämällä samanaikaisesti tehokkaasti tieto- ja viestintätekniik- kaa – laadukkaalla johtamisella sekä oi- kealla henkilöstö- ja osaamisrakenteella – syventämällä ja laajentamalla yh- teistyötä eli uudistamalla työnjakoa, eri- koistumalla ja hakemalla mittakaava- etuja yhteistyössä kuntaorganisaatioi- den sekä julkisen sektorin muiden or- ganisaatioiden kanssa – verkottuvin toimintamallein yksi- tyisen ja kolmannen sektorin kanssa. Kehitystyön etsikkoaika on käsillä Palvelujen asiakaslähtöisyys, laatu ja kustannustehokkuus ovat tuloksellis- ten ja tehokkaiden palvelujen keskei- siä ominaisuuksia. Asiakas- ja tietoin- tensiivisyys sekä työvaltaisuus vaikut- tavat erityisesti palvelujen kehitystyö- hön. Tietoon perustuvan asiantuntija- työn luonne tulee muuttumaan. Tek- nologian ansiosta ”aivokapasiteetti” ja informaatiotulva moninkertaistuvat ja fyysinen työ kevenee. Verkottuvat pal- velujen järjestämistavat yleistyvät. Työikäisen väestön supistuminen vai- keuttaa tulevina vuosina henkilöstön saantia ja nostaa palkkakustannuksia. Kuvio 1. Paikallishallinnon tulot ja menot, miljardia euroa. Lähde: Tilastokeskus, ennuste VM. 3 Eroista ovat raportoineet esimerkiksi Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes, Kuntaliitto ja Tilastokeskus. Taulukko 1. Eräiden peruspalvelujen tuottavuus, muutos edellisestä vuodesta. Lähteet: VATT, Stakes ja Tilastokeskus. Tiedon Menot v. 2003 Muutos, prosenttia Tehtävä tuottajat mrd. euroa 1988 1999 2000 2001 2002 2003 Terveyskeskukset VATT 2,6 -0,2 -2,4 0,2 -3,3 -3,4 -3,2 Erkoissairaanhoito** CHESS 3,6 -2,2 0,1 -0,3 Vanhusten laitoshoito CHESS 1,2 -6,4 -0,5 -0,5 Kuntien kokonais- tuottavuus TK 12,3 -2,2 -1,4 -1,8 -2,5 -3,2 -1,5 Koulutuspalvelut TK 5,5 -3,3 -1,1 -1,3 -1,5 -3,4 -0,9 Kirjastopalvelut TK 0,3 2 -0,3 -0,5 -0,5 0,3 -0,5 Sosiaalipalvelut TK 6,8 -1,1 -1,9 -2,7 -4,5 -3,2 -2,3 **Koko somaattisen erikoissairaanhoidon tuottavuus.
  18. 18. 16 Julkisen sektorin suuri eläkepoistuma antaa toisaalta mahdollisuuksia uudis- taa toimintatapoja sekä palvelu- ja hen- kilöstörakenteita. Osaamisen paranta- minen ja työn sisällöllinen uudistami- nen asettavat henkilöstöpolitiikalle suu- ria haasteita. Hallitus on asettanut tavoitteeksi, että vuoteen 2011 mennessä tuottavuuden parantamisen seurauksena valtion bud- jettitaloudessa eläkkeelle siirtymisen ja muun lähtövaihtuvuuden vuoksi va- pautuvista työpaikoista tarvitsisi täyttää keski- määrin vain joka toinen. Tästä huolimatta val- tionhallinnon uusrekry- tointitarve olisi noin 17 500 henkilöä. Kansantalouden tilin- pidon mukaan kunnal- lishallinnon henkilöstö- menot ovat noin 62 pro- senttia toimintamenois- ta. Kuntien eläkevakuu- tuksen mukaan seuraavan kymmenen vuoden aikana kuntasektorilta jää van- huus- ja työkyvyttömyyseläkkeelle noin 146 000 henkilöä. Kuntatyön- antajat arvioivat, että henkilöstömää- rä vähenisi kymmenessä vuodessa 15 000:lla. Henkilötyön tehostamiskei- not tiedossa – kehittäminen haasteellista Henkilötyötä voidaan säästää julkisis- sa palveluissa monin tavoin. Keskeisiä ovat tarpeettoman ja päällekkäisen työn vähentäminen, palvelu- ja henki- löstörakenteiden, prosessien ja orga- nisaatioiden uudistaminen, toimintojen markkinaehtoistaminen, tieto- ja vies- tintätekniikan ja muun tuotantotekno- logian tehokas hyödyntäminen, tehtä- vien sisällöllinen kehittäminen, ohjaus- ja johtamisjärjestelmien kehittäminen sekä henkilöstön osaamisen, motivaa- tion, työkyvyn ja työtyytyväisyyden pa- rantaminen. Teknologian tehokas soveltaminen yhdistettynä toimintatapojen ja palve- lumallien uudistamiseen auttaa paran- tamaan asiakkaiden saamia palveluja ja lisäämään työn tuottavuutta. Tästä antavat viitteitä onnistuneet kehitys- hankkeet. Palvelutuotannon arviointei- hin liittyen on esitetty arvioita, että pal- veluissa teknologian tuottavuushyödyt voisivat olla jopa tavaratuotantoa suu- remmat. Asiakkaat ja henkilöstö ovat verrat- tomia palvelutuotannon innovaatioi- den lähteitä, mutta heitä on hyödyn- netty huonosti kehittä- mistyössä. Innovaatioi- den syntymistä ja hyö- dyntämistä pitäisi vauh- dittaa kehittämällä hen- kilöstön kannustejärjes- telmiä ja verkottamalla tehokkaammin tutki- mus- ja kehitystyötä sekä vauhdittamalla in- novaatioiden levittämis- tä. Palvelutoiminnoissa työskentelevän henkilöstön tehtävät muuttuvat entistä vaativammiksi. Jul- kisen sektorin olisi kyettävä ennakoi- maan, mitkä ovat sen toiminnat ja teh- tävät tulevaisuudessa. Tarvitaan konk- reettisia henkilöstösuunnitelmia, joissa ennakoidaan kuinka paljon ja minkä- laisen osaamisen omaavaa henkilös- töä julkisissa tehtävissä tarvitaan. Näin voidaan valmistautua toiminnallisiin tarpeisiin perustuviin uusrekrytointei- hin ja nykyhenkilöstön osaamisen ke- hittämiseen. Olisi myös kyettävä kehittämään joh- tamista sekä henkilöstön kannustavaa palkitsemista, osaamista, motivaatiota ja työkykyä sillä tavoin, että henkilös- tömenot pysyvät