1. 321
...................................................................................................................................
Tiivistelmä
Heli Korkka
LIIKETOIMINTARIKOKSEN TUOTTAMAN HYÖDYN
MITTAAMINEN
Rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi (ri-
koslain 10 luvun 2 §:n 1 momentti). Rikos ei saa kannattaa, joten hyöty on otet-
tava pois sen saaneelta rikoksentekijältä tai muulta rikoksesta hyötyneeltä tahol-
ta. Väitöstutkimuksessa muodostetaan teoreettisesti perusteltu suositus siitä,
miten rikoksen tuottama hyöty on mitattava. Mittaamisella tarkoitetaan menetet-
täväksi tuomittavan hyödyn määrällistä analyysiä. Tutkimuksessa myös havain-
nollistetaan, miten teoreettinen rikoshyödyn mittaamista koskeva malli toimii
käytännössä.
Väitöstutkimuksessa hyödyn menettämistä tarkastellaan liiketoimintarikok-
sen seuraamuksena. Liiketoimintarikoksella tarkoitetaan rikosta, joka tehdään
laillisen liiketoiminnan yhteydessä tai liiketoiminnallisessa ympäristössä kuten
esimerkiksi arvopaperimarkkinoilla. Liiketoimintarikos voi tuottaa merkittävää
taloudellista hyötyä, mistä syystä hyödyn menettämisellä on erityisen tärkeä
rooli liiketoimintarikoksen seuraamuksena. Liiketoimintarikoksen tekemiseen
liittyvä toimintakokonaisuus tuottaa usein sekä laillista että laitonta hyötyä. Tut-
kimuksessa omaksutun mallin avulla laillinen ja laiton hyöty pystytään erotta-
maan toisistaan ja siten rajaamaan menettämisseuraamus kohdistumaan vain
hyödyn laittomaan osaan.
Tutkimus on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa (tutkimusongelman
ja -miljöön esittely) luodaan perusta rikoshyödyn mittaamisen teoreettiselle mal-
lille, eli tarkastellaan rikoshyödyn menettämisen sääntelyä ja tulkintaa sekä ri-
koshyödyn menettämisen suhdetta rangaistukseen (luku 2). Ensimmäisen osan
lopuksi muodostetaan tutkimuksessa sovellettava tulkintametodi (luku 3). Ri-
koshyödyn menettämissäännös on tulkinnallisesti jännitteinen säännös, sillä
hyödyn menettämisen keskeiset tulkinta-argumentit vaikuttavat tulkinnassa vas-
takkaisiin suuntiin. Tulkinnallisen jännitteen hallitsemiseksi tulkinta-argumen-
teista muodostetaan tulkintaperiaatteet. Rikastumiskieltoperiaatteen mukaan ri-
kos ei saa kannattaa, joten menettämisseuraamuksella on varmistuttava siitä, että
rikoksen johdosta saatu välillinenkin varallisuudenlisäys tuomitaan kokonaisuu-
dessaan menetettäväksi. Rikastumiskieltoperiaate vaikuttaa tulkintaan menetet-
täväksi tuomittavan hyödyn määrää laajentavasti. Rikastumiskieltoperiaatetta
SLA_235.indb 321 22.4.2015 15.34

2. 322
rajoittaa rankaisukieltoperiaate. Rikoshyödyn menettämistä ei saa käyttää ran-
gaistuksena, joten menetetyksi voidaan tuomita vain rikoksella saavutettu varal-
lisuuden lisäys, ei pääasiassa muista seikoista johtuvaa hyötyä. Periaatepunninta
on merkityksellinen läpi tutkimuksen. Periaatepunninnan avulla kalibroidaan
muiden konkreettiseen tulkintatilanteeseen soveltuvien tulkinta-argumentteja
keskinäistä painoarvoa.
