Recommended
More Related Content
What's hot
Similar to Ihminen, yhteiskunta ja evolutionaarinen tulevaisuus: kolme näkökulmaa Mika Mannermaan ajatteluun - Toni Ahlqvist
Similar to Ihminen, yhteiskunta ja evolutionaarinen tulevaisuus: kolme näkökulmaa Mika Mannermaan ajatteluun - Toni Ahlqvist (20)
More from Otavan Opisto
More from Otavan Opisto (20)
Ihminen, yhteiskunta ja evolutionaarinen tulevaisuus: kolme näkökulmaa Mika Mannermaan ajatteluun - Toni Ahlqvist
- 1. Ihminen, yhteiskunta ja evolutionaarinen tulevaisuus: kolme näkökulmaa Mika Mannermaan ajatteluun Toni Ahlqvist Teknologian tutkimuskeskus VTT JokuVeli valvoo - ubiyhteiskunnan haasteet Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaari 16.–17. elokuuta 2012 - Otavan Opisto, Mikkeli
- 2. 22/08/2012 2 Kolme näkökulmaa Mannermaa tulevaisuudentutkimuksen luovana teoreetikkona Mannermaa yhteiskunnallisten tulevaisuuksien systemaattisena pohtijana Mannermaa yhteiskunnan, politiikan ja ihmisyyden rakentavana kriitikkona Yves Tanguy, a surrealist painter: Letter To Paul Eluard, 1933
- 3. 22/08/2012 3 Esitelmän perustana olevat Mika Mannermaan teokset 1993 1998 2004 2008 1991 1999 2006 1990 1995 2000 2005 2010
- 4. 22/08/2012 4 Näkökulma I Mannermaa tulevaisuudentutkimuksen luovana teoreetikkona
- 5. 22/08/2012 5 Tulevaisuudentutkimuksen paradigmat Deskriptiivinen Skenaarioparadigma Evolutionaarinen tulevaisuudentutkimus tulevaisuudentutkimus Tarkastelu- Kapea-alainen Laaja-alainen Systeeminen näkökulman laajuus Tavoite Ennustaminen Vaihtoehtojen kartoittaminen Ennakoiminen ja murrosten tunnistaminen sekä arviointi Metodit Pääosin kvantitatiivisia Pääosin kvalitatiivisia Kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia Tieteellisyys Tieteellisten ennustemetodien Luovuus formaaleja metodeja Pyrkimys tieteellisyyteen käyttö tärkeämpää teorianmuodostuksessa ja metodeissa Asennoituminen Tulevaisuus ennustettavissa Tulevaisuuden vaihtoehdot Ennakoitavien ja ennakoimattomien tulevaisuuteen tunnistettavissa vaiheiden vuorottelu Yhteiskunnallisen Edistys, yleensä kasvu Edistys, katastrofit, muita Evoluutio muutoksen luonne näkemyksiä Soveltuvuusalue Kvantifioitavissa olevat kohteet Periaatteessa ”mikä vain” Inhimilliset systeemit ei-turbulentissa ympäristössä Aikajänne Lyhyehkö Vaihteleva Vaihteleva Tulosten luonne Ennusteita Mahdollisia skenaarioita Ennusteita ja murrosanalyysejä tulevaisuudesta Suhde empiriaan Menneisyyden lainalaisuuksien Vaihteleva Multiversaalinen todellisuuskäsitys paljastaminen Mannermaa 1991: 328
- 6. 22/08/2012 6 Evolutionaarinen kehitysnäkemys Mannermaa 1991: 240
- 7. 22/08/2012 7 Evolutionaarisen paradigman kuusi postulaattia (oletusta) 1. Yhteiskunnallisten systeemien voidaan ajatella olevan kaukana termodynaamisesta tasapainotilasta olevia dynaamisia, epälineaarisia systeemejä, joiden komponentit muodostuvat ihmisistä ja ihmisten muodostamista yhteenliittymistä sekä fyysistä ja henkisistä tuotoksista ja joiden ympäristön muodostavat toiset yhteiskunnalliset systeemit ja luonto. Yhteiskuntasysteemin kehitys tapahtuu sen omalla organisaatiotasolla. Vaikka se on ihmisten ja ihmisten muodostamien yhteenliittymien toiminnan seurausta, sitä ei voi johtaa suoraan näistä toiminnoista eikä se ole yleensä minkään yksilön tai ryhmän tietoisen suunnittelun tulos. 2. Yhteiskunnan menneisyyden ja tulevaisuuden välillä valitsee ajallinen epäsymmetria, joka johtuu ensisijaisesti siitä, että keskeisimmät yhteiskunnalliset prosessit ovat palautumattomia. 3. Yhteiskunnallisten systeemien itseorganisoituva kehitys sisältää vakaan kehityksen vaiheita, jossa kehityksen kulku on jossain määrin ennakoitavissa ja murroksia (tai kaaosvaiheita), joiden esiintyminen voi myös jossain määrin olla ennakoitavissa, mutta jotka itsessään tai seuraustensa osalta ovat ennakoimattomia, ja jotka tuottavat uusia vakaan kehityksen vaihtoehtoja ja johtavat yhteiskuntasysteemin romahdukseen. 4. Yhteiskunnallisten systeemien kehitys (evoluutio) omaa tendenssin johtaa kohti kasvavaa kompleksisuutta yhteiskuntasysteemien muodostamassa kokonaisuudessa ja näiden systeemien dynaamisuuden kasvuun informaatio-, energia- ja materiaalivirtojen lisääntymisen ja tehostumisen mielessä. 5. Yhteiskunnallisten systeemien kehitys on emergenttiä: se tuottaa jatkuvasti laadullisesti uusia ominaisuuksia yhteiskunnallisen kehityksen eri vaiheissa ja tietyssä vaiheessa olemassa olevien yhteiskunnallisten systeemitasojen vuorovaikutus pyrkii synnyttämään uusia korkeamman tason systeemejä, joilla on vain niille ominaisia emergenttejä ominaisuuksia. Uusi systeemitaso on aluksi edeltäjiään yksinkertaisempi. 6. Evolutionaarisen tulevaisuudentutkimuksen empiirinen tutkimuskohde nykyisyydessä on multiversaalinen useista todellisuuskäsityksistä muodostuva kokonaisuus.
