2. 1. Tausta
2. Turpeen käytön jakautuminen
3. Turpeen käytön kehittyminen
4. Turpeen korvaavat polttoaineet
5. Keskeiset näkökulmat turpeen käytön
lopettamisessa
6. Puun kysyntä ja tarjonta
7. Lisäkustannukset
8. Yhteenveto ja johtopäätökset
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 2
3.7.2012
3. TYÖN TAUSTA
Polttoturve on keskeinen sähkön ja lämmön tuotannon polttoaine Suomessa ja toimii erinomaisesti
puunpolttoa tukevana ja täydentävänä polttoaineena
Turpeen poltosta syntyvää hiilidioksidia kohdellaan päästöinventaarioissa kuten fossiilisista
polttoaineista syntyvää. Viime aikoina on alettu kiinnittää entistä enemmän huomioita myös turpeen
tuotannon paikallisiin vesistövaikutuksiin
Osin edellä mainituista syistä on esitetty turpeen energiakäytön lopettamista esimerkiksi vuoteen
2030 mennessä
Turpeen käytön lopettaminen toisi suuria muutoksia energiantuottajien asemaan yhden kotimaisen ja
varastoitavan polttoaineen poistuessa käyttövalikoimasta. Turve jouduttaisiin korvaamaan muilla
polttoaineilla, käytännössä puulla ja/tai fossiilisilla polttoaineilla (kivihiili)
Turpeen käytön lopettamisella olisi taloudellisia vaikutuksia mm. tuotantolaitosinvestointien ja
mahdollisesti koko energiantuotantorakenteen muutosten osalta, mutta mahdollisesti myös
heijastusvaikutuksia teollisuuden raaka-ainekäyttöön ja toimintaedellytyksiin ja siten kansantalouteen
Työssä tarkastellaan turpeen käytön lopettamisen vaikutuksia suomalaisessa energiajärjestelmässä.
Turpeen käyttö lopetettaisiin vuoteen 2030 mennessä siten, että päätös lopettamisesta tapahtuisi
lähivuosina ja olisi siis tiedossa kauan etukäteen
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 3
3.7.2012
4. 1. Tausta
2. Turpeen käytön jakautuminen
3. Turpeen käytön kehittyminen
4. Turpeen korvaavat polttoaineet
5. Keskeiset näkökulmat turpeen käytön
lopettamisessa
6. Puun kysyntä ja tarjonta
7. Lisäkustannukset
8. Yhteenveto ja johtopäätökset
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 4
3.7.2012
5. TURPEEN KÄYTÖN JA TUOTANNON KEHITTYMINEN SUOMESSA
TWh
35
30
Muut
Lauhdevoima
25 Kaukolämpö- ja voima
Teollisuus
20 Tuotanto
15
10
5
0
1970 1972 1974 1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010
Turpeen käyttö vaihdellut viimeisen 15 vuoden aikana välillä 17 – 28,5 TWh/a, keskimäärin 23 TWh/a.
Suurin vaihtelu lauhdevoimassa: 3 – 9 TWh/a
Turpeen tuotanto vaihdellut välillä 5 – 37 TWh/a
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 5
3.7.2012
6. TURVETUOTANTOALAT MAAKUNNITTAIN VUONNA 2010
Energiaturpeen tuotantoala noin
58 000 hehtaaria vuonna 2010
Turpeen tuotantoalat, tuotanto
ja siten työllistävyys ja
alueelliset vaikutukset
painottuvat Pohjanmaan
alueelle. Turvetuotanto on
kuitenkin merkittävää myös
muissa maakunnissa aivan
eteläisintä Suomea lukuun
ottamatta
Metsävarat ja siten
energiapuuvarat painottuvat
turvetuotantoa enemmän Keski-
ja Itä-Suomen alueelle
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 6
3.7.2012
7. TURPEEN KÄYTTÖ VUONNA 2010 (25,8 TWh)
LAITOKSEN VALMISTUMISVUODEN MUKAAN
16
14,5
14
12
Turpeen kulutus, TWh
9,9
10 - 1975
8 1976-1995
6
1996-2010
4
2 1,5
0 8 kpl 86 kpl 126 kpl
2010
Valtaosa laitoksista uusitaan noin 35 vuoden käytön jälkeen