Tutkimuksen toisessa osassa muodostetaan rikoshyödyn mittaamisen teoreet-
tinen malli, joka koostuu neljästä kriteeristä: rikoksen ja hyödyn välinen syy-
yhteys (luku 5), rikoshyödystä tehtävät kuluvähennykset (luku 6), rikoshyödyn
arviointi (luku 7) ja rikoshyödyn kohtuullistaminen (luku 8). Kriteereistä keskei-
sin on rikoksen ja hyödyn välinen syy-yhteys, sillä se määrittää rikoshyödyn
menettämisen kohteen eli rikoshyötynä lähtökohtaisesti pidettävän varallisuus-
erän. Tutkimuksessa omaksuttu syy-yhteysmalli on kaksitasoinen. Ensimmäisel-
lä tasolla tarkastellaan todellisten tapahtumien yhteyttä kuvaavaa faktista kausa-
liteettia. Tavoitteena on selvittää, mitä on tapahtunut ja mikä tekijä ympäröivässä
maailmassa on siinä määrin voimakkaimmin vaikuttanut seurauksen syntymi-
seen, että sitä voidaan pitää seurauksen syynä. Kausaliteettiarvion jälkimmäinen
vaihe tarkastelee sitä, miltä osin faktinen syy-yhteys on juridisesti relevantti, eli
miltä osin rikoksen ja hyödyn välinen faktinen kausaliteetti on RL 10:2:n ja kä-
sillä olevan rikostunnusmerkistön näkökulmasta merkityksellinen (faktisen kau-
saliteetin juridinen relevanssi).
Tutkimuksen kolmannessa osassa (kontekstualisointi) rikoshyödyn mittaami-
sen teoreettista mallia sovelletaan sisäpiirintiedon väärinkäyttöön (luku 10) ja
ympäristörikoksiin (luku 11). Rikostyyppien valintaa perustelee niiden toisistaan
eriävä luonne liiketoimintarikoksina. Sisäpiirintiedon väärinkäyttö tehdään lii-
ketoiminnallisessa ympäristössä eli arvopaperimarkkinoilla ja ympäristörikokset
puolestaan useimmiten laillisen liiketoiminnan yhteydessä. Sisäpiirintiedon vää-
rinkäytössä ja ympäristörikoksissa hyödyn syntymisen mekanismi on erilainen,
mikä mahdollistaa rikoshyödyn mittaamisen teoreettisen mallin soveltamisen
rikostyyppikohtaisten erojen analysoinnin. Kontekstualisointi osoittaa, että tut-
kimuksessa muodostettu rikoshyödyn mittaamisen teoreettinen malli toimii
myös konkreettisessa tulkintatilanteessa.
Väitöstutkimuksessa osoitetaan teoreettisen mallin ja sen kontekstualisoinnin
avulla, että rikoshyödyn menettämissäännöstä tulee ja sitä voidaan soveltaa nou-
dattaen rikostyypistä riippumattomia kriteereitä, jotka ottavat kuitenkin huo-
mioon rikostyypin erityispiirteet ja hyödyn muodostumisen tavan. Tutkimus
ohjaa rikoshyödyn menettämissäännöksen tarkoituksenmukaista ja tehokasta
soveltamista sekä edistää rikoshyödyn menettämistä koskevan oikeuskäytännön
yhdenmukaisuutta.
Suomalainen Lakimiesyhdistys 2015
ISBN 978-951-855-347-5
T i i v i s t e l m ä
SLA_235.indb 322 22.4.2015 15.34

3. 323
...................................................................................................................................
Sammandrag
Heli Korkka
DEN EKONOMISKA NYTTAN AV BROTT I
NÄRINGSVERKSAMHET
Brott borde aldrig få löna sig. Därför förverkas den eventuella ekonomiska nytta
ett brott medför med stöd i strafflagen 10 kap. 2 § 1 mom. Denna doktorsavhand-
ling presenterar en teoretiskt motiverad rättsdogmatisk rekommendation för hur
den ekonomiska nyttan av ett brott bör definieras. Avhandlingen konkretiserar
den teoretiska modellen genom att tillämpa den i praktiken.
Undersökningen är avgränsad till brottsnytta som uppstår i form av ekono-
misk vinning till följd av näringslivsbrott. Med näringslivsbrott avses brott, som
begås i samband med lagenlig affärsverksamhet, t.ex. på värdepappersmarkna-
den. Näringslivsbrott kan generera en omfattande ekonomisk vinning, vilket
understryker vikten av förverkandepåföljden vid just dessa brott. Vanligt är vi-
dare att brottsnyttan i ett näringslivsbrott uppkommer till följd av ett brott i en
verksamhetshelhet, som samtidigt innefattar led av laglig verksamhet, även den
vinstgivande. Undersökningens teoretiska modell möjliggör uttryckligen att
gränsdragningen mellan en gärningshelhets olagliga konsekvens – som bör för-
verkas som brottsnytta – och dess lagliga konsekvens (som följaktligen inte får
förverkas) förtydligas.