- 8. 22/08/2012 8 Avauksia: surrealistinen tulevaisuudentutkimus Surrealistisessa tulevaisuudentutkimuksessa keskeistä on ihmeellisen, jokapäiväisen kokemuksen ylittävän epäsovinnaisen ja spontaanin tason, hyödyntäminen ”Mitä tekemistä surrealismilla on tulevaisuudentutkimuksen … kanssa? Ei mitään – ainakaan vielä. Tulevaisuudessa toivottavasti paljonkin. Se voi tarjota todellista luovuutta … kaikkien hokeman pliisun ”innovatiivisuus siellä, innovatiivisuus täällä” – jargonin sijaan.” (HSVT 211) ”Tulevaisuus on ihmeellinen! … meidän tulee kyetä Salvador Dalí ajattelemaan ihmeellisiä asioita. … rationaaliset metodit … eivät riitä vapauttamaan kaikkea sitä mielikuvitusta, joka aivoissamme majailee, mutta vangittuna aikuisen järkevän ajattelun rautaisiin reunaehtoihin. … lapsille ominainen luovuus … kääpiöidään teknokraattiseksi rationaalisuudeksi, ja sitten nelikymppisinä johtajat ja muut etsivät kadotettua luovuuttaan erilaisilta luovuuskursseilta.” (HSVT 213)
- 9. 22/08/2012 9 Avauksia: surrealistinen tulevaisuudentutkimus Surrealistinen tulevaisuudentutkimus toimii erityisesti heikkojen signaalien havainnoinnissa Merkityksellisten sattumien ja vapaan assosioinnin korostaminen Satunnaiset tekijät Ihmisten ennakoimattoman ja yllättävän panoksen soveltaminen Subjektin kontrollin poistaminen mahdollisimman pitkälle Materiaalien autonomia ja itsemuokkautuminen, vailla tietoista ohjausta Kaduilla harhailu sekä ”yllättävä väijyvä elämänasenne” Taiteen keinojen hyödyntäminen tulosten esittämisessä Skenaario sarjana metamorfooseja: trendimäisiä, asteittaisia, nopeita, hitaita, havaitsemattomia, historiaan sidottuja… Tunteiden kenttä tulevaisuudentutkimuksessa Mannermaa vertaa Alvin Tofflerin rakkautta vaimoonsa Heidiin Dalin tuntemaan ”jumalaiseen rakkauteen” vaimoonsa Galaan Yves Tanguy Kauneuden luominen ja havainnointi, joka ei ole mahdollista pelkästään rationaalisin metodein
- 10. 22/08/2012 10 Salvador Dalí: Metamorphosis of Narcissus, 1937 ”Dalin metamorfoosissa olennaista on myös taulun surrealistinen tausta. Alastomat ihmishahmot, jotka näyttävät tanssivan, shakkilauta, jonka päällä jalustalla seisoo alaston ihmishahmo, myyttinen eläin syö raatoa, vuoret, kallionjyrkänteet, unimainen taivasmaisema, kaukana horisontissa siintävä talo. Se voisi olla intuitiivisesti erinomainen kuvaus siitä, miten joihinkin kysymyksiin – trendeihin, muuttujiin, heikkoihin signaaleihin – fokusoidun skenaarion laatijalle näyttäytyy skenaarion ulkopuolinen maailma. Hyvistä tulevaisuusskenaarioista pitäisi siis maalata taulu tai tehdä elokuva!” (HSVT 216)
- 11. 22/08/2012 11 Avauksia: ubiikkiyhteiskunnan radikaali tulevaisuusajattelu ”Kun tulevaisuudessa luomme mielikuvan esimerkiksi transhumanistisesta bioskenaariosta – todennäköisesti jonkinlaisena virtuaalikokonaisuutena tekstiä, kuvaa, liikkuvaa sellaista, ääntä, siihen liittyen ehkä myös fyysisiä elementtejä, tuoksuja, liikkeitä, muita kicksejä jne. – se on eräänlainen fyysis-mentaalinen totaalivyörytys, josta voi löytää samanaikaisesti elementtejä hyvin kaukaa tai läheltä menneisyydestä, tulevaisuudesta, nykyisyydestä ja jostain ajattomasta ja kaikilta elämänaloilta. Siinä voi olla tunnistettavissa olevia paikkoja, tunnistamattomia tiloja, molempia. Kausaaliset ja teleologiset prosessit singahtelevat menneisyydestä tulevaisuuteen ja päinvastoin. Lisämausteena ovat kaaokset. Ajan merkitys sellaisessa takovassa vyörytyksessä on aivan toinen kuin tavanomaisessa skenaariossa. … Uutta uljasta tapaa ihmetellä maailmaa ja muuttaa sitä voisi luonnehtia näppärällä ja syvän tieteellisellä työkäsitteellä aikapaikkatotaliteettien kicksimylly.” (JV 201-202, kursiivit alkuperäiset)
- 12. 22/08/2012 12 Näkökulma II Mannermaa yhteiskunnallisten tulevaisuuksien systemaattisena pohtijana
- 13. 22/08/2012 13 Kehityksen aallot Kehityksen tempo tiivistyy Tapahtuu laadullista emergenssiä ja kehitysaallot laskostuvat osittain toisiinsa eli ”ylemmät” kehitysvaiheet sisältävät osittain edeltäviä kehitysvaiheita Tapahtuu myös määrällistä emergenssiä Teknologia on kehityksen “prime mover” Mannermaa 2004: 56
- 14. 22/08/2012 14 Ubiikkiyhteiskunta eli tietoyhteiskunnan seuraava vaihe ”Ubiikkiyhteiskunta on yhteiskunta, jossa langaton tiedonsiirto ja verkottuminen on mahdollista kenelle tahansa, milloin tahansa, missä tahansa ja minkä välityksellä tahansa.” (JV 30) ”Ubiikkiyhteiskunnassa äly on autojen renkaissa ja ohjauskeskuksissa, talojen seinissä, kaupan jauhelihapaketissa, motoristin haalareissa, hiihtokeskuksen hissilipussa, halinallessa, mummon pillerilaatikossa ja monessa muussa paikassa.” (JV 33) ”Jokuveli valvoo, tietää, eikä koskaan unohda” Jokuveli on monikko, ja ”muistuttaa enemmän Adam Smithin klassisen liberalismin markkinoita ohjaavaa ”näkymätöntä kättä” kuin kehityksen sanelevaa Isoaveljeä” (JV 34) Akvaarioelämästä, monisuuntaisesta läpinäkyvyydestä, tulee yhteiskunnallinen normi, joka koskee sekä kansalaisia että vallanpitäjiä ”Ihmisten itsensä ja yhteiskunnallisten toimijoiden tulisi jo käydä eettistä keskustelua ja määrittää se, kuka tai mikä saa akvaariota katsoa, mistä kuvakulmasta ja miten läheltä.” (JV 40)