ennen vuotta 1995 valmistuneet laitokset ovat valtaosin korvautuneet vuoteen 2030 mennessä
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 7
3.7.2012
8. TURPEEN KÄYTTÖ VUONNA 2010 (25,8 TWh)
LAITOKSEN KOON MUKAAN
14
Turpeen kulutus, TWh/a 12 11,6
10
8,9
Alle 20 MW
8
20-100 MW
6
100-300 MW
4 3,5
1,9
yli 300 MW
2
0 147 kpl 36 kpl 30 kpl 7 kpl
2010
Valtaosa turpeesta (noin 95 %) käytetään laitoksissa, jotka kuuluvat päästökaupan piiriin
(osa alle 20 MW:n kattiloista myös päästökaupan piirissä)
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 8
3.7.2012
9. 1. Tausta
2. Turpeen käytön jakautuminen
3. Turpeen käytön kehittyminen
4. Turpeen korvaavat polttoaineet
5. Keskeiset näkökulmat turpeen käytön
lopettamisessa
6. Puun kysyntä ja tarjonta
7. Lisäkustannukset
8. Yhteenveto ja johtopäätökset
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 9
3.7.2012
10. ENERGIATURPEEN JA KIINTEIDEN PUUPOLTTOAINEIDEN KÄYTÖN
KEHITTYMINEN, ARVIOITU PERUSSKENAARIO
Turpeen käytön arvioidaan hallitusohjelman mukaisesti laskevan vallitsevan energia- ja ilmastopolitiikan ja sitä
seuraavien ohjauskeinojen seurauksena
Lauhdevoiman kilpailukyky ja tarve vaihtelevat sähkön markkinahinnan mukaan. Yllä olevassa käyttöarviossa on
lauhdeturvetta vuosina 2020 ja 2030 2-3 TWh, mikä pohjautuu Pöyryn näkemykseen sähkömarkkinoiden kehittymisestä.
Kuvassa on esitetty vaalealla sinisellä myös korkea arvio lauhdeturpeen kehittymiselle, joka voi toteutua sähkön
markkinahinnan ollessa korkea. Turpeen tuotantokyvyn tulisi kyetä vastaamaan myös tällaiseen korkeaan kysyntään
Kiinteiden puupolttoaineiden käytön kasvu koostuu sekä turpeen että fossiilisten hiilen, öljyn ja kaasun korvaamisesta
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 10
3.7.2012
11. 1. Tausta
2. Turpeen käytön jakautuminen
3. Turpeen käytön kehittyminen
4. Turpeen korvaavat polttoaineet
5. Puun kysyntä ja tarjonta
6. Keskeiset näkökulmat turpeen käytön
lopettamisessa
7. Lisäkustannukset
8. Yhteenveto ja johtopäätökset
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 11
3.7.2012
12. TURPEEN KÄYTTÖ LOPETETAAN – MILLÄ TURVE KORVATAAN
Perusskenaariossa turpeen käyttö on vuonna 2030 noin 13 TWh (sisältää lauhdeturvetta 2 TWh)
Turpeen korvaavina polttoaineita voidaan tarkastella kahta ääriskenaariota, joissa turve korvataan
kokonaan joko puulla tai fossiilisilla polttoaineilla
Seuraavassa kuvassa on esitetty skenaarioita puoltavia oletuksia
– Puun saatavuus rajoittaa käytön
lisäämistä ja puun käyttö Turve korvataan – CO2-päästöjen vähentäminen ja
lisääntyy muutenkin uusiutuvien polttoaineiden
merkittävästi kokonaan fossiilisilla käyttäminen nähdään tärkeänä
– Puun ohjaaminen ensisijaisesti – Työllistävyys ja kotimaisuus
polttoaineilla merkittävät argumentit,
jalostuskäyttöön nähdään
kansantaloudellisesti tärkeäksi tuontiriippuvuutta ei haluta lisätä
– Energiantuotantolaitosten – Puun saatavuus ei rajoita käytön
käytettävyys ja toimitusvarmuus
Turve korvataan lisäystä ja puun toimitusvarmuus
edellyttävät fossiilisten käyttöä pystytään turvaamaan
kokonaan puulla
– Päästökauppa vakioi CO2-
päästöt riippumatta toimista
Suomessa
Todennäköisesti toteutuu jokin välimuoto ääriskenaarioista
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 12
