Lappeenrannan teknillisen yliopiston talouden ja juridiikan laitoksen johtaja Karl Erik Michelsenin esitys Suomen yhteiskunnallisen kehityksen pääkaarista Elinvoima-foorumin luentopäivässä 31.3.2011

1. Suomi muutoksessa teollisuuden vuosisadallaAlustus SITRA:n seminaarissa 31.3.2011 Kalle Michelsen

2. Suomalaisen yhteiskunnan neljä suurta muutosta (1917-2010 1. Valtion transformaatio: Kansallisvaltiosta säännöstelyvaltion kautta kilpailuvaltioon 2. Maantieteellinen transformaatio: Maalta kaupunkiin ja Itä- ja Pohjois-Suomesta Ruuhka-Suomeen 3. Talouden transformaatio: Alkutuotannosta teollisuustuotannon kautta korkean osaamisen yhteiskunnaksi. 4. Sosiaalinen transformaatio: Luokkayhteiskunnasta hyvinvointiyhteiskunnan kautta yksilöyhteiskunnaksi. 5. Kulttuurinen transformaatio: Kansalaisesta yksilöksi 30.3.2011 2

3. Valtion transformaatio - Suomessa valtio on yhteinen, yhdessä rakennettu ja verelle lunastettu. - Valtio on enemmän kuin poliittinen järjestelmä: Se on kansallisen yhteyden vakuus, taloudellinen toimija, sosiaalisten valtasuhteiden määrittäjä sekä kulttuurinen peruskivi, jonka vaikutus pysyy ajasta aikaan. - Suomessa kansallisvaltio rakentui 1800-luvun lopulla, sai legaalin asun 1900-luvun alussa ja kävi läpi tulikokeen 1940-luvulla. - Kansallisvaltio muuttui 1940-luvun jälkeen säännöstelyvaltioksi, jossa valtion valtaa käyttivät valtion suojeluksessa toimivat korporaatiot. - Säännöstelyvaltiossa oli kolme ajallista jaksoa: 1940-1955 (kova säännöstely), 1955-1974 (poliittinen säännöstely) ja 1974-1994 (konsensukseen perustuva säätely). . Säännöstelyvaltio hajosi suuren laman ja EU-jäsenyyden myötä. Tilalle tuli kilpailuvaltio, jossa korporaatiot purettiin, kansallisvaltion rajoja madallettiin ja kansainvälisen kilpailun annettiin levittäytyä Suomeen. - Kilpailuvaltio on Suomessa kulttuurisesti omituinen ilmiö, joka sopii huonosti historialliseen itseymmärrykseen. Valtion tehtävänä on ollut tasata eriarvoisuutta ja alueellista tasapainottomuutta. Kilpailuvaltiossa valtio itse osallistuu kilpailun lisäämiseen valtion sisällä.

4. Maantieteellinen transformaatio -Suomen sisäinen ja ulkoinen migraatio on tapahtunut useassa aallossa. Ensimmäiset suuret muuttoaallot maasta ulos tapahtui 1800-luvun lopulla (Pohjois-Amerikka). Sen rinnalla tapahtui merkittävä sisäinen muuttoaalto maaseudulta metsäteollisuuskeskuksiin (’tehtaan valossa’) - Ruuhka-Suomen syntyminen estettiin karjalaista evakuoidun väestön (n. 400 000) sijoittamisella maaseudulle eri puolilla Suomea. - Tämä rakenne murtui 1950-luvun sisäisessä migraatiossa, joka kasvatti Etelä-Suomen suuria kaupunkeja. - Sitä seurasivat 1960- ja 70-lukujen ulkoiset migraatiot, jotka veivät noin 250.000-300.000 suomalaista Ruotsiin. - Viimeisimmät migraatiot ovat tapahtuneet 1980-luvun jälkeen, jolloin Itä- ja Pohjois-Suomesta on siirtynyt yli neljännes miljoona ihmistä Salpausselän eteläpuolisille alueille. Kolmen suuren kaupungin kasvu (Pääkaupunkiseutu, Turku, Tampere). Tätä ovat täydentäneet alueellinen urbanisoituminen, joka on synnyttänyt Oulun, Jyväskylän, Kuopion ja Vaasan keskukset. - Maantieteellisessä transformaatiossa on kyse väestön ja raaka-ainelähteiden eriytymisestä. Suomessa urbanisoituminen on uusi ilmiö, metropolisoituminen sitäkin uudempi ilmiö.