- 15. 22/08/2012 15 Ubiikkiyhteiskunnan keskeiset piirteet Jokuveli valvoo, tietää, Äly esineissä ei unohda Akvaario- – Internet of elämä vs. things yksityisyys John Wayne Systeemiäly – aika- ja ja simplismi paikka- riippumat- tomuus Moni- mutkaistuva UBIIKKI- Woody Allen riskiyhteiskunta YHTEISKUNTA – 24/7 Mono- kronologiasta Virtuaaliheimot polykronolo- Virtuaalikansat giaan – läsnä- poissaolo Reaalisen ja Instantismi – virtuaalisen koko maailma Enemmistöt sulautuminen taskussa Vähemmistöt Yksilö Mannermaa 2008: 26
- 16. 22/08/2012 16 Läpäiseviä ideoita Systeeminpyörittäjät ja häiriögeneraattorit ”Yhteiskunta tarvitsee systeeminpyörittäjiä, jotka pitävät huolen perusasioiden ennustettavasta hoitamisesta. … Yhteiskunta tarvitsee … lisäksi häiriögeneraattoreita, innovaattoreita, jotka kyseenalaistavat vallitsevat rituaalit ja synnyttävät uusia ratkaisuja.” (HSVT 93) Vaeltavat ammattilaiset ja organisaatioihmiset Vaeltavat ammattilaiset tai ”tietoyhteiskunnan nomadit” valtaavat alaa organisaatioihmisiltä, jotka ovat ”suuressa organisaatiossa vakituisessa työssä” Woody Allen –yhteiskunta eli aina avoinna oleva yhteiskunta ”Haluan asua Manhattanilla, koska jos satun heräämään kello kolme aamuyöllä ja mieleni tekee kiinalaista kanakeittoa ja kevätrullia, Manhattanilta niitä saa milloin vain”. ”Ubiikin tietoyhteiskunnan malli tukee erittäin luontevasi Woody Allen- maailmaa. Ihmiset alkavat elää eri tahdissa ajasta ja paikasta riippumattomuuden lisääntyessä. Ihmisten elämää ei enää rytmitä teollisen yhteiskunnan sanelemat aikataulut, standardit ja pakot, vaan oma, itse valittu rytmi.” (JV 63-63)
- 17. 22/08/2012 17 Läpäiseviä ideoita John Wayne –yhteiskunta ”Vastaavasti kuin lännen sankari kuljetti huippuosaamisensa mukanaan ja myi sitä hyviksille…, modernin tietoyhteiskunnan nomadeja, vaeltavia ammattilaisia tulee lisää organisaatioihmisten kustannuksella. Sen sijaan, että hakeutuisi pysyvään työpaikkaan suureen organisaatioon, joka on sinänsä teollisen aikakauden tuote, yhä useampi jonkin alan asiantuntija yhtiöittää itsensä ja myy osaamistaan yhden hengen tai muutaman kollegan muodostamassa asiantuntijayrityksessä.” (JV 57) ”John Wayne –yhteiskunta on voimistumassa suurten organisaatioiden kustannuksella, mutta prosessi on vielä kesken. Elämme vielä suhteellisen tukevasti teollisen ajan suurten organisaatioiden, instituutioiden ja ennen muuta mentaalimallien aikaa. Toisaalta on havaittavissa, että moni suuressa organisaatiossakin työskentelee ”Wayne –hengessä””. (JV 60)
- 18. 22/08/2012 18 Näkökulma III Mannermaa yhteiskunnan, politiikan ja ihmisyyden rakentavana kriitikkona
- 19. 22/08/2012 19 Tulevaisuuskeskustelu Suomessa vuonna 1993 Ekonomistien ylivalta ”…merkittäviin yhteiskunnallisiin päätöksiin liittyvä tulevaisuuskeskustelu Suomessa on jokseenkin yksipuolisesti taloudellisiin tekijöihin painottunutta. Aikamme tulevaisuusguruja ja –oraakkeleita ovat valtiovarainministeriön, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen, Suomen Pankin ja erilaisten taloudellisten tutkimuslaitosten ekonomistit. … Päätöksentekofoorumeilta puuttuu miltei tyystin keskustelu siitä, mitkä ovat yhteiskunnan kehittämisen pitkän aikavälin vaihtoehdot ja millaista edistystä tällä tohinalla oikein tavoitellaan. Ihmisten erilaisia arvostuksia tai äärimmäisen tärkeitä ympäristötekijöitä ei ole helppo sisällyttää ekonomistien matemaattisiin malleihin. Ekonomistien ylivaltaa ei näytä millään tavoin horjuttavan se tosiseikka, että talousennusteet ovat jo useiden vuosien ajan menneet jatkuvasti pieleen. ” (TMM 38–39) Arvokeskustelun ja teknokratian liitto ”Globaali tulevaisuus pitää sisällään huomattavia uhkia mahdollisesti vain muutaman vuosikymmenen päässä. Niiden välttäminen vaatii nopeita ja voimakkaita toimenpiteitä toisaalta aineellisen kasvun hillitsemiseksi ja toisaalta teknologian kehittämiseksi tukemaan ekologisesti kestävää kehitystä. Julistukset eivät riitä, eikä tavanomaisen löperö poliitikon huoli ympäristöstä. … Tarvitaan ”pehmeän” arvokeskustelun ja kovan teknokraattisen osaamisen liittoa, paikallista ja globaalia viisautta toimia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Ja pian.” (TMM 91)
- 20. 22/08/2012 20 Markkinavoimat, asiantuntijavalta ja politiikka ”Yhä useammat poliitikot etsivät legitimaatiota talouspoliittisille toimilleen markkinavoimien edustajilta, eivät kansalaisilta. … Yhteiskunnalliset päätöksentekijät luovuttavat näin valtaansa myös vapaaehtoisesti ei-demokraattisille voimille. ”Mediasopulit” ruokkivat innolla tätä kehitystä. Aamutelevisiossa valtion budjettia kommentoivat pankkiiriliikkeiden, eivät kansalaisjärjestöjen edustajat. Luulisi jo hälytyskellojen soivan jollain suunnalla: millaisessa yhteiskunnassa oikein elämme, kun johtavien poliitikkojen on pyydettävä lupa talouspoliittisiin toimiinsa markkinavoimilta? ... Minusta ilmiö on paitsi huolestuttava myös hyvin vastenmielinen. Parlamentaarikot tuntuvat hämmästyttävän tyynesti sopeutuvan näennäisdemokraattiseen rooliinsa. Kansanedustajille näyttää riittävän kuvitelma demokratian toimivuudesta, kun he painavat viimeistä nappia. Luullakseni he tietävät, että nappia painavaa sormea ohjailee väkevästi näkymätön käsi, professionalismin (asiantuntijoiden ja virkamiesten) meritokraattinen valta.” (KT 149–150)