tulokehityksen rajois- sa, vaikka palkkataso nousee vaatimus- ja koulutustason myötä. Tieto- ja viestintätekniikalla tuottavuutta ja tehokkuutta? Pääministeri Matti Vanhasen asetta- massa tieto- ja viestintätekniikalla ai- kaansaatuja tehostamishyötyjä selvittä- neessä hankkeessa (TEHO-TIVI -han- ke) analysoitiin kymmenen erilaista kehityshanketta (mm. laboratorioliike- laitos, Kelan asianhallintahanke, terve- ydenhuollon call center, veroehdotus). Hankkeessa selvitettiin, miten tieto- ja viestintätekniikan käyttöönotolla ja sa- manaikaisella toimintojen kehittämisel- lä saavutetaan laadullisia ja määrällisiä tehostamishyötyjä. Selvityksen mukaan tieto- ja vies- tintätekniikka auttaa parantamaan merkittävästi palvelujen tuottavuutta ja tehokkuutta samalla kun asiakkai- den saamat palvelut ja henkilöstön työviihtyvyys paranevat. Onnistuneissa kehityshankkeissa saavutetut säästöt voivat kohota jopa 25 prosenttiin, ja kapasiteetin käyttöaste voi parantua liki kolmanneksen. Tieto- ja viestin- tätekniikan käyttöönotto ei kuiten- kaan yksin tehostanut toimintoja. Tarvittiin samanaikaista toimintamal- lien ja -käytäntöjen monipuolista uu- distamista. Asiakkaille kehitystyö merkitsi useis- sa hankkeissa mm. todennetusti pa- rempaa laatua, nopeampaa ja tasa- arvoisempaa palvelujen saatavuutta, asiakastyytyväisyyden paranemista, ajan ja kustannuksien säästöjä ja jopa vähäisempiä kärsimyksiä. Palveluja tuottavassa organisaatioissa todettiin esimerkiksi työilmapiirin paranemis- ta, osaamisen lisääntymistä sekä pa- rempaa yhteistyötä sidosryhmien kes- ken. Joissakin osaorganisaatioissa otettiin myös käyttöön kannustinjär- jestelmiä uusiin toimintatapoihin liit- tyen sekä yhtenäistettiin palvelujen tuottamistapaa ja muutettiin organi- saatiomuotoa. TEHO-TIVI:n ohjausryhmä suosit- tikin kehittämisen painopisteen siirtä- mistä nykyisten toimintamallien uudis- tamiseen – palvelujen toteuttamiseen uudella tavalla – hyödyntäen samalla Kun julkiselta sek- torilta jää paljon työntekijöitä eläk- keelle, on oikea aika uudistaa pal- veluja ja toiminta- tapoja. 4 Ks. tarkemmin http://www.tietoyhteis- kuntaohjelma.fi/esittely/fi_FI/raportit_ja _selvitykset/. Asiasta laajemmin ks. www. tietoyhteiskuntaohjelma.fi . Pääministerin johdollatoimivatietoyhteiskuntaohjelman ministeriryhmäjatietoyhteiskuntaneuvosto seuraavat TEHO-TIVIn täytäntöönpa- noa.
  19. 19. 17 tehokkaasti teknologian mahdollisuuk- sia.4 Kun kehitystyön lähtökohtana on asiakaslähtöisyys ja vastuullinen asiak- kuus, palvelut paranevat ja toiminnat tehostuvat monella tapaa. Jotta palve- lu on asiakaslähtöistä, vuorovaikutteis- ta ja tehokasta, on poistettava muun muassa asiakasrajapinnassa ja palvelu- prosesseissa olevat pullonkaulat, joita ovat aikaa ja rahaa vievät ja asiakas- palvelua huonontavat käytännöt, toi- mintatavat yms. sekä kehitettävä pal- veluja ja niiden tietojärjestelmiä vas- tuullista asiakkuutta ja järkevää palvelu- jen käyttöä tukeviksi. Asiakkuuden-, ajan- ja asianhallinnan onnistuneella kehitystyöllä ja teknologian käytöllä on mahdollista saavuttaa laadullisia ja määrällisiä hyötyjä, joita saavat asiak- kaat, henkilöstö ja viime kädessä ve- ronmaksaja. Tieto- ja viestintätekniikkainvestoin- tien hyötyjen lisäämiseksi on samalla useimmiten myös uudistettava toimin- tatapoja, palveluprosesseja ja -malle- ja, kehitettävä henkilöstön tehtäviä, toimenkuvia ja osaamista sekä uudis- tettava ohjaus-, johtamis- ja kannus- tekäytäntöjä. Työtä koskevat järjeste- lyt ovat myös tarpeen, kun pyritään pääoman tuottavuuden parantami- seen. Mittakaava- ja erikoistumisetu- jen aikaansaaminen edellyttää mones- ti muutoksia palvelurakenteissa, tuki- palvelujen kokoamista sekä tietojärjes- telmien integrointia ja varsinaista pal- velutuotantoa tehostavia, taustatyötä koskevia järjestelyjä. Selvitän 31.03.06 mennessä TEHO- TIVI-hankkeen pohjalta tietoyhteis- kuntaohjelman ministeriryhmän 29.09.06 päätöksen mukaisesti mm. sitä, miten tulisi järjestää julkishallin- non tieto- ja viestintätekniikkaa tehok- kaasti hyödyntävien palvelumallien ja toimintainnovaatioiden verkottami- nen, tuotteistaminen ja monistaminen sekä miten saataisiin aikaan hyvien käytäntöjen “innovaatiopankki” ja ra- kenteellisten osaajien verkosto, jolta voisi saada asiantuntija-apua palvelu- jen rakenteellisten uudistusten suun- nittelussa. Kunta- ja palvelurakennehan- ke – tehostuvatko palvelut? Palvelujen optimaalinen järjestäminen edellyttää usein kuntajaotuksesta poik- keavia väestöpohjia. Organisaatiokoh- tainen (kunnat, kuntayhtymät, valtion viranomaiset, Kela) ja usein osaopti- mointeihin perustuva palvelujen ratio- nalisointi voi johtaa varsinkin väestö- katoalueilla julkisen palveluverkoston rapautumiseen ja kokonaistaloudelli- sesti huonoihin ratkaisuihin. Kunta- ja palvelurakenneuudistuk- seen liittyen tarvittaisiin arvioita, mil- laiseen hyvinvointipalvelujen verkos- Raili Mäkitalo