3.7.2012
13. TURPEEN KORVAAMISEEN FOSSIILISILLA JA PUULLA
LIITTYVIÄ VAIKUTUKSIA
– Menetetään turpeen työllistävä – Kuitupuuta ohjautuu merkittäviä
vaikutus Turve korvataan määriä polttoon, mikä vaikeuttaa
teollisuuden puunsaantia
– Tuontiriippuvuus kasvaa kokonaan fossiilisilla Negatiivinen vaikutus metsä-
merkittävästi teollisuuden toimintaedellytyksiin
polttoaineilla
– Polttoainehankinnan huolto- ja
– Kauppatase heikkenee
saantivarmuus heikkenee
+ Raaka-aineeksi kelpaava puu
Turve korvataan
– Laitosten käytettävyys heikkenee
ohjautuu teollisuuden käyttöön kokonaan puulla
– Tuontipuun määrä saattaisi
lisääntyä, mikä lisäisi
tuontiriippuvuutta
Yhteisiä piirteitä
+ Turvetuotannon haitat poistuvat
– Energiantuotannon kustannukset kasvavat
– Turpeen kansantaloudellinen arvo jätetään hyödyntämättä
– Hiilidioksidipäästöt eivät merkittävästi muutu, koska valtaosa
turpeesta käytetään päästökauppasektorilla, jonka
päästökehitys on kiinnitetty
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 13
3.7.2012
14. TURPEEN KÄYTTÖ LOPETETAAN – MILLÄ TURVE KORVATAAN
Todennäköisesti toteutuisi jokin välimuoto em. skenaarioista. Alla on esitetty yksi arvio turpeen
korvaamisesta, joka edustaa lähes maksimaalista puun käytön lisäystä.
– Valtaosa turpeesta, arviolta 11 TWh korvautuisi puulla
– Loppuosa turpeesta korvautuu muilla fossiilisilla, valtaosin hiilellä samoissa kattiloissa
– Pieneltä osin tuotantoa korvaantuu myös kaasulla ja öljyllä, lähinnä erillisenä lämmöntuotantona, kun KPA-
kattiloiden teho laskee ja huoltoseisokit lisääntyvät
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 14
3.7.2012
15. TURPEEN KÄYTTÖ LOPETETAAN – MILLÄ TURVE KORVATAAN
Puun kokonaiskäyttö sähkön ja lämmön tuotannossa olisi siis turpeen käyttö lopetettaessa
60 TWh. Metsähakkeen osuus tästä olisi noin 42 TWh, kun metsäteollisuuden sivutuotteiden
määrä oletetaan vakioksi. Tämä on selvästi enemmän kuin hakkuutähteiden, kantojen ja pienpuun
realistinen tarjonta-arvio. Tämä tarkoittaa, että raaka-aineeksi soveltuvaa puuta ohjautuu
energiantuotantoon merkittäviä määriä
Mikäli voimalaitokset, jotka vuoteen 2030 mennessä korvattaisiin uusilla CHP-laitoksilla,
toteutettaisiinkin erillisen lämmöntuotannon laitoksina, kasvaisi puun käyttö noin 9 TWh
vähemmän. Puun käyttö kasvaisi kuitenkin nykytilanteeseen nähden merkittävästi.
Puun kokonaiskäyttö olisi siis reilut 50 TWh ja metsähakkeen osuus 33 TWh
– Yhteistuotantosähkön määrä pienenisi vajaa 3 TWh vuonna 2030
Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta ei ole järkevää ohjata liikaa raaka-aineeksi soveltuvaa puuta
energiantuotantoon, jos sillä on haitallisia vaikutuksia teollisuuden toimintaedellytyksiin
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 15
3.7.2012
16. LAUHDETUOTANTO
Turpeen käytön lopettaminen vaikuttaisi myös turvelauhdesähkön tuotantoon sekä pelkkää lauhdetta
tuottavassa laitoksessa että lukuisissa väliotto- ja lisälauhdelaitoksissa. Laitoksen sijainti korvaavien
polttoaineiden (puu, hiili, kaasu) hankinnan kannalta sekä kilpailukyky vaikuttavat siihen, onko turve
korvattavissa samassa laitoksessa muilla polttoaineilla, vai tuotetaanko sähkö muualla ja muilla
tuotantomuodoilla (ydinvoima, tuulivoima, hiililauhde, tms.)