- 21. 22/08/2012 21 Politiikka ja aatehistoria Teollisen yhteiskunnan politiikka ”Teollisen yhteiskunnan poliittinen päätöksenteko on pahimmillaan keskinkertaisuuden tyranniaa. Olen lukuisia kertoja omin silmin nähnyt, miten lahjakkaat, usein korkeasti oppineet yksilöt, jotka omassa työelämässään korostavat luovuutta, innovointia ja yksilöllisyyttä, ikään kuin jättävät nämä mainiot ominaisuutensa kotiin saapuessaan perinteisen poliittisen puolueen kokoukseen. Poliittinen toiminta latistaa nämä yksilön potentiaalit tylsäksi keskinkertaisuudeksi.” (KT 162) Politisoidaan tietoyhteiskunta! ”Aatteiden historia ei ehkä sittenkään loppunut liberaalidemokratian evolutionaariseen voittoon kauheasta kommunismista. … Useiden sukupolvien mittainen teollisen yhteiskunnan rakentamisprojekti on päättynyt. Nykyisen sukupolven osaksi on langennut hahmottaa uudet aatteet, yhteiskunnalliset liikkeet ja tietoyhteiskunnan rakentamisen tavat. Samalla tavoin kuin teollinen yhteiskunta synnytti suuret liberalismin ja marxilaisuuden ideat, tietoyhteiskunta tarvitsee omia ideologioitansa. … Itse asiassa tietoyhteiskunta olisi juuri nyt ideologisoitava, politisoitava.” (KT 165)
- 22. 22/08/2012 22 Aikamme ideologiavajeet Välinerationaalisuus syrjäyttänyt päämäärärationaalisuuden ”…välinerationaalinen keskustelu keinoista (kilpailukyky, huippuosaaminen, innovaatiot…) on syrjäyttänyt päämäärärationaalisen keskustelun tavoitteellisista tulevaisuuden yhteiskunnista.” (JV 203) Keskustelu hyvästä yhteiskunnallisesta tulevaisuudesta puuttuu ”Ajastamme ei puutu tietoa esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, mutta innostavat hyvään yhteiskunnalliseen tulevaisuuteen virittävät aatteet ovat heikoilla. … Nykyisin ihmiskunnan edistyksestä puhuva leimautuu välittömästi naiiviksi idealistiksi, jota ei ole aihetta kuulla. … Yhteiskunnallisista ihanteista, utopioista ja visioista, puhutaan vähän. Kulttuuri ilman ihanteita – enkä nyt puhu totalitaarisista järjestelmistä – muuttuu välinpitämättömäksi, lamaantuu, sen jäsenet muuttuvat itsekkäiksi saalistajiksi ja koko yhteiskunta on vaarassa tuhoutua.” (JV 206)
- 23. Uudet ideologiat? 22/08/2012 23 Meritokratia Asiantuntijavalta ideologiana; ”…asiantuntemus on aina ensisijaista” Teknokratia Meritokratian erikoistapaus; esim. insinöörivalta; perustuu teknologioiden monimutkaistumiseen ja arvolataukseen, vrt. liikennejärjestelmä tai geeniteknologia Uusmarxilaisuus ”sosialismin ideaali tällä hetkellä vain lepotilassa”; MM ennakoi, että eri versioita tultaisiin näkemään lähivuosikymmeninä Uusliberalismi Yksilön ja talouden vapaus, valtion roolin minimointi; ”jokainen on oman onnensa seppä”; jo nyt merkittävä ideologia, joka käytännössä ohjaa monia yhteiskunnallisia toimijoita Uskonnot Uususkonnollisuus; esim. uskonnollinen fundamentalismi ja uuskonservatismi Yhdysvalloissa Systeemihumanismi Ajattelumallit, joissa yhdistyvät humanismin ja systeemiajattelun piirteet; monialaisuus ja pitkä aikaväli; filosofokratia eli laaja viisaus ja kansalaiskeskustelut korostuvat Hedonismi instant Jo nyt vahva ilmiö; itsekeskeisyys; välittömät kicksit; matalaotsainen viihdekulttuuri; hömpän ahmiminen Transhumanismi Bioyhteiskunnan tulevaisuustoimijat; transhumanistit hyväksyvät kaiken teknologian, joka kehittää ihmistä yksilönä ja lajina Bioyhteiskuntaliikkeet Bioyhteiskunnan teknologisten mahdollisuuksien ja jännitteiden ympärille syntyvät liikkeet; esim. ihmisen geneettinen muuntelu Robotti-ideologiat MM:n mukaan ei uskottavaa, koska päätöksenteko tulevaisuudessa yhä selkeämmin aineettoman todellisuuden aluetta – miksi tarvita robotteja väliin? Muita Esimerkiksi vihaideologioiden uusnousu, potterismi (”elämä kuin sadussa”); virtuaalimaailmojen ideologiat…
- 24. 22/08/2012 24 Ubiikkiyhteiskunnan paradokseja Eliittiajattelu ”Kaihtelematon eliittiajattelu on vastenmielinen konsensusluutuma. On kummallista, miten sujuvasti nykyajassa konsensuspuhe käyttää sellaisia käsitteitä kuin huippuosaaja ja eliitti. Huippuosaajista jankuttavat ”kaikki” TE- keskusvirkailijoista pääkirjoittajiin ja yritysjohtajiin, ikään kuin kyse olisi jostain itsestäänselvästi muista eroavasta ja muiden yläpuolella olevasta ylivertaisesta ihmisryhmästä. Annetaan ymmärtää, että huippuosaaja on yhtä kaukana rahvaasta kuin jalo lohi surkeasta simpusta.” (JV 156) Ubiikkiyhteiskunnan teknologia, teollisuusyhteiskunnan ajattelu ”Elämme tietoyhteiskunnassa, siinäkin jo toista, sisältö-, palvelu- ja tarvepainotteista vaihetta, ubiikin ajan alkua, ja ennen pitkää olemme sukeltautumassa uuteen aikaan, ehkä mainitsemaani bioyhteiskuntaan. Kuitenkin rakenteet yhteiskunnassa ja mentaalirakenteet korviemme välissä, kielemme ja tapamme toimia elävät vielä paljolti teollista aikaa. Siinä on yksi nykyajan merkittävimmistä ajatuskahleiden komplekseista.” (JV 170) Soihdunkantajat ja vahdit ”Heikkojen signaalien soihdunkantajat ja ajatusluutumien vahdit ovat kovin erilaista jengiä. Ne pelaavat tulevaisuuskamppailun vastakkaisissa joukkueissa. Toiset luovat tulevaisuutta, toiset tarraavat menneeseen ja olevaan, vaikka lausuisivat kauniita sanoja tulevasta. Toisilla ei ole asemia, toiset ovat asemiensa vankeja. Soihdunkantajat ovat erittäin niukka resurssi. Vahdeista ei ole koskaan pulaa.” (JV 184)