korostaa, että onnistuneissa julkisten palvelujen kehityshankkeissa tieto- ja viestintätekniikka on ollut suureksi avuksi mutta vain jos samalla on uudistettu monipuo- lisesti toimintamalleja ja –käytäntöjä. Hyvinvointipolitiikan tavoiteasettelu on päätöksentekijöiden vastuulla Julkisen sektorin palvelutuotannon tuottavuuden ja tehokkuuden parantaminen kestävällä tavalla näkyy: – kustannus- ja menokehityksen parempana hallintana – parantuvana palvelujen saatavuutena ja laadunhallintana – voimavarojen vapautumisena uusiin tai muuttuviin tarpeisiin – kehittyvinä työtehtävinä, työhyvinvointina ja kilpailukykyisenä palkkauksena – julkisen sektorin parempina tuloksina ja vaikuttavuutena – kansalaisten hyvinvoinnin kasvuna. Päätöksentekijöiden vastuulla on linjata sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla palvelujen kehittämistä. Kehitystyön nopeuttaminen, konkreettisten hyö- tyjen aikaansaaminen ja vapautuvien voimavarojen uudelleenkohdentaminen on iso haaste poliittis-hallinnolliselle ohjaukselle. Päätöksentekijän tulisi asettaa pal- velujen kehityshankkeille: – selkeät ja todennettavissa olevat laadulliset ja määrälliset asiakashyötyjen lisää- mistavoitteet – henkilötyön kehittämis- ja säästötavoitteet – palvelujen laatu- ja kustannustavoitteet sekä euromääräiset säästötavoitteet – vapautuvien voimavarojen uudelleenkohdentamistavoitteet.
  20. 20. 18 toon on tarvetta ja varaa sekä millai- silla palvelumalleilla palvelut voidaan turvata parhaiten palvelu- ja kustan- nuspaineet huomioonottaen. Tulevai- suuden hyvinvointimallissa olisi kyet- tävä yhdistämään myös kestävällä ta- valla ja innovatiivisesti julkisen sekto- rin, erilaisten yhteisöjen ja yrittäjyyden (ml. sisäinen yrittäjyys)5 osaamista ja voimavaroja. Palvelumallien uudista- miseen tarvitaan uusia teknologia- ja palveluinnovaatioita, organisaatioita ja ohjausta koskevia innovaatioita sekä uudentyyppisiä palvelutuotantoverkos- toja ja yhteispalveluja. Ohjauskeinojen uudistami- seen tarve Poliittinen päätöksentekijä kohdentaa verovarat oikeina pitämiensä asioiden tekemiseen (allokatiivinen tehok- kuus). Poliittis-hallinnollisilla ohjaus- mekanismeilla olisi myös varmistetta- va, että palvelut tuotetaan jatkuvasti ”oikein” (tuotannollinen, tekninen te- hokkuus). Ohjauksella pitäisi huoleh- tia myös siitä, että jatkuvasti kehite- tään uusia tapoja tehdä oikeita asioi- ta, ts. dynaaminenkin tehokkuus pa- ranee. Poliittishallinnollisessa ohjauksessa on käytettävissä suuri joukko perinteisiä ohjauskeinoja: – lainsäädäntö ja muu normatiivinen ohjaus – taloudellinen ohjaus eli tehtävien hoitoon osoitetut voimavarat; voima- varojen allokointikäytännöt/budjetti- ohjaus, tulosohjaus ja -seuranta, sopi- musohjaus, hankkeiden resurssointi – rakenteiden ohjaus eli organisaa- tiorakenteet ja -mallit, palvelujärjestel- mät, henkilöstörakenteet, vastuu-, kannuste- ja johtamisjärjestelmät – informaatio-ohjauksen eri muodot kuten ohjeet, suositukset, standardit, kehittämislinjaukset ja tavoitteenaset- telut, ohjelmaperusteiset hankkeet, po- litiikkaohjelmat, tutkimus- ja kehitys- työn sekä seurannan tuloksena synty- vä tieto, arviointi ja koulutus. Perinteisten ohjauskeinojen lisäksi on käytettävissä myös muita palvelutuo- tannon ohjauskeinoja: palautejärjestel- mät, asiakkaan mahdollisuus valita palvelutapa ja -paikka tai palvelujen tuottaja, kysynnän ja valinnan tukemi- nen esimerkiksi palvelusetelillä, tulok- sellisuuden palkitsemistavat, tulosyk- sikköjen laskennallinen eriyttäminen, liikelaitostaminen tai yhtiöittäminen, tilaaja-tuottajasovellutukset, palvelun- tuottajien kilpailuttaminen jne. Palvelutuotannon ohjauskeinojen käytössä on kehittämisen ja eheyttä- misen tarvetta. Ohjaus ei tue riittäväs- ti asiakaslähtöistä ja tehokasta palve- lujen järjestämistä ja tuottamista eikä ole riittävän vuorovaikutteista6 . Palve- lutuotannon ohjauksen pitäisi olla sel- laista, että palvelujen järjestäjillä ja tuottajilla on mahdollisuus ja intressi palvelujen tehokkuuden jatkuvaan pa- rantamineen. KIRJALLISUUS Valtiovarainministeriö (2005): Suomen vakausohjelman tarkistus, Valtiovarain- ministeriö, Taloudelliset ja talouspoliitti- set katsaukset 4a/2005. www.vm.fi/tie- dostot/pdf/fi/98127.pdf Kauppinen, S. & Niskanen, T. (2005): Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveydenhuollossa. Stakes Raportteja 288. Valtioneuvoston kanslia (2005): Tie- to- ja viestintätekniikalla aikaansaadut tehostamishyödyt julkisessa hallinnossa, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 9/ 2005. 5 Sisäiselläyrittäjyydellätarkoitetaanyrit- täjyyden elementtien ja jossain määrin ansaintalogiikan tuontia organisaation si- säiseen toimintaan. 6 Parhaillaan selvitetään valtiovarainmi- nisteriön toimeksiannosta informaatio- ohjausta ja sen kehittämistarpeita kunti- enjärjestämisvastuullaolevissahyvinvoin- tipalveluissa. Tutkimus valmistuu helmi- kuussa 2006.