Lauhdetuotannon tarve tulevaisuudessa on nykyisen näkemyksen mukaan muuttumassa enemmän
peruskuormatarpeesta lyhytkestoisempien tarvepiikkien suuntaan. Säätövoiman tarve on
kasvamassa, kun tasaisesti tuottava ydinvoima syrjäyttää muuta lauhdevoiman tuotantoa ja kun sään
mukaan vaihtelevasti tuottava tuulivoima lisääntyy. Tähän vaikuttaa mm. ennustettu tuulivoiman
tuotannon merkittävä kasvu ja siten suurempi vaihtelevuus sähköntuotannossa. CHP-laitosten
yhteydessä oleva lisä- ja väliottolauhdekapasiteetti tarjoaa nopeasti säädettävää kapasiteettia, joskin
etenkin talviaikaan paikallinen lämmöntarve rajoittaa näiden laitosten käyttöä säätövoimana
Osa nykyisistä lisälauhdetta tuottavista laitoksista saavuttaa käyttöikänsä pään ennen vuotta 2030.
Korvausinvestointia suunniteltaessa on todennäköistä, että turpeen käytön lopettaminen heikentää
edellytyksiä kasvattaa laitoskokoa merkittävää lisälauhdetuotantoa varten. Marginaaliseksi
polttoaineeksi sekä uusissa että olemassa olevissa laitoksissa voi myös muodostua hiili, kun se
nykyisin on turve
Turpeen kilpailukyky ja tarve vaihtelevat voimakkaasti sähkön markkinahinnan mukaan. Tarve
turvelauhteelle voi olla suuri, kun sähkön hinta on korkea. Turpeen tuotantokyky pitäisi mitoittaa siten,
että myös tällaisissa tilanteissa turvetta on tarjolla riittävästi
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 16
3.7.2012
17. 1. Tausta
2. Turpeen käytön jakautuminen
3. Turpeen käytön kehittyminen
4. Turpeen korvaavat polttoaineet
5. Keskeiset näkökulmat turpeen käytön
lopettamisessa
6. Puun kysyntä ja tarjonta
7. Lisäkustannukset
8. Yhteenveto ja johtopäätökset
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 17
3.7.2012
18. KESKEISET NÄKÖKULMAT TURPEEN KÄYTÖN LOPETTAMISESSA
Miten turpeen käytön lopettamista perustellaan: negatiiviset ympäristövaikutukset
– Lähiympäristön tila: vesistövaikutukset, pölyäminen, liikenne
– Soiden luontoarvot
– Ilmastonmuutos ja turpeen hiilidioksidipäästöt
Mitä turpeen käytön lopettamisella menetetään?
– Yksi harvoista kotimaisista energialähteistä jätettäisiin hyödyntämättä
– Tuontiriippuvuus lisääntyy
– Polttoainehankinnan huolto- ja saantivarmuus heikkenee
– Energiantuotantolaitosten käytettävyys heikkenee
– Kasvatetaan energiantuotannon kustannuksia ja samalla heikennetään kilpailukykyä
– Heikennetään puun raaka-ainekäyttömahdollisuuksia, negatiivinen vaikutus metsäteollisuuden
toimintaedellytyksiin
– Työllisyysvaikutukset alueellisesti
– Kauppatase heikkenee
– Vaikutus ympäristöturpeen tuotantoon
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 18
3.7.2012
19. TURPEEN KÄYTÖN LOPETTAMISEN ARGUMENTTEJA
Lähiympäristön tila: vesistövaikutukset, pölyäminen, liikenne
– Viime vuosina turvetuotannon vesistövaikutusten minimoimiseksi on esitetty voimakkaita
vaatimuksia ja päästöjen vähentämisen vaatimustaso on noussut. Turvetuotannon hyväksyttävyys
paranee, kun vesistöpäästöt minimoidaan.
– Muut turvetuotannon ympäristövaikutukset ovat vähäisiä ja lyhytkestoisia, kuten pölyäminen, jolla
saattaa olla paikallista vaikutusta
– Turpeen kuljettamisen ympäristövaikutukset ovat vähäisiä verrattuna polton vaikutuksiin.