- 25. 22/08/2012 25 Lopuksi, etäinen kuva ”On syytä ehkä huomauttaa, että (ekologisesti) kestävä kehitys ei merkitse muuttumattomuutta. Luontohan muuttuu evoluution myötä jatkuvasti. Lajeja ja ilmasto-olosuhteita tulee ja menee, dinosaurusten aika on koettu, samoin jääkausia, ylipäänsä valtavia mullistuksia. … Mutta sinä evoluution mittakaavassa todennäköisesti häviävän lyhyenä aikana, jona ihminen on maapallon hallitseva laji, häneltä voidaan vaatia, että hän ei omilla toimillaan tuhoa oman lajinsa ja muiden lajien mahdollisuuksia jatkaa elämää maapallolla. Näin olkoon, kunnes evoluution meitä suuremmat voimat ilmoittavat, että ihmisen aika on ohi.” (TMM 157; KT 68–69)
Editor's Notes
- Teen esitelmässäni kolme tulkintaa Mannermaan teoksista, jotka ovat nähdäkseni oleellisia läpileikkaavia ja kantavia teemoja kaikissa Mikan teoksissa.Ensimmäinen näistä on teoreettis-metodologinen eli Mannermaa tulevaisuudentutkimuksen luovana teoreetikkona. Mannermaa teki töissään tärkeää teoreettis-metodologista työtä viedessään eteenpäin tulevaisuudentutkimuksen menetelmällistä perustaa, erityisesti hänen väitöskirjassaan muotoileman tulevaisuudentutkimuksen evolutionaarisen paradigman kautta. Mannermaa myös teki joitakin rajatumpia metodologisia avauksia, jotka ovat ehkä jääneet vähemmälle huomiolle. Toinen tulkinta korostaa Mannermaata yhteiskunnallisten tulevaisuuksien systemaattisena pohtijana. Tässä roolissa Mikan kontribuutio on mielestäni kohtuullisen merkittävä ja täydentää osuvasti tulevaisuudentutkimuksen klassikoiden, kuten Alvin Tofflerin, ajattelua.Kolmas tulkinta painottaaMannermaata yhteiskunnan, politiikan ja ihmisyyden rakentavana kriitikkona. Mika Mannermaa oli luova ja rakentava yhteiskunnan ja politiikan kriitikko, ja tässä roolissa Mikan poleeminen kirjoitustyyli pääsi oikeuksiinsa. Hänen kirjoistaan paistaa intohimo laajoihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten ekologisesti kestävään tietoyhteiskuntaan, demokratian ja kansalaisyhteiskunnan asemaan, yhteiskunnan ja talouden välisiin suhteisiin, sekä viimekädessä jopa elämän tarkoitusta problematisoiviin kysymyksenasetteluihin.
- Esitelmäni perustuu Mika Mannermaan tulevaisuudentutkimuksen kannalta oleellisiin teoksiin, alkaen hänen vuonna 1991 julkaistusta väitöskirjastaan ja päättyen vuonna 2008 julkaistuun, ja hänen viimeiseksi jääneeseen, kirjaan ”Jokuveli”. Tämä teos on keskeisenä siivittäjänä myös tämän seminaarin teemoille.
- Mannermaa hahmotteli vuonna 1991 tarkastetussa väitöskirjassaan ns.evolutionaaristatulevaisuudentutkimusken paradigmaa, joka hänen mukaansa oli selvästi erilainen verrattuna tulevaisuudentutkimuksen kahteen aiempaan paradigmaan, deskriptiiviseen tulevaisuudentutkimukseen ja skenaarioparadigmaan. Mannermaan evolutionaarinen paradigma perustuu IlyaPrigoginen systeemiteoriaan. Teorian mukaan systeemeillä on kolme mahdollista tilaa: termodynaaminen tasapainotila, lähellä termodynaamista tasapainoa oleva tila sekä termodynaaminen epätasapainotila.Termodynaamisessa tasapainotilassa energia- ja ainevirrat poistaneet lämpötila- ja konsentraatioerot, aikaa ei ole, eikä myöskään entropiaa.Lähellä termodynaamista tasapainoa olevassa systeemin tilassa systeemi on avoin eli vaihdannassa ympäristönsä kanssa, muutosvoimat heikkoja ja virtaukset tapahtuvat lineaaristen funktioiden mukaan. Systeemi siirtyy kohti tasapainoa, jos vaihdanta ympäristön kanssa loppuu. Systeemillä on jatkuvasti pyrkimys kohti stabiilia epätasapainotilaa.Kolmas systeemin tila on termodynaaminen epätasapainotila. Tämä tila on kaukana tasapainotilasta, systeemissä tapahtuu epälineaarisia vuorovaikutuksia. Systeemin sisäinen rakenne on vahvasti erilaistunut. Systeemissä tapahtuu sisäisiä tai ulkoisia heilahduksia, jotka voivat tietyn kynnysarvon ylitettyä heilauttaa koko systeemin uuteen dynaamiseen tilaan. Näitä heilahduksia kutsutaan murroksiksi eli bifurkaatioiksi. Murroksen seurauksena systeemiin syntyy nk. dissipatiivisia eli avoimessa muutoksen tilassa olevia kaoottisia rakenteita. Esimerkiksi vuonna 2004 julkaistussa kirjassaan ”Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus” Mannermaa totesi, että yhteiskunnalliset systeemit ovat jatkuvasti kaukana tasapainotilasta ja että ”epätasapaino on luova tila, tasapaino urautumista ja veltostumista” (s. 49).Keskeistä evolutionaarisessa tulevaisuudentutkimuksessa on ns. multiversaalinen todellisuuskäsitys, joka tarkoittaa useiden tulevaisuuden käsittämisen tapojen yhdistämistä. Mannermaa korostaa, että tulevaisuudentutkimus ei voi pitäytyä vain jossakin rajatussa näkökulmassa, kuten esimerkiksi valtavirran taloustiede, vaan tulevaisuudentutkimuksen pitäisi pyrkiä synteesiin ja holistiseen kokonaiskuvaukseen.