5. Talouden transformaatio: Alkutuotannosta teollisuustuotannon kautta korkean osaamisen yhteiskunnaksi. - Suomen talouden perusta on ollut maan omien luonnonvarojen jalostaminen puolivalmisteiksi ja niiden vieminen lännen ja idän markkinoille. - Raaka-ainelähtöisen talouden toinen peruskivi on ollut alkutuotanto, joka on sisältänyt maatalouden ja metsätalouden. Metsien omistamisen ja metsätyön kautta maaseudun väestö on saanut ympärivuotista tuloa. - Teollisen yhteiskunnan rakentaminen 1950-luvulta lähtien perustui samalla ajatukselle. Metsä- ja metalliteollisuus – Idän ja lännen markkinat. - Talouden rakenne on voimistanut sisäistä ja ulkoista migraatiota (suhdanneherkät alat) sekä maantieteellistä transformaatiota. - Teknologinen kehitys on kohdistunut raskaaseen fyysiseen työhön (maatalous ja metsätalous), mikä vähentänyt työn tarvetta alkutuotannossa. - Korkean osaamiseen ja teknologiaan perustuva yhteiskunta on syntynyt vasta 1980-luvun jälkeen – korkea koulutustaso sekä kansainvälinen kilpailukyky. - Suomen homogeeninen, sosiaalisesti tasapainoinen ja kulttuurisesti yhdenmukainen yhteiskunta suosii ja toisaalta ei suosi innovatiivista talousrakennetta. Suomella lyhyet perinteet avoimesta palveluyhteiskunnasta, jossa asiakas on lähellä ja vaikuttavana voimana taloudellisessa päätöksenteossa.

6. Sosiaalinen transformaatio: Luokkayhteiskunnasta hyvinvointiyhteiskunnan kautta yksilöyhteiskunnaksi. - Suomi oli voimakkaasti jakautunut luokkayhteiskunta 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Luokkajakoa tuki kahden kulttuurin (suomalaisuus – ruotsalaisuus) ja koulutuksen tasapainottomuus. - Kansalaisyhteiskunnan rakentuminen (kansa liikkeessä) vahvisti keskiluokkaa ja heikensi yläluokan asemaa. Luokkajaosta tuli ideologinen, joka pureutui talouden perusrakenteeseen (työväenluokka, omistava luokka). - Sodan jälkeen hyvinvointiyhteiskunnan rakentuminen laajensi keskiluokkaa ylös ja alas. Köyhyyden torjuminen koulutuksella ja tulonjaolla poisti luokkarajoja. - Hyvinvointivaltio oli ihanteiltaan kansalaisyhteiskunnan peili (koulutus, valtiouskollisuus, tasavertaisuus, osallistuminen, hyvä kansalaisuus). Tulonjako ja samojen oikeuksien sekä velvollisuuksien painottaminen teki yhteiskunnasta homogeenisen. - Yksilöyhteiskunta on syntynyt hyvinvointivaltion kritiikistä ja sen tuottamista mahdollisuuksista, vahvistunut kansainvälistymisen ja globalisaation kautta ja tullut mahdolliseksi tieto- ja informaatiovallankumouksen seurauksena. - Yksilöyhteiskunnan rakentuminen hyvinvointivaltion sisään on haastanut hyvinvointiyhteiskunnan perusperiaatteet (kollektiivisuus, valtiouskollisuus ja hyvä kansalaisuus). Yksilöyhteiskunta tukee kilpailua, menestystä ja sitä kautta syntyvää sosiaalista rakennetta.

7. Kulttuurin transformaatio: Kansalaisesta yksilöksi - Suomalaisen kulttuurin heijastuspeili on ollut vaikeasti hallittava, mutta kaikkia ympäröivä luonto, viha-rakkaus-suhteella ihmiseen kiinnittynyt valtio sekä pienuudesta, köyhyydestä ja perifeerisyydestä syntynyt vahva kansallistunne, jonka ytimessä on heikolla itsetunnolla varustettu kansa. - Suomalaisen kulttuurin ihanne on ollut kansalainen, voimakastahtoinen yksilö, joka ei tahdollaan uhmaa yhteistä etua ja sitä puolustavaa valtiota. - Suomalainen kulttuuri on ollut tasa-arvoinen, vaikka se ei tasa-arvoisuutta erityisesti korosta. - Kollektiivisesta kulttuuri-ihanteesta on siirrytty nopeasti yksilöllisyyttä korostavaan kulttuuri-ihanteeseen. Yksilö ei peilaudu enää suhteessa valtioon, vaan omaan elämäntarinaan. Yksilö ilman valtion suojaa on uusi elementti suomalaisessa kulttuurissa. Heijastuspinnan siirtyminen kansallisen ja maan rajojen ulkopuolelle muuttaa kulttuurin mittakaavan. 30.3.2011 7