Oletusarvoisesti merkittävä osa turpeesta korvattaisiin puupolttoaineilla, joiden kuljetussuorite on
turpeeseen nähden suurempi johtuen hakkeen pienemmästä energiasisällöstä
Soiden luontoarvot
– Kansallisen suostrategiaehdotuksen (2011) mukaan tuotantoon tarvittava uusien turvemaiden
hankinta kohdennettaisiin pääsääntöisesti ojitetuille ja luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille
soille käyttöön otettavan luonnontilaisuusasteikon mukaisesti. Turveyritysten jo hallussa oleviin
soihin luonnontilaisuusasteikkoa ei takautuvasti sovellettaisi. Näiden osalta arvokkaimmat kohteet
lunastettaisiin suojeluun
Ilmastonmuutos ja turpeen hiilidioksidipäästöt
– Noin 95 % turpeesta poltetaan laitoksissa, jotka kuuluvat päästökaupan piiriin. EU:n päästökaupan
piirissä olevien laitosten päästökehitys on kiinnitetty, jolloin Suomessa turpeen korvaamisella
saavutettava päästöjen vähentäminen korvaa jossain muualla tehtäviä päästövähennystoimia
– Paikallisilla päättäjillä, kuluttajilla ja yrityksillä voi olla eurooppalaisesta päästökehityksestä
riippumattomia päästövähennys- ja uusiutuvan energian lisäystavoitteita
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 19
3.7.2012
20. MITÄ TURPEEN KÄYTÖN LOPETTAMISELLA MENETETÄÄN
Yksi harvoista kotimaisista energialähteistä jätettäisiin hyödyntämättä
– Turve on yksi keskeinen kotimainen energiavara yhdessä puuenergian, vesivoiman ja
tuulivoimapotentiaalin kanssa
– Energiantuotantoon osoitetulla turpeella on kansantaloudellinen arvo ja hyödynnettävissä
oleva varanto
Tuontiriippuvuus lisääntyy
– Suomen energianhankinnan ominaispiirre on korkea tuontiriippuvuus (öljy, hiili, maakaasu,
ydinpolttoaine, tuontisähkö)
– Turpeen käytön lopettaminen lisäisi eniten puun käyttöä, mutta lisäisi myös hiilen, öljyn ja
kaasun käyttöä ja ylläpitäisi näiden fossiilisten polttoaineiden käyttöä laajalla rintamalla, jolloin
niiden käytön lisäämisen kynnys on olematon esim. hintasuhteiden muuttuessa
– Turpeen tuotannon ympäristövaikutuksiin voimme Suomessa vaikuttaa, sen sijaan fossiilisten
polttoaineiden tuotannon osalta merkittävästi vähemmän
Energiantuotantolaitosten polttoainehankinnan huolto- ja saantivarmuus heikkenee ilman
turvautumista muihin polttoaineisiin
– Turve on varastoitava polttoaine, jonka saatavuus ja infrastruktuuri on kehitetty korkealle
tasolle. Kuitenkin myös turpeen riittävyys sisältää ongelmia, jotka ovat lisääntyneet viime
vuosina huonojen ja keskinkertaisten tuotantosäiden sekä varastotason alenemisen myötä
– Polttoainehuollon saantivarmuuden turvaamiseksi tuotantolaitokset joutuvat varautumaan
uusissakin laitoksissa muun polttoaineen, käytännössä hiilen käyttöön, vaikka sitä ei
normaalitilanteessa paljoa käytettäisikään. Vanhoissa laitoksissa korkealämpöarvoista
polttoainetta tarvitaan myös tasaamaan puun laatuvaihteluita ja varmistamaan laitoksen
riittävä tuotantoteho, turpeen poistuessa hiili on käytännön vaihtoehto
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 20
3.7.2012
21. MITÄ TURPEEN KÄYTÖN LOPETTAMISELLA MENETETÄÄN
Energiantuotantolaitosten käytettävyys heikkenee turpeesta luovuttaessa
– Turpeen ominaisuudet ja palaminen mahdollistavat maksimaalisen käytettävyyden puun ja
turpeen yhteistuotantolaitoksissa, etenkin olemassa olevissa laitoksissa
– Siirtyminen pelkän puun käyttöön lisää sekä ennakoitujen että ennakoimattomien huolto- ja
korjausseisokkien määrää, jolloin erillinen lämmöntuotanto öljyllä kasvaa
Kasvatetaan energiantuotannon kustannuksia ja aikaistetaan uusinvestointitarvetta
– Puun ja turpeen yhteiskäytöllä voidaan optimoida energiantuotannon investointi- ja
käyttökustannukset. Turpeen avulla voidaan edullisimmin maksimoida puun käyttö. Turpeen
osuudeksi uusissa laitoksissa riittää noin 20 % laitoksen polttoainekäytöstä