- Käsillä oleva kuva on varmasti tuttu monelle Mannermaan teoksia lukeneelle. Kyseinen kuva on Mikan ehkä eniten käyttämä malli, joka tiivistää evolutionaarisen tulevaisuudentutkimuksen keskeiset piirteet.Evolutionaarisessa tulevaisuudentutkimuksessa oleellinen lähtökohta on muutoksen, kehityksen tai evoluution ja edistyksenerottaminen toisistaan käsitteellisesti.Muutos viittaa systeemin tilan muutokseen siirryttäessä jostakin ajanhetkestä toiseen.Kehitys tai evoluutio viittaavat systeemin tilan muutosten riippuvuuteen toisistaan sekä systeemin muutosten suuntautuneisuuteen. Kehitystä tai evoluutiota voidaan tutkia tieteellisesti.Edistys on taasarvokäsite, jonka sisältöä ei voida määrittää tieteellisesti, vaan edistyksen määrittäminen on aina suhteessa ajantilassa T0 asetettuun tavoitteeseen. Ajantilassa T1 voidaan määrittää, onko tapahtunut edistystä tavoitteen suhteen.
- Mannermaa oli, paitsi systemaattinen ja metodeja korostava, myös huomattavan luova tulevaisuusajattelija. Seuraavissa kalvoissa kaksi esimerkkiä tästä luovuudesta.Ensimmäinen esimerkki on Mannermaan kirjassa ”Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus” esittelemä idea surrealistisesta tulevaisuudentutkimuksesta, jonka lähtökohtana oli tulevaisuudentutkimuksen metodologinen laventaminen kohti mielikuvituksen, aistien ja tunteiden maailmaa. Mielestäni tämän lähtökohdan relevanssi on nykyisenä ”ylirationalisoivaa” talouskieltä viljelevänä aikana vain korostunut. Tulevaisuusajattelussa tulisi ehdottomasti olla enemmän fiilistä, mielikuvitusta, ravistelua ja horisonttien avaamista!Mannermaa oli kiinnostunut erityisesti Salvador Dalísta ja totesi:”Tämän kirjan tekijän suhde surrealismiin on – surrealistinen. En ole surrealismiin erikoistunut kirjallisuuden tai taiteen tutkija. Olen vain intuitiivisesti aina pitänyt surrealistisesta taiteesta, nimenomaan maalaustaiteesta. … suosikkini on aina ollut Salvador Dali. … Dalin kohdalla innovatiivisuus on riittämätön termi ja kuulostaa loppuunkalutultaTE-keskusvirkailijoiden puheenparrelta.” (HSVT 211–212)
- Surrealistisen tulevaisuudentutkimuksen idea jäi lopulta vähän raakileeksi, mutta tuo mainiosti esille Mannermaan kokeellisen ja luovan asenteen tulevaisuudentutkimukseen.
- Toinen luovaa näkökulmaa osoittava avaus on Mikan Jokuveli –kirjassa hahmottelema ”ubiikkiyhteiskunnanradikaali tulevaisuusajattelu”, joka ”ei erottele menneisyyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta” (JV 201).Kalvolla esitetty sitaatti on oiva esimerkki Mikan teksteille ominaisesta leikkisyydestä ja huumorista, jotka pehmensivät usein karskin ”realistis-pessimistisellä ” pensselillä hahmoteltuja tulevaisuudennäkymiä. Mikassa oli kirjailijana ja esitelmöitsijänä aimo annos kansanmiestä, joka karttoi liian ryppyotsaista akateemisuutta. Toisaalta Mika arvosti akateemista perusteellisuutta ja systemaattisuutta, ja totesi useissa kirjoissaan, että ”tee tulevaisuusharjoitteesi miten teet, mutta käytä jotakin metodia”.(Muistan Mikan eräissä keskusteluissamme 2000-luvun alussa todenneen, että hän yritti aidosti seurata akateemista kulttuurikeskustelua ja lehteä Tiede ja Edistys, mutta sanoi väsyvänsä lehden ylitsevuotavaan ”munkkilatinaan”.)
- Mannermaa käytti vuodesta 2003 lähtien kaikissa kirjoissaan kuvaa yhteiskuntakehityksen aaltomallista, jonka ensimmäistä vedosta hahmoteltiin projektissa ”Futurekeys” vuosina 2002 ja 2003, jossa myös allekirjoittanut toimi tutkijana. Malli pohjautui useisiin eri tietoyhteiskuntateoreetikkojen ajatuksiin, erityisesti Alvin Tofflerin tunnettuun ”kolmannen aallon” teoriaan.Malli esitti yhteiskuntakehityksen aaltomaisina käyrinä, jotka seuraavat toisiaan, mutta samanaikaisesti ikään kuin laskostuvat toistensa päälle. Malli mahdollisti näin paitsi muutoksen, myös keskeisten pysyvyyksien ja muuttumattomuuksien hahmottelun. Mannermaa korostaakin, että vaikka muutos on yhteiskuntakehityksen perustila, aikaisempien yhteiskunta-aaltojen teknologiat jäivät olennaisilta osiltaan ikään kuin ”elämään” seuraavien aaltojen sisään. Keskeistä oli se, että kulloinenkin dominantti aalto muokkaa aiemmista teknologioista oman näköisiään.Ensimmäinen aalto on maatalousyhteiskunta, jossa sovellettiin kohtuullisen alkeellista maatalousteknologiaa. Teknologia oli suunnattu perustarpeiden, kuten ravinnon ja suojan, eli asumisen ja vaatetuksen, hoitamiseen. Asiat hoidettiin kylämäisissä yhteisöissä.Toinen aalto on teollisuusyhteiskunta, jossa otettiin käyttöön massatuotannon teknologiat. Teollisuusyhteiskunnan aallon myötä syntyivät aineellisen kuluttamisen tarpeet ja paine uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämiseen.Kolmas aalto on tietoyhteiskunta, jossa teknologia perustuu aineettomien tarpeiden, esimerkkinä tieto ja viihde, tyydyttämiselle. Pääasialliset teknologiat ovat informaatioteknologioita. Tietoyhteiskunnan vaihe ”laskostaa” itseensä maatalous- ja teollisuusyhteiskunnan aallot, mutta siten, että maataloudessa ja teollisuudessa yhä enenevässä määrin sovelletaan informaatioteknologioita.Tietoyhteiskunnan toinen vaihe on ubiikkiyhteiskunta, josta hieman lisää myöhemmin tässä esitelmässä, ja myös koko käsillä olevassa seminaarissa. Neljäs kuvassa esitetty aalto on bioyhteiskunta. Tässä yhteiskuntakehityksen vaiheessa bioteknologia sovelluksineen nousee perusteknologiaksi, keskeisiä ovat erityisesti bioteknologian vaikutukset ihmiseen, ravintoon ja teollisiin prosesseihin.”Bioyhteiskunnassa vaiheessa ihminen hallitsee … hallitsee perustarpeiden tyydyttämisen, materian prosessoinnin ja jopa luomisen, äärimmäisen tehokkaan tiedon ja viihteen käsittelyn virtuaaliavaruudessa ja pitkälle menevän biologisen elämän muuntelun” (HSVT 