  21. 21. 19 Metalliteollisuus on Suomen suurin teollisuudenala. Sen osuus koko teol- lisuuden tuotannon arvosta oli 50 % vuonna 2004, ja sen kasvu on vuo- desta 1994 lähtien ollut selvästi no- peampaa kuin teollisuuden kasvu kes- kimäärin. Metalliteollisuuden osuus koko Suomen tavaraviennistä oli 55 prosenttia vuonna 2004. Viennin arvo oli 26,7 miljardia euroa, josta 51 % meni EU-maihin. Ala työllisti vuonna 2004 noin 198 000 henkeä. Toimihenkilöiden suhteellinen osuus alan työntekijöistä on kasvanut. Kari Sairo Tutkija Metallityöväen liitto kari.sairo@metalliliitto.fi Kone- ja metallituote- teollisuuden rakenne- muutos Kone- ja metallituoteteollisuuden tuottavuuskehitys on ollut heikkoa, ja alan yrityksiä sekä suuri osa sen noin 100 000 työpaikastakin on vaarassa hävitä ulkomaille. Alalle perustettu TRIO-toimenpide- ohjelma pyrkii kääntämään kehityksen suunnan. Kari Sairo on kone- ja metallituoteteollisuudelle perustetun TRIO-toimenpideohjelman johtoryhmän jäsen.
  22. 22. 20 Vuonna 1975 työntekijöiden osuus koko henkilöstöstä oli 74 %, kun se vuonna 2004 oli noin 60 %. Metalliteollisuus koostuu metallien jalostuksesta, elektroniikka- ja sähkö- teollisuudesta sekä kone- ja metallituo- teteollisuudesta. Tässä artikkelissa ra- jaan tarkasteluni mielenkiintoisessa ke- hitysvaiheessa olevaan kone- ja metal- lituoteteollisuuteen, joka työllistää noin 100 000 henkeä. Ala on edelleenkin työntekijävaltainen siten, että noin 35 prosenttia alan henkilöstöstä lasketaan toimihenkilöiksi.1 Verrattuna koko teollisuuteen kone- ja metalliteollisuu- den työntekijöiden keski-ikä on huo- mattavan korkea ja suuret ikäluokat ovat yliedustettuina. Alan yritysten kan- nattavuus on suhteellisen matala ja työn tuottavuuden kehitys heikko (ku- vio 1). Toimialan toisen asteen amma- tillisiin oppilaitoksiin hakeutuvien opis- kelijoiden määrä on olemassa olevia koulutuspaikkoja pienempi. Metalliteollisuudella on kuitenkin merkittävä rooli Suomen vaurautta luotaessa. Viennin lisäksi toimiala ke- hittää ja tuottaa korkean teknologian tuotteita ja palveluja usealle muulle maamme talouden kannalta tärkeälle toimialalle. Näistä keskeisimpinä voi mainita metsäteollisuuden, energian- tuotannon ja kemianteollisuuden. Li- säksi toimialan yritykset ovat kansain- välisesti kilpailukykyisiä ja ala pystyi kasvattamaan tuotantonsa määrää koko 1990-luvun (kuvio 2). OECD- maiden joukossa tätä voidaan pitää saavutuksena. Päähankkijat, komponentti- toimittajat ja järjestelmätoi- mittajat Kone- ja metallituoteteollisuuden run- gon muodostavat muutamat kymme- net suhteellisen suuret suomalaiset yri- tykset. Näiden yritysten asema toimi- alan kehityksen kannalta on merkittä- vä. Ne ovat alansa kansainvälisiä mark- kinajohtajia tai ainakin keskeisimpien yritysten joukossa. Samaiset yritykset ovat aiempina vuosina vastanneet suu- resta osasta suomalaisen metalliteolli- suuden valmistuksesta. Jo useamman vuoden ajan nämä yri- tykset ovat pyrkineet keskittymään sii- hen, minkä ne arvioivat olevan omaa ydinosaamistaan ja luopuneet määrä- tietoisesti omasta valmistustoiminnas- taan. Ydinosaamista on asiakkuuksien ja yrityksen tuotemerkkien hallinta, toimittajaverkkojen hallinta sekä tut- kimus ja tuotekehitys. Yritysten pal- veluliiketoiminnan osuus kasvaa. Sa- malla vastuu muista toiminnoista ku- ten tuotteen valmistuksesta, sen laa- dusta, tehokkuudesta ja toimitusvar- muudesta siirtyy yrityksen toimittajil- le. Toiminnan luonteen muuttuminen näkyy myös henkilöstörakenteessa, joka on korkeammin koulutettua ja Lähde: Teknologiateollisuus ry (2005). Kuvio 1. Työn tuottavuuden kehitys metalliteollisuudessa. 1 Tilastokeskus, Yritysten rakenteet-tie- tokanta 2005. Lähde: Tilastokeskus. Kuvio 2. Koneiden ja laitteiden valmistus, tuotannon määrän trendikuvaaja, indeksi 2000 = 100, viimeinen havainto tammikuu 2005.