– Turve toimii hintareferenssinä puupolttoaineille ja samalla asettaa puustamaksukyvyn rajaa
energiapuulle, mikä auttaa myös ohjaamaan raaka-ainekäyttöön soveltuvaa puuta
teollisuuden käyttöön. Puun hinnan nousu nostaa kaiken markkinapuun hintaa
– Energiantuotantolaitosten käyttökustannukset voidaan optimoida puun ja turpeen
yhteiskäytöllä. Laitosinvestointi optimaalisella puu/turve-suhteella on edullisin. Kalliimpi
investointi (100 % puu) voi johtaa pienempään laitoskokoon, jolloin CHP-tuotanto pienenee ja
erillinen lämmöntuotanto öljyllä kasvaa, samoin kuin erillinen sähköntuotanto myös kasvaa
– Turpeen käytön lopettaminen aikaistaa uusinvestointeja, koska vanhoissa laitoksissa
pelkkään puun käyttöön siirtyminen edellyttää investointeja, joita ei kannata tehdä
vanheneviin laitoksiin. Jos polttoainemix pysyisi samana, voidaan kattilan käyttöikää jatkaa
– Energiantuotannon kustannusten kasvattaminen heikentää sekä kaukolämmön että
teollisuuden kilpailukykyä ja edelleen sähkön ja lämmön yhteistuotannon asemaa
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 21
3.7.2012
22. MITÄ TURPEEN KÄYTÖN LOPETTAMISELLA MENETETÄÄN
Heikennetään puun raaka-ainekäyttömahdollisuuksia, negatiivinen vaikutus metsäteollisuuden
toimintaedellytyksiin
– Puun riittävyys ja etenkin hinta nousee esille, kun puhutaan puun merkittävästä lisäkäytöstä.
Osa puujakeista soveltuu vain energiakäyttöön, osa myös raaka-ainekäyttöön
– Raaka-ainekäytön puustamaksukyky määräytyy kansainvälisillä lopputuotemarkkinoilla,
energiakäytön puustamaksukyky paikallisesti ja sitä voidaan ohjata
– Energiakäytössä puun käyttö on lisääntymässä ilman turpeen käytön kieltämistäkin
– Markkinaehtoinen turpeen ja fossiilisten polttoaineiden korvaaminen
– Mahdolliset biojalosteet: biopolttonesteet, biohiili, pelletti, synteettinen biokaasu
– Tarkasteltaessa kaiken puumassan vuotuista kasvua koko maan tasolla, näyttäisi puuraaka-
ainetta riittävän teollisuuden ja energiantuotannon tarpeisiin. Kysynnän ja tarjonnan tasapaino
vaihtelee kuitenkin merkittävästi alueellisesti ja eri puujakeiden suhteen
– Merkittävä puun energiakäytön lisäys ja referenssipolttoaine-turpeen poistuminen ohjaa
raaka-ainekäyttöön soveltuvaa puuta energiakäyttöön enenevässä määrin, millä on etenkin
alueellisesti vaikutuksia teollisuuden raaka-aineen saantiin ja sen hintaan. Tällä on epätoivottu
vaikutus teollisuuden tuotannon toimintaedellytyksiin ja sijoittumiseen. Teollisen toiminnan
supistumisella on merkittävät kansantaloudelliset vaikutukset (välittömät ja välilliset)
– On myös muistettava metsäteollisuuden keskeinen merkitys uusiutuvan energian tuottajana.
Metsäteollisuuden energiaksi päätyvä sivuvirtapuu on kilpailukykyinen uusiutuvan energian
muoto eikä se tarvitse tukea. Puun hinnan nousu voi johtaa metsäteollisuuden tuotannon
laskuun, mikä pienentäisi suoraan uusiutuvan energian määrää. Tällöin EU:n uusiutuvan
energian tavoitteiden täyttäminen muodostuu erittäin haastavaksi ja valtiolle kalliimmaksi, kun
joudutaan lisäämään tukea vaativia uusiutuvan energian muotoja
– Yksi keskeinen tekijä puun riittävyydessä on puun saaminen markkinoille eli puun
myyntihalukkuuden lisääminen metsäomistajuuden pirstoutuessa
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 22
3.7.2012
23. MITÄ TURPEEN KÄYTÖN LOPETTAMISELLA MENETETÄÄN
Työllisyysvaikutukset alueellisesti
– Turpeen työllisyysvaikutukset ovat merkittävät. Metsäenergian korjuu on vähintään yhtä paljon
työvoimaa vaativaa. Mikäli valtaosa turpeesta korvataan puulla, eivät työllisyysvaikutukset
koko maan tasolla ole merkittävät. Turve- ja metsäenergiavarat sijoittuvat kuitenkin
alueellisesti eri puolille Suomea, joten alueellisia työllisyysvaikutuksia ilmaantuisi. Turpeen
tuotanto ja siten työllistävyys ja alueelliset vaikutukset painottuvat Pohjanmaan alueelle.