Undersökningen består av tre delar. Först (kapitel 2 – om forskningsproblemet
och -miljön) gjuts grunden för den teoretiska modellen för förverkandet av eko-
nomisk brottsnytta genom att analysera det tillämpliga regelverket och relatera
förverkandepåföljden till övriga centrala brottspåföljder. Den första delen ut-
mynnar (kapitel 3) i att den lagtolkningsmetod, genom vilken förverkandepå-
följdproblematiken senare tolkas och systematiseras, operationaliseras. Tolk-
ningen av förverkandepåföljdsregeln är färgad av det inherenta spänningsfält
som råder mellan två divergerande principiella ståndpunkter som inramar förver-
kandepåföljdsjuridiken: Principen om att brott inte får löna sig (berikningsför-
bud) förskjuter tolkningen av den förverkandepåföljden i en konsekvensinklude-
rande riktning, samtidigt som principen om att förverkande inte får användas
som straff (bestraffningsförbud) begränsar omfattningen av förverkandepåfölj-
den. Det latenta spänningsfältet mellan principerna påverkar den dogmatiska
struktur undersökningen omfattar. Balansen i spänningsfältet tar sig även uttryck
i konkreta tolkningsrekommendationer i förverkandepåföljdsfrågor.
SLA_235.indb 323 22.4.2015 15.34

4. 324
S a m m a n d r a g
Därefter konstrueras själva modellen för utdömande av förverkandepåföljden.
Modellen består av fyra delar: kausaliteten mellan brottet och nyttan presenteras
i kapitel 5, kostnadsavdragsfaktorer som kan förminska brottsnyttan presenteras
i kapitel 6, uppskattning av brottsnyttans belopp presenteras i kapitel 7 och en
tänkbar jämkning av brottsnyttan presenteras i kapitel 8. Kausalitetsförhållandet
mellan brottet och nyttan utgör den mest fundamentala komponenten i den teo-
retiska modellen, eftersom kausaliteten i objektled avgör vilka ekonomiska kon-
sekvenser av ett brott som kan anses vara brottsnytta. Avhandlingen etablerar en
dualistisk kausalitetsmodell. I kausalitetsmodellens första dimension fastslås
den faktiska kausaliteten mellan en gärning och dess faktiska konsekvenser. I
kausalitetsmodellens andra dimension fastslås den faktiska kausalitetens juri-
diska relevans genom att analysera till vilka delar det faktiska kausalförloppet
kan bedömas vara juridiskt relevant när förverkandepåföljdsregeln i SL 10:2 til�-
lämpas på konkreta brottsrekvisit.
Avslutningsvis kontextualiseras den uppställda teoretiska modellen genom att
modellen tillämpas på två konkreta brottstyper. I kapitel 10 tillämpas den teore-
tiska modellen på insiderbrott och i kapitel 11 på miljöbrott. Valet av kontextua-
liseringsobjekten är utfört för att verifiera den uppställda teoretiska modellens
konkreta funktionsduglighet, och brottstyperna representerar därmed två förver-
kandepåföljdssystematisk divergerande kategorier.
Doktorsavhandlingen bevisar att förverkandepåföljden kan och följaktligen
även bör gestaltas genom dogmatiska komponenter som är oberoende av de
brottstyper i anslutning till vilka förverkandepåföljden tillämpas. Trots den eta-
blerade brottstypsneutraliteten i förvekandepåföljdsstrukturen lyckas ändå den
teoretiska modellen beakta respektive brottstyps särarter. Undersökningen för-
bättrar därmed den allmänna funktionsdugligheten i förverkandepåföljdsinstitu-
tet i en ekonomisk kontext och bibringar en ökad precision i tillämpningen av
förverkandepåföljden. Genom avhandlingen får koherensen i förverkandepå-
följdspraxis förmodas stärkas.
Suomalainen Lakimiesyhdistys 2015
ISBN 978-951-855-347-5
SLA_235.indb 324 22.4.2015 15.34

5. 325
...................................................................................................................................