  23. 23. 21 nuorempaa kuin valmistukseen erikois- tuneissa yrityksissä. Kyseiset määritel- mät täyttäviä yrityksiä on alettu kut- sua myös päähankkijoiksi johtuen nii- den johtavasta asemasta toimittajaver- koston ja asiakkaan välisessä rajapin- nassa. Huolimatta siitä, että päähankkijayri- tyksiä edelleenkin kutsutaan suomalai- siksi, ne ovat lähinnä globaaleja yri- tyksiä, sillä niiden toiminnot ovat ha- jautuneet ympäri maailmaa. Myös hen- kilöstö, omistajat ja asiakkaat jakaan- tuvat laajasti eri mantereille ja maihin. Kansallisuus ei ole päähankkijan omi- naisuus, vaan se, että se on vahvasti edustettuna yritykselle tärkeillä mark- kinoilla. Alan toisen yritysryhmän muodosta- vat pääasiassa pienet yritykset. Näiden yritysten tehtäväksi on jäänyt teollinen valmistustoiminta. Yritysten teknolo- ginen taso on selvästi päähankkijoita matalampaa ja sekä henkilöstö että johto ikääntyneempää ja matalamman koulutustason omaavaa. Myös yritys- ten resurssit T&K-toimintaan ovat erit- täin rajoitetut. Näitä yrityksiä kutsu- taan komponenttitoimittajiksi. Toimintatavan muutoksen seurauk- sena komponenttitoimittajayritysten olisi kuitenkin pystyttävä vastaamaan päähankkijayritysten eli niiden asiak- kaiden asettamiin vaatimuksiin. Niiltä vaaditaan kykyä luoda ja hallita omat toimittajaverkostonsa, kehittää omaa valmistus- ja kokoonpanotekniikkaansa ja osallistua tuotekehitykseen yhdessä päähankkijan kanssa. Yritysten tulisi pystyä vastaamaan suurempien järjes- telmäkokonaisuuksien toimittamisesta päähankkijoille. Siten yrityksiä kutsu- taan järjestelmätoimittajiksi. Kone- ja metallituoteteolli- suuden haasteet Suomi on teollisuuspolitiikassaan pa- nostanut yritysten T&K-toiminnan tu- kemiseen. On nähty, että vahva tutki- mus- ja kehitystoiminta sekä pitää yri- tyksiä Suomessa että houkuttelee yri- tyksiä investoimaan Suomeen. Kone- ja metallituoteteollisuuden kehitys on kuitenkin tullut vaiheeseen, jossa tämä näkemys ei välttämättä enää ole oikea. Yritykset tekevät merkittävän osuuden tutkimustoiminnastaan Suomessa. Tuotantoa siirretään kuitenkin yhä merkittävämmissä määrin ulkomaille. Tästä on jo löydettävis- sä merkkejä tarkastelta- essa alan vientimäärien kehitystä suhteessa val- mistukseen Suomen ul- kopuolella. Siten T&K- toiminta ei välttämättä enää luo työpaikkoja ko- timaanhan. Siten Suomen kannal- ta keskeinen kysymys on, tulisiko kehityspa- nosten suuntaamista ar- vioida uudelleen. Missä määrin ja miten Suomen kannattaa tukea globaa- lien yritysten T&K-toi- minnan kehittämistä, jos emme voi olla varmoja siitä, että hyödyt palau- tuvat meille? Tulisiko julkinen rahoitus teolli- suuden kehittämisen tu- kemiseksi suunnata uudella tavalla tu- kemaan yritysten välisten toimintamal- lien kehittämistä. Globaalit päähankkijayritykset toimi- vat omista lähtökohdistaan loogisesti. Niiden markkinat, toiminta- ja kilpai- luympäristö ovat muuttuneet radikaa- listi 1980-luvulta lähtien johtuen en- nen kaikkea suurten kehittyvien mai- den (ent. Neuvostoliitto, Kiina, Brasi- lia ja Intia) tulosta avoimen markki- natalouden piiriin. Usein kasvavat markkinat yhdistyvät halpaan työvoi- maan, jonka kanssa Suomen kaltainen kalliin työvoiman maa ei pärjää kus- tannuskilpailussa. Suomalaisen teollisuuden haaste uu- dessa tilanteessa on se, miten muutam- me investointien karsimiseen keskitty- neen toimintamallin uutta kasvua luo- vaksi toiminnaksi. Viime aikoina on yhä useammin nostettu esille kasvuyritys- ten tukeminen sekä uusien liiketoimin- tatapojen ja teknologisten innovaatioi- den merkitys kotimaisen teollisuuden kehittämisessä, sillä kilpailukyky ei voi perustua kustannusten karsintaan. Ei ainakaan pitkällä aikavälillä. Kuten todettu globaalit päähankkijat eivät ole kiinnostuneita valmistustoi- mintaan panostamisessa Suomessa ja ovat ulkoistaneet oman valmistuskapasiteettin- sa. Tällä hetkellä alan valmistuksesta vastaavat suurelta osin pienet komponenttitoimittajat, joilla ei ole juurikaan ko- kemusta kansainvälises- tä liiketoiminnasta. Nii- den teknologinen taso on suhteellisen matala ja niiltä puuttuvat kehittä- misresurssit, niin talou- delliset kuin henkisetkin. Lisäksi sekä henkilöstö että johto on suhteelli- sen ikääntynyttä. Globaalit päähankkijat kuitenkin tarvitsevat tuo- tevalmistusta. Ne pyrki- vät löytämään kumppa- nikseen sellaisia järjes- telmätoimittajia, jotka kykenevät toimittamaan suurempia kokonaisuuksia, ottamaan vastuuta tuotesuunnittelusta ja tuotantojärjestel- mien kehittämisestä sekä toimimaan kansainvälisesti. Kone- ja metallituoteteollisuuden val- mistus on pienyritysvaltaista teollisuut- ta. Henkilöstön määrällä mitattuna valtaosa yrityksistä on alle 100 hen- gen yrityksiä, joiden liiketoimintamalli on “yritetään tehdä sitä, mitä asiakas haluaa”. Suomalaisen kone- ja metallituote- teollisuuden viimeaikainen kehitys on johtanut siihen, että meiltä puuttuu lähes kokonaan korkean teknologian valmistukseen erikoistunut keskisuur- ten yritysten joukko, joka pystyy glo- baaliin toimintaan. Samalla kun teolli- suuspolitiikan päähuomio suuntautui korkean teknologian yritysten kehit- tämisen tukemiseen, teollisuuspoliitti- seen katveeseen jäivät työllisyyden kan- nalta keskeiset pk-yritykset. Kone- ja metalli- tuoteteollisuudessa voidaan kysyä, tulisiko julkista T&K-panostusta suunnata uudelleen tukemaan voimak- kaammin pk -yri- tysten toimintaa, koska siten varmis- tettaisiin panostuk- sen ohjautuminen paremmin kotimai- sen teollisuuden kehittämiseen.