Turvetuotanto on kuitenkin merkittävää myös muissa maakunnissa aivan eteläisintä Suomea
lukuun ottamatta. Metsävarat ja siten energiapuuvarat painottuvat enemmän Keski- ja Itä-
Suomen alueelle. Lisäksi osa turpeesta korvataan muilla polttoaineilla kuin puulla ja osa
puusta voi olla tuontipuuta
Kauppatase heikkenee
– Kaikkea turvetta ei korvata kotimaisella puulla. Osa turpeesta korvaantuu fossiilisilla
polttoaineilla ja osa mahdollisesti tuontipuulla. Nämä heikentävät kauppatasetta turpeen
käyttöön verrattuna. Esimerkiksi 10 TWh kivihiiltä maksaa noin 130 M€
– Puun hinnan nousu huonontaisi metsäteollisuuden kilpailukykyä, mikä voi johtaa tuotannon
laskuun ja viennin supistumiseen ja siten heikentäisi kauppatasetta
Vaikutus ympäristöturpeen tuotantoon
– Ympäristöturpeita käytetään mm. kasvualustana, maanparannusaineena, lannoitteena,
kuivikkeena, imeytysaineena ja eristeinä. Energiaturpeen käytön lopettaminen ei estä
ympäristöturpeen tuotantoa ja hyödyntämistä, mutta näiden eri tuotteiden tuotannot ovat
vahvasti kytköksissä toisiinsa
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 23
3.7.2012
24. 1. Tausta
2. Turpeen käytön jakautuminen
3. Turpeen käytön kehittyminen
4. Turpeen korvaavat polttoaineet
5. Keskeiset näkökulmat turpeen käytön
lopettamisessa
6. Puun kysyntä ja tarjonta
7. Lisäkustannukset
8. Yhteenveto ja johtopäätökset
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 24
3.7.2012
25. TEORIASSA PUUSTON KASVU RIITTÄÄ KATTAMAAN KYSYNNÄN
Puun riittävyys nousee esille, kun puhutaan puun merkittävästä lisäkäytöstä. Kaikki jakeet kelpaavat
energiantuotantoon, mutta vain osa raaka-ainekäyttöön.
Tarkasteltaessa kaiken puumassan vuotuista kasvua koko maan tasolla, näyttäisi puuraaka-ainetta
riittävän teoriassa teollisuuden ja energiantuotannon tarpeisiin. Suomen puuston vuotuinen kasvu on
noin 104 Mm3 vuodessa. Vastaavasti suurimmaksi kestäväksi ainespuun hakkuukertymäksi (VMI10) on
arvioitu 70 Mm3, jota vastaavat toteutuneet hakkuut ovat viime vuosina olleet noin 50 - 60 Mm3 tasolla
(2011: 52 Mm3). Seuraavassa kuvassa on esitetty kyseisistä hakkuukertymistä karkeasti johdettu
metsähakkeen teknis-ekologinen korjuupotentiaali, joka on noin 19 - 23 Mm3(38 - 47 TWh). Tämän
lisäksi metsävarojen hyödyntämispotentiaaliin voidaan laskea myös suurimman kestävän kuitupuun
hakkuukertymän ja toteutuneiden hakkuiden erotus, joka oli 7,5 Mm3 (15 TWh) vuonna 2011
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 25
3.7.2012
26. HYÖDYNNETTÄVISSÄ OLEVA PUUMÄÄRÄ ON RAJALLINEN
Kaikkea kasvavaa puuta ei kuitenkaan voida hyödyntää teknisistä, taloudellisista, ympäristöllisistä tai
muista syistä. Rajoittavia tekijöitä ovat muun muassa pieni leimikkoala (ha) ja alhainen
hehtaarikohtainen kertymä (m3/ha), metsänomistajien tarjontahalukkuus, energiapuun korjuusuositukset
(esim. ravinnehävikki) ja talteensaanto sekä vaikeat maasto-olosuhteet ja metsäkuljetusmatka
Puupolttoaineiden lisäyksessä kasvutavoitteet kohdistuvat metsähakkeeseen, sillä metsäteollisuuden
sivutuotteiden (puru, kuori, teollinen hake) tarjonnan ei uskota enää merkittävästi kasvavan.