Abstract
Heli Korkka
QUANTIFYING THE ILLEGAL PROCEEDS OF
CORPORATE CRIME
The proceeds of crime shall be ordered forfeit to the State (Penal Code Chapter
10 Section 2 subsection 1). Crime shall not pay. Therefore, the offender or an-
other person or entity that benefitted from the offence must be ordered to forfeit
the illegal proceeds. This doctoral thesis establishes a theoretically justified
model on how the amount of the illegal proceeds should be quantified (the Theo-
retical Model). The doctoral thesis also demonstrates how the Theoretical Model
functions in practice.
The thesis analyses forfeiture in the context of corporate crime. A corporate
offence is defined as an offence committed within legitimate business operations
or in a business environment, for example, in the securities market. Forfeiture
plays an important role as a consequence of a corporate offence, as the offence
type typically generates considerable economic benefit. An activity qualifying as
a corporate offence often produces both legal and illegal benefit. The Theoretical
Model adopted in the doctoral thesis separates legal and illegal benefit and, thus,
enables limiting the forfeiture to the illegal benefit only.
The thesis is divided into three parts. The first part (Presentation of the Re-
search Problem) sets out the regulatory basis of the Theoretical Model. Chapter
1 considers relevant regulation and the related main rules of interpretation. Chap-
ter 2 analyses the nature of forfeiture as sanction by comparing forfeiture and
punishment. The comparison is useful as, under the Finnish law, forfeiture can-
not be used as a punishment. Chapter 3 establishes an interpretation method ap-
plied in the thesis. The provision on forfeiture entails an interpretative tension.
On the other hand, forfeiture must not be used as a punishment (forfeiture must
be limited to the benefit generated by an offence and not by other factors related
to an offence), but, on the other hand, the crime cannot pay (forfeiture must
cover all benefit an offence has generated, including indirect benefit). This ten-
sion between restrictive and expansive interpretation is managed in the thesis by
forming two principles of interpretation: the prohibition of enrichment and the
prohibition of punishment. The balance of the principles is relevant throughout
the thesis, as it helps to calibrate the set of differing arguments applicable in a
concrete situation.
SLA_235.indb 325 22.4.2015 15.34

6. 326
The second part of the thesis is devoted to the construction of the Theoretical
Model. The model consists of four criteria: the causality requirement between an
offense and benefit (Chapter 5), deductibility of expenses resulting from an of-
fence (Chapter 6), estimation of the amount of the illegal proceeds (Chapter 7)
and adjustment of forfeiture (Chapter 8). Amongst the criterion, the causality
requirement is the most essential, as the causation criteria defines the subject of
the forfeiture, i.e. the property a priori considered illegal proceeds to be ordered
forfeit. The doctoral thesis adopts a two-phase causality model. At the first
phase, the factual causality analyses empirically observable events. The aim is to
establish what has happened and which factor in the surrounding world has had
such a strong impact for the resulting event (here, illegal proceeds) that the factor
can be considered a cause to the consequence. The latter phase analyses to what
extent the factual causal connection established at the first phase is judicially
relevant (the judicial relevance of the factual causality). At the second phase, the
factual causal connection between the offence and the benefit is assessed against
the objectives of the provision on forfeiture in order to establish whether the
factual causal connection is relevant and, thus, whether the benefit qualifies as
illegal proceeds under the Penal Code and, therefore, can be ordered forfeit.
The third part of the thesis contextualises the Theoretical Model to the connec-
tion of selected corporate offences, i.e. abuse of insider information (Chapter 10)
and environmental offences (Chapter 11). The aforementioned offences are se-
lected due to their distinct nature as corporate offences. Abuse of insider infor-
mation is committed in the business environment, i.e. in the securities market,
whereas the environmental offences are most often committed within legal busi-
ness operations. The contextualisation demonstrates the functionality of the
­Theoretical Model in practice. The different operational environment of the of-
fences also entails diverging mechanisms of profit generation, which enables an
analysis on how the theoretical model works in context of different types of of-
fences.
Through the Theoretical Model and its contextualisation, the doctoral thesis
establishes that the forfeiture of proceeds of crime can and should be applied in
accordance with certain general principles that are neutral as to the type of of-
fence in question however, taking into account the diverging mechanisms of
profit generation in different types of offences. The thesis guides the expedient
and efficient application of the forfeiture of criminal proceeds, as well as furthers
the consistency of legal practice in this respect.
Finnish Lawyers’Association 2015
ISBN 978-951-855-347-5
A b s t r a c t
SLA_235.indb 326 22.4.2015 15.34