  24. 24. 22 Kehityksen seurauksena on syntynyt tilanne, jossa voimme menettää sekä merkittävän osan korkean teknologian päähankkijoista että pk-yrityksiä. Mi- käli globaalit päähankkijat eivät löydä Suomesta sopivia yhteistyökumppanei- ta, ne etsitään muualta. Koska pää- hankkija haluaa tehdä yhteistyötä sa- man yrityksen kanssa globaalilla tasolla, se tekee sitä myös Suomessa. Silloin suomalaiset toimittajayritykset eivät menetä vain vientimahdollisuuksiaan vaan ne menettävät myös sopimuksen- sa kotimaantoimituksiin. Päähankkijan kannalta sillä ei ole merkitystä, onko toimittajayritys suo- malainen vai jostain muualta. Päähank- kijan kannalta on kuitenkin tärkeää T&K-toiminnan ja tuotannon välinen yhteistyö esimerkiksi tuotteen valmis- tettavuuden kannalta. Läheisyydellä jo sinänsä uskotaan olevan positiivinen vaikutus yritysten yhteistyön kehitty- miseen. Siten suomalaisella kone- ja metallituoteteollisuudella on vielä tois- taiseksi mahdollisuus hyödyntää vah- vaa teollista rakennettaan kehittämäl- lä sitä päähankkijoiden tarpeen kan- nalta oikeaan suuntaan. Suomen taloudelle kannalta yhden toimialan näivettyminen ei ole välitön ongelma, sillä taantuva toimiala luo- vuttaa työvoimaansa kasvaville toimi- aloille. Lisäksi alan työvoima on suh- teellisen iäkästä ja siirtyisi kohtuullisen nopeasti työvoiman ulkopuolelle. Pit- källä aikavälillä kehityksen seuraukset olisivat kuitenkin huonot. Taantuva teollisuus ei houkuta työvoimaa, inves- toinnit pienenevät entisestään ja me- netämme alalle jo syntyneen osaami- sen ja kehittämispotentiaalin. Siten kor- kean kustannustason maalle tärkeät vientitulot jäävät saamatta ja muiden toimialojen kehityksen kannalta tärkeä toimiala taantuu. Mitä tämän kaltai- sen kehityksen välttämiseksi tulisi teh- dä? Kasvuyritysten kehityshaaste: kaikki uusiksi Suomalaisen kone- ja metallituoteteol- lisuuden tulevaisuuden kannalta kes- keisessä roolissa ovat keskisuuret yri- tykset, joiden teknologian taso on kor- kea, jotka toimivat globaaleissa yritys- verkostoissa ja jotka soveltavat kehit- tyneitä liiketoimintamalleja. Kone- ja metallituoteteollisuuden työ- markkinajärjestöt (Teknologiateollisuus ry, Metallityöväen Liitto ry, Toimihen- kilöunioni ry, Insinööriliitto ry ja Tek- niikan Akateemisten Liitto ry) käynnis- tivät yhdessä julkisten T&K- ja rahoi- tusorganisaatioiden kanssa vuoden 2004 alusta TRIO-toimenpideohjel- man, jonka keskeisenä tavoitteena on tukea alan yritysten kehitystä kansain- välisen tason toimijana kehittämällä lii- ketoimintamalleja ja teknologioita. Toi- menpideohjelman keskeinen tavoite on keskisuurten, korkean teknologian ja kansainväliseen toimintaan kykenevien yritysten kehityksen tukeminen. Toimialalle on näiden vuosien aikana kasvanut vajaat kaksikymmentä kes- kisuurta, kasvuhakuista yritystä, jotka selvästi pyrkivät kehittämään toimin- taansa edellä määriteltyyn suuntaan. TRIO-toimenpideohjelmasta saatujen kokemusten ja Metalliliiton teettämi- en yritystutkimusten2 perusteella näitä yrityksiä voitaisiin kuvata seuraavasti: • Yritysten kasvu on perustunut pää- hankkijoilta ulkoistetun tuotantokapa- siteetin ostoon. • Yritykset ovat perheyrityksiä, ja yrittäjäriski on keskittynyt. Johto on suhteellisen ikääntynyttä. • Yritysten johdon liiketoimintaosaa- minen on lähinnä kokemuksen kautta hankittua. Uuden johdon rekrytointi on meneillään. • Nopeasta kasvusta johtuen yritys- ten velkaantumisaste on korkea ja oma- varaisuus heikko. • Yritysten kansainvälinen toiminta on vähäistä, mutta ne pyrkivät kehit- tämään sitä. • Lähes jokaisella yrityksellä on tuo- tantoyksikkö Suomen lähialueilla hal- van työvoiman maissa. • Yritysten henkilöstö on suhteelli- sen ikääntynyttä, ja henkilöstön osaa- minen edustaa keskitason tai matalaa teknologiaa. • Yritykset pyrkivät kehittämään ver- kostomaista toimintamallia suhteessa sekä omiin asiakkaisiinsa (päähankki- joihin) että toimittajiinsa. • Yritysten ICT-infrastruktuuri perus- tuu suhteellisen matalaan teknologiaan. • Yritysten käyttämät valmistusme- netelmät ovat vakiintuneita, jolloin ne voidaan helposti siirtää halpojen tuo- tantokustannusten maihin. • Työn tuottavuuden kehityksen taso on matala. Lista on yleinen kuvaus yrityksistä, ja yritysten väliset erot voivat olla suu- ria. Se kuvaa kuitenkin suhteellisen kattavasti toimialan keskeisempiä haas- teita. Sen pohjalta haluan nostaa esille muutamia kehittämishaasteita. Talouden vapautumisen seuraukse- na Suomen teollisuuspolitiikan reuna- ehdot ovat muuttuneet merkittäväs- ti, mistä on seurannut, että talouden kasvun kannalta merkittävät inves- tointipäätökset tehdään yrityksissä. Julkinen sektorin rooliksi on jäänyt yritysten toimintaympäristön kehittä- minen niiden toimintaedellytyksille suotuisaksi, jolloin huomio on kiinni- tettävä yritysten innovaatiotoiminnan tukemiseen, T&K-toiminnan edistä- miseen, rahoitusjärjestelmien kehittä- Taulukko 1. Kone- ja metallituote- teollisuuden yritysten lukumäärä ja henkilöstön määrä henkilöstön suu- ruusluokittain 2004. Suuruus- Yritysten Henkilöstön luokka määrä määrä –4 5 637 6 650 5–9 883 5 803 10–19 588 8 006 20–49 466 13813 50–99 175 12 232 100–249 101 16 196 250–499 22 7 980 500–999 16 11 093 1 000– 6 10 951 Lähde: Tilastokeskus. 2 Näitä yritystutkimuksia on tehnyt Asi- akastieto Oy vuosina 2004 ja 2005, mut- ta niitä ei ole julkaistu.