Seuraavassa kuvassa on esitetty Pöyryn ja Metsätehon määrittämä (TEM 66/2010: Kiinteiden
puupolttoaineiden saatavuus ja käyttö Suomessa vuonna 2020) noin 57 Mm3 hakkuita vastaava teknis-
ekologinen metsähakkeen tarjontapotentiaali, Pöyryn saatavuusanalyysien perusteella toteutuva
tarjonta ja tilastoitu käyttö vuonna 2011
Metsäenergian tarjontaan vaikuttaa
myös siihen liittyvät
ympäristönäkökulmat (mm.
kestävyyskriteerit, hiilineutraalisuus,
biodiversiteetti ja ravinnekysymykset),
jotka saattavat asettaa
tulevaisuudessa rajoituksia tai supistaa
osittain tarjontapotentiaalia. Mikäli
metsähakkeen tarjontamäärä supistuu,
on todennäköisenä seurauksena
voimakkaampi energiakysynnän kasvu
teollisuuden ainespuuhun tai
tuontipolttoaineisiin
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 26
3.7.2012
27. KASVAVA KYSYNTÄ EDELLYTTÄÄ KUITUPUUN KÄYTTÖÄ
Kuvassa on esitetty miten metsähakkeen kysyntä kehittyisi Pöyryn energiantuotannon mallinnusten
perusteella vuosina 2020 ja 2030 ja mikä vaikutus olisi jos turve korvaantuisi pääasiassa
puupolttoaineilla. Laskelmassa oletuksena on metsäteollisuuden sivutuotteiden käytön säilyminen noin
18 TWh tasolla. Laskelman tulokset on johdettu useammasta eri tarkastelusta eikä niissä ole
metsähakkeen saatavuuden (Pöyryn saatavuusanalyysi) osalta mallinnettu vuoden 2030 tilannetta,
joten niitä tulee pitää lähinnä suuntaa-antavina
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 27
3.7.2012
28. KUITUPUUTA OHJAUTUU ENERGIAKÄYTTÖÖN
Kuvassa on esitetty kysyntänä puupolttoaineiden energiakysyntä ja metsäteollisuuden kotimaisen
kuitupuun hankinta vuonna 2011, jota on verrattu metsähakkeen, metsäteollisuuden sivutuotteiden ja
kuitupuun tarjontaan. Kuitupuun tarjonta perustuu arvioituun suurimpaan kestävään hakkuukertymään,
jonka hyödyntäminen tulee kriittiseksi energiakysynnän kasvaessa
Metsävarojen näkökulmasta puuston kasvu (104 Mm3) riittää vielä kattamaan sekä metsäteollisuuden
kotimaisen kuitupuun hankinnan 60 TWh (noin 30 Mm3) että energiateollisuuden arvioidun
metsähakekysynnän 30 - 50 TWh (15 - 25 Mm3), mutta kaikkea kasvavaa puuta ei kuitenkaan voida
hyödyntää teknisistä, taloudellisista, ympäristöllisistä tai muista syistä. Tämä kohdistaa voimakkaan
paineen ainespuun käytölle energiateollisuudessa erityisesti jos turpeen käyttömahdollisuudet
heikkenevät oleellisesti
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 28
3.7.2012
29. 1. Tausta
2. Turpeen käytön jakautuminen
3. Turpeen käytön kehittyminen
4. Turpeen korvaavat polttoaineet
5. Keskeiset näkökulmat turpeen käytön
lopettamisessa
6. Puun kysyntä ja tarjonta
7. Lisäkustannukset
8. Yhteenveto ja johtopäätökset
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 29
3.7.2012
30. LISÄINVESTOINNIT
Uudet laitokset (korvausinvestoinnit)
– Laitosten uusinvestointien (korvausinvestointi) aikaistuminen, kun vanheneviin laitoksiin ei
kannata tehdä suuria muutosinvestointeja