173)(”Bioyhteiskunta voidaan lyhyesti määritellä tietoyhteiskuntaa seuraavaksi yhteiskuntavaiheeksi, jolle leimaa-antavin uusi teknologia on bioteknologia ja se sovellukset.” (HSVT 133))Mannermaan käyttämiä bioyhteiskuntaa luonnehtivia piirteitä ovat esimerkiksi ”bioteriaalit” eli bioteknologian ja materiaaliteknologian yhdistelmät, geenipassi, geeniterapia, geneettinen parantelu (geneticenhancement), jonka seurauksena yhteiskuntaa muodostuu ”geneettinen eliitin” ja ”luomuväen” kaltaiset ”yhteiskuntaluokat”. Bioyhteiskunta onkinenemmän riskiyhteiskunta kuin tieto- tai teollisuusyhteiskunta. Bioyhteiskunnan mahdollisena jatkeena Mannermaa piti nanoyhteiskuntaa, jolloin ”ihminen operoi atomitasolla, materiaaleja muunnellen ja aivan uusia materiaaleja luoden” (HSVT 173).Viides yhteiskuntakehityksen aalto on fuusioyhteiskunta. Mannermaa kirjoitti:”Fuusioyhteiskunnassa ei ole olemassa erityistä maatalousteknologiaa, teollista, tieto-, bio- ja muuta erityisteknologiaa. On vain teknologiaa, jota sovelletaan kaikkien edellä mainittujen kombinaatioina, ja ehkä mukana on vielä jotain sellaista, mitä ei nyt osata edes hahmottaa, kulloiseenkin tarkoitukseen sopivina yhdistelminä (fuusioina).” (Mannermaa 2004: 24)Fuusioyhteiskuntaa luonnehtii ensinnäkin siirtymä biologisen hallinnan jälkeen kohti elämän ”aineetonta” muokkaamista, esimerkkeinä ajatusten ja tunteiden muuntelu. Toinen fuusioyhteiskuntaa luonnehtiva piirre on se, että kaikki asiat ovat systeemisessä ja symbioottisessa yhteydessä toisiinsa(HSVT s. 173).Mikan sanoin:”Fuusioyhteiskunta voi merkitä sitä, että ihminen viimeinkin oppii toimimaan kuten luonto itse. … ihminen on tuolloin kulttuurievoluution mittakaavassa pitkän tien kuljettuaan oppinut sen, minkä kastemadot, lehmät ja leijonat jo osaavat: elää sopusoinnussa luonnon kanssa!” (2004: 174)
- Nostan seuraavassa esiin keskeisiäubiikkiyhteiskunnan piirteitä Mannermaata mukaillen.Ensimmäinen piirre on polykronologia, moniaika. Käsite viittaa siihen, että asioiden prosessointi onvaiheitteisen sijaan paralleellista eli samanaikaista ja työskentelyä luonnehtii läsnäpoissaolo. Mannermaa luonnehti läsnäpoissaoloa mm. seuraavasti:”…ihminen on samanaikaisesti erillään muista ja heihin jatkuvassa yhteydessä – usein täysin tuntemattomiin ihmisiin, kuten internetpelikulttuureissa.” (JV 64).”Työkokoukseen osallistuva tarkastelee sähköpostejaan ja tekstiviestejään, vastailee niihin, surffailee läppärillään langattoman verkon kautta netissä, käy pikakeskustelua (mesettää) parin kollegan kanssa ja pelaa nettipeliä tai pasianssia pomon pitäessä loistavaa maanantai-esitelmäänsä.” (JV 64-65)(”Polykronologia voi sotia sitä ajatusta vastaan, että meidän pitäisi joskus keskittyä johonkin. … On tilanteita, joissa on syytä olla monokronologinen. Kun ryhtyy harjoittamaan kosintaa, on ehkä viisasta pistää kommari äänettömälle. Eikä väitöskirjoillakaan ole tapana valmistua, jos tekijä koko ajan keksii itselleen sijaistoimintoja.” (JV 65))Toinen keskeinen piirre on instantismi. Mannermaan mukaan:”Tulevaisuudessa me emme enää odota. … Ihminen tottuu ajattelemaan, että hänellä on aina kaikki mukanaan, periaatteessa koko maailman taskussaan.” (JV 68) ja ”Vasta tulevat sukupolvet oppivat lapsesta asti ajattelemaan, että maailma on heidän taskussaan koko ajan…” (JV 69)Kolmas ubiikkiyhteiskuntaa luonnehtiva piirre on käsitepari systeemiäly ja simplismi. Systeemiäly viittaa ihmisen tai organisaation kykyyn nähdä ja asemoida itsensä osana systeemiä sekä yksilön tai organisaation kykyyn hallita ja johtaa systeemisesti. Simplismi taasen on nimensä mukaisesti yksinkertaisuuden filosofia; taito oivaltaa oleelliset asiat monimutkaisuuden keskeltä. Simplismin keskeisiä periaatteita ovat poisrajaaminen järkeilyn ja spontaanin fiilistelyn kautta, unohtaminen, loisiminen eli vapaasti jaetun tiedon käyttäminen, keskinkertaisuuteen pyrkiminen sekä muiden asiantuntijoiden hyödyntäminen simppeliyskonsultteina.(”Elämme ajatusluutumassa, joka pitää sisällään sen, että yhteiskunnallisilta toimijoilta ei tosiasiassa edes odoteta radikaalia luovuutta ja innovatiivisuutta. Ministeriön virkailija voi olla luova, kunhan se tapahtuu virka-ajan ulkopuolella ja fiksu poliitikko ripustaa innovatiivisuutensa narikkaan astuessaan puoluekokoukseen, jossa jyllää kaiken latistava keskinkertaisuuden massalogiikka.” (JV 116))Ubiikkiyhteiskuntaa luonnehtii myös elinkaari-identiteettien moninaistuminenja heimoutuminen.”Tulevaisuuden ihminen on yksilö, joka kuuluu moniin uusheimoihin…” (JV 79)Mannermaa totesi, että ”…eri puolilla maapalloa elävä globaali joukko ihmisiä, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään pääasiassa vain virtuaalisesti ja toimivat paikallisesti sekä omaavat uskonnollisen tai muun aatteellisen identiteetin tai mission, on globaali virtuaaliheimo, ellei peräti virtuaalikansa.” (JV 91)Ubiikkiyhteiskuntaa kuvaa myös virtuaalisen ja ”todellisen” sekoittuminen, surffailu todellisuudessa sekä kaikkia aisteja hyödyntävä informaatioteknologia.(”Ubiikki tietoyhteiskunta on … monimutkaistuva riskiyhteiskunta, joka vaatii fiksumpaa luottamusyhteiskuntaa kuin mikään aiempi yhteiskuntavaihe.” (JV 103))Ubiikkiyhteiskunnalle on ominaista myös ymmärryskuilu, jota Mannermaa kuvasi seuraavasti:”Koska nuoret omaksuvat uudet teknologiset mahdollisuudet nopeammin kuin vanhemmat ikäluokat, olemme jo nyt tilanteessa, jossa nuortenkäsitys todellisuudesta on kauempana vanhempiensa vastaavasta kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. On uhkana, että todellisuutta koskeva ymmärryskuilu kasvaa tulevaisuudessa.” (JV 71)
- Mannermaan teoksissa oli useita läpileikkaavia teemoja, joista keskustelemme lisää tässä seminaarissa.
- Mannermaa oli myös yhteiskunnan, politiikan ja ihmisyyden rakentava kriitikko, sanan positiivisessa mielessä. Hän esitti kirjoissaan lukuisia kiinnostavia ideoita, korostaen pitkän aikavälin tulevaisuusperspektiiviä, systeemisyyttä ja kansalaisyhteiskuntaa. Esimerkkinä rakentavista ajatuksista voi pitää vaikkapa Mannermaan jo vuoden 1993 kirjassa ”Tulevaisuus – murroksesta mosaiikkiin” tekemää ehdotusta tulevaisuusasiahenkilöstä, joka tasa-arvovaltuutetun tapaan valvoisi tulevien sukupolvien eli TUSEn etua. Myös vuonna 2006 julkaistussa raportissa ”Demokratia tulevaisuuden myllerryksessä” on lukuisia vastaavia ideoita: tulevaisuusstudio –kulttuuri, tulevaisuusraadit, tulevaisuusselvitykset, virtuaalihallinto, virtuaaliset vaalipiirit sekä puolueiden tekemät pitkän aikavälin visiot, joilla voitaisiin kirkastaa keskeisiä politiikkaeroja puolueiden välillä.Seuraavissa kalvoissa nostan esiin joitakin teemoja, jotka ovat avaavat Mannermaan teosten yhteiskuntakriittistä sisältöä.
- Keskeinen teema Mikan kirjoissa oli yksisilmäisen taloudellisen perspektiivin, ”ekonomistien ylivallan”, kritiikki. Mannermaa peräänkuulutti kirjoissaan arvokeskustelun ja teknokratian liittoa eli näkemystä, että pitkän tähtäimen yhteiskunnalliset tavoitteet, jotka muodostetaan demokraattisen kansalaiskeskustelun kautta, olisivat yhteiskuntakehityksen keskeinen ohjenuora.(Mannermaan yhteiskunnallinen aikalaiskritiikki vuodelta 1993 osuu edelleen.)
- Mannermaa kritisoi voimallisesti markkinavoimien, asiantuntijavallan ja politiikan liittoa. Kalvolla esitetty aikalaiskritiikki on vuodelta 1998, kirjasta ”Kvanttihyppy tulevaisuuteen?”. Voi todeta, että kritiikki osuu 2010-luvulla maaliinsa jopa paremmin kuin 1990-luvulla.
- Mannermaa kritisoi myös teollisen yhteiskunnan päätöksentekoa, ”konsensuskoneistoa”, sekä vihreää liikettä, jota hän kutsui ”teollisen yhteiskunnan viimeiseksi poliittiseksi liikkeeksi”. Hänen mukaansa politiikan rakenteellinen ongelma oli luovuuden puute, joka johti keskinkertaisuuden tyranniaan. Mannermaan näkökulmasta keskinkertaisuus oli tulosta ”ideologiavajeesta”: siitä, ettei tietoyhteiskunnan kehitysvaihetta politisoitu tai ideologisoitu riittävästi. Tästä syystä hän totesi useissa teksteissään, että ”tietoyhteiskunta tulisi ideologisoida”!
- Mannermaan mukaan nousevassa ubiikkiyhteiskunnassa oli kaksi keskeistä ideologiavajetta. Ensimmäinen näistä liittyi välinerationaalisuuden korostumiseen ja päämäärärationaalisuuden hiljentämiseen. Toinen ideologiavaihe liittyi tulevaisuuskeskustelun ja idealismin puutteeseen.
- Mannermaa hahmotteli potentiaalisia nousevia ideologioita raportissa ”Demokratia tulevaisuuden myllerryksessä”. Monet näistä ovat jo olemassa, osittain päällekkäisinä ja osittain jopa tiedostamattomina kehityskulkuina. Mannermaan näkökulma oli se, että tämänkaltaisista potentiaalisista tulevaisuuden ideologioista tulisi käydä huomattavasti laajempaa yhteiskunnallista keskustelua.
- Nousevassaubiikkiyhteiskunnassa Mannermaa näki huomattavia sudenkuoppia. Keskeiset näistä liittyvät jo mainittuun akvaarioelämään, eliittiajatteluun, teollisen yhteiskunnan mentaalimalleihin, sekä siihen että teollisen yhteiskunnan mentaalimalleilla oli aivan liikaa puolustajia ja liikaa valtaa suhteutettuna ”heikkojen signaalien soihdunkantajiin”.
- Arvoisat kuulijat, olen tässä alustuksessa luonnehtinut Mika Mannermaata monipuolisena, laaja-alaisena ja luovana tulevaisuusajattelijana, jonka teoksista löytyy virikkeitä niin systemaattiseen teoria- ja metodikeskusteluun, yhteiskunnan tulevaisuuspolkujen hahmotteluun kuin myös rakentavaan yhteiskunnalliseen kritiikkiin.Lopuksi, evolutionaarinen tulevaisuusperspektiivi avasi Mika Mannermaalle ikkunan myös todella pitkän aikavälin perustavanlaatuisiin huomioihin. Yhteen sellaiseen päätän tämän esitelmäni. Kiitoksia!