  25. 25. 23 miseen sekä koulutus- ja työvoimapo- litiikkaan. Kone- ja metallituoteteol- lisuuden keskeisyyden kannalta on tärkeää, että alan rakennemuutos ote- taan myös teollisuuspolitiikassa huo- mioon. Ensimmäiseksi on turvattava alan yritysten taloudelliset toimintaedelly- tykset. Ala on pienyritysvaltaista, ja siel- lä on vain muutamia kymmeniä sel- västi kasvuhakuista yritystä. Alan no- peasta rakennemuutoksesta johtuen yritysten velkaantumisaste on huoles- tuttavan korkea ja omavaraisuusaste heikko suhteessa niiden kannattavuu- den tasoon. Selvityksen piirissä olleesta yritysjoukosta nopeimmin kasvaneen viidenneksen omavaraisuusaste oli alle 20 %. Lisäksi yrittäjäriski kasaantuu yleensä vain omistajayrittäjän kannet- tavaksi. Siten olisi tärkeää selvittää ja luoda yritysrahoitusjärjestelmä, jolla tuetaan kasvavia yrityksiä niiden vaikeimman kasvuvaiheen yli. Toisaalta olisi myös tärkeää selvittää, miten yrittäjäriskin hajauttaminen on mahdollista. Tavoit- teena ei ole pelkästään vaikuttaa pie- nen yritysjoukon kehittymiseen vaan tarjota rahoitus- ja omistusjärjestelyt, jotka tukevat ja kannustavat pieniä yri- tyksiä kehittämään toimintaansa kas- vuhakuisesti. Toinen keskeinen kehittämisalue on yritysten johdon liiketoimintaosaami- sen kehittäminen. Jos tavoitteena on yritysten teknologiatason nosto, lii- ketoimintaosaamisen kehittäminen ja kansainvälistyminen, on luonnollista, että kehitystehtävästä selviytyminen vaatii ensisijaisesti johdon osaamisen tason nostamista. Suomi tarvitsee kasvuhakuisia yrittäjiä. Kone- ja me- tallituoteteollisuuden kasvuhakuisten yritysten johto on osoittanut, että se täyttää tällaiselta yritystoiminnalta vaadittavat kriteerit. Yrittäjillä on il- miselvästi kyky tunnistaa uusia kas- vumahdollisuuksia, kantaa riskiä, joh- taa toimintaa ja luoda uutta. Nykyi- nen rakennemuutos on kuitenkin sii- nä määrin mittava, että myös julkisia ponnistuksia vaaditaan. Toisaalta iso osa yrittäjistä on ikääntyneitä, joten myös johdon ja omistajuuden vaih- tamisen mahdollisuus on otettava huomioon. Kolmantena on yritysten kansainvä- listyminen. Nykyinen toiminta- ja kil- pailuympäristö edellyttää yritysten kan- sainvälistymistä. Yritysten on kasvaak- seen löydettävä kansainvälisiä markki- noita. Useat yritykset ovat jo aloitta- neet sen omalta osaltaan perustamalla pienen tuotantoyksikön Suomen lähel- le johonkin halpojen tuotantokustan- nusten maahan. Investointi perustuu strategiaan, jonka mukaan halpojen tuotantokustannusten ja matalamman teknologian yksikössä valmistetaan matalamman teknologian komponen- tit ja Suomessa taas korkeamman tek- nologian järjestelmät. Suomalaisen tuotannon kannalta täs- sä strategiassa on kuitenkin eräs heik- kous. Jos yrityksen teknologinen ke- hitys pysähtyy ja valmistusmenetelmät vakiintuvat, niin silloin yritykselle ei jää muuta mahdollisuutta kuin siirtää koko toimintansa halvan tuotantokustannuk- sen piiriin. Päätökset siirtää tai valmis- taa kotimaassa ovat pelkästään yritys- johdon harkinnan varassa. Yrityksille syntyy tilanne, jossa ne voivat jatkuvasti vertailla ja kehittää eri maissa toimivia yksiköitään. Hal- van työvoiman maiden tuottavuutta on helpompi kehittää siirtämällä sin- ne uudempaa teknologiaa ja koulut- tamalla henkilöstöä. Selvä on, että suomalainen yksikkö ei kovin kauaa voi puolustaa kilpailukykyään, jos työ- voimakustannukset meillä ovat 21,4 euroa työntekijää kohti, kun halvan työvoiman maissa ne ovat alle 6 eu- roa. Lienee selvää, että näin suurten kus- tannuserojen umpeen kuromiseksi suomalaiselta yksiköltä vaaditaan huo- mattavasti korkeamman tason tekno- logian soveltamista. Kari Sairon mielestä kone- ja metallituoteteollisuuden suurin vaara on yritysten teknologi- sen kehityksen pysähtyminen ja valmistusmenetelmien vakiintuminen. Puola 5,8 € Unkari 4,6 € Viro 3,8 € Venäjä 2,2 € Intia 0,6 € Taulukko 2. Metalliteollisuuden työn- tekijöiden kokonaistyövoimakustan- nukset eräissä maissa, keskimäärin eu- roa/tehty työtunti. Lähde: Teknologiateollisuus ry (2005).
  26. 26. 24 Martti af Heurlin Ylijohtaja Tekes martti.af.heurlin@tekes.fi Teknologiassa ja innovaatioissa on tehtävä valintoja Suomessa on kiistatta tehty parinkymmenen vuoden aikana hyviä valintoja teknologia- ja innovaatiopolitiikassa. Meillä on hyvät lähtö- kohdat jatkaa hyvien valintojen tekemistä. Valintojen tekemisessä vuorovaikutus on avainsana. Osaamisvalintojen tekeminen on kes- keinen osa tulevaisuuden tekemistä. Erityisesti pienen maan on tehtävä va- lintoja. Valintoja on tehtävä kaikilla ta- soilla: julkinen sektori, yritykset, yksit- täiset innovaatiot ja liikeideat. Toimin- Neljäntenä kehittämisalueena tullaan suomalaisten yritysten teknologian ja liiketoimintamallien uudistamiseen. Tuottavuus- ja kannattavuuskilpailus- sa menestyminen vaatii kokonaan uu- denlaisten toimintamallien käyttöönot- toa. Yritysten tulee pystyä toimimaan ver- kostojen osana ja kehittämään sekä käyttöönottamaan verkostojen yhtei- siä toimintatapoja. Tämä edellyttää uusien toimintatapojen, johtamis- ja tuotantojärjestelmien sekä informaa- tioteknologian soveltamista yrityksen kaikilla tasoilla. Lisäksi yritysten tulee pystyä nopeasti sopeutumaan uusiin tilanteisiin sekä jatkuvasti kehittämään omaan toimintaansa. Kansainvälinen toiminta on luonnollinen osa näiden yritysten arkipäivää. Suuri haaste on uusien toimintamalli- nen käyttöönottaminen. Se on kallista ja vie aikaa. Muutos vaatii henkilöstön kouluttamista, harjoittelua ja sopeutu- mista uuteen. Alan työntekijät ovat ikääntyneitä. Uusien toimintamallien omaksuminen saattaa olla heille liian suuri tehtävä. Siksi alan yritysten ja työ- markkinajärjestöjen tulisikin pohtia alan houkuttelevuuden parantamista. Keskeinen kysymys on se, onko meil- lä jo nyt riittävästi niitä yrityksiä, joi- den halu kasvaa ja kehittyä sekä ke- hittymiskyky ovat riittävän suuret muutoksen aikaansaamiseksi. Toisaalta haluun ja kykyyn voidaan hiukan vai- kuttaa myös ulkoa päin. Metalliteollisuuden TRIO-toimenpi- deohjelma on ottanut haasteen vastaan ja pyrkii tukemaa yrityksiä niiden lii- ketoimintamallien, teknologioiden ja kansainvälistymisen kehittämisessä. Tavoitteena on saada kaikkiaan 800 yritystä kehittämään toimintaansa TRIOn sateenvarjon alla. Vuonna 2004 alkaneessa ohjelmassa oli vuo- den 2005 lopulla mukana jo tavoitteeksi asetettu määrä siten, että esisuunnit- teluvaiheessa oli noin 600 yritystä, han- kesuunnitteluvaiheessa 170 yritystä ja toteutusvaiheessa 150 yritystä. TRIOlla on kattava alueellinen tukiverkosto, jonka tehtävä on tukea ja auttaa yri- tyksiä kehittymään.
  27. 27. 25 taympäristön muuttuessa valintojen te- kemisen vaatimukset kasvavat. Suomen teknologia- ja innovaatiopolitiikassa teh- tiin selvä valinta 1970-luvun lopulla: on panostettava teknologian kehittämiseen ja sen hyödyntämiseen elinkeinotoimin- nassa. 1980-luvulla tiede- ja teknolo- giapolitiikanlinjauksissaasetettiintavoit- teeksi nostaa tutkimuspanostusta vai- heittain 80- ja 90-lukujen aikana. Teh- dyt linjaukset ovat myös käytännössä olleen myötävaikuttamassa siihen, että tutkimus- ja kehityspanostus on nous- sut aivan uudelle tasolle. Se, että tavoitteet ja suunnitelmat myös toteutuvat käytännössä, ei ole itsestään- selvyys.Korkeallapoliittisellatasollateh- dään usein tärkeitä linjauksia, joita ei käytännössä saavuteta. Yksi esimerkki tästä on EU:n Lissabonin linjaus nostaa EU-alueen tutkimus- ja kehitystoimin- nan volyymi vuoteen 2010 mennessä uudelle kolmen prosentin tasolle brut- tokansantuotteesta,mitätavoitettaeiolla kuitenkaan edes lähestymässä. Suomessa innovaatiotoiminnan julki- set ja yksityiset panostukset ovat nous- seet käytännössä jatkuvasti 25 vuoden ajan, ja tämä kehitys on nostanut Suo- men maailman tutkimus- ja kehitysme- tiikkatasolla valitun linjan takana ovat olleet käytännössä kaikki poliittiset ryh- mittymät ja eriväriset hallitukset, ja toi- seksi valitulla linjalla on ollut vahva yk- sityisen ja julkisen sektorin sekä työ- markkinajärjestelmän tuki. T&k-investoinneilla saadut tulokset ovat vahvistaneet jatkamista valitulla linjalla Politiikkatasolla pitkäjänteisen kehityk- sen linjaa on tukenut se, että saavutet- tiin selviä kansallisesti merkittäviä tulok- sia jo 80- ja 90-lukujen aikana. Tältä pohjalta on ollut helpompaa tehdä uu- sia, entistä haasteellisempia linjauksia. Toinen – ja ehkä keskeisin tekijä – on se, että yritykset ovat todella lähte- neet uudistumaan panostamalla tutki- mus- ja kehitystoimintaan. Teollisuu- den ennätysnopea rakennemuutos on ollut tulosta panostusten kasvattami- sesta, ja myös toisin päin rakennemuu- tos on mahdollistanut t&k-investoin- tien kasvattamisen edelleen. Julkisen Suomen strategisiin valintoihin perustuvasta tutkimus- ja kehitystyöstä merkittävä osa toteu- tuu Tekesin teknologiaohjelmissa, joita ohjaavat Tekesin strategian sisältölinjaukset. Molem- mista toimintakokonaisuuksista Tekesissä on vastannut ylijohtaja Martti af Heurlin. Kuvio 1. Tutkimus- ja kehityspanostus eräissä OECD-maissa vuosina 1990– 2005. Lähteet: OECD, Main Science and Technology Indicators ja Tilastokeskus. notilastojen huipulle (kuvio 1). Tämän pitkäjänteisen politiikan kehitystä ovat tukeneet kaksi keskeistä tekijää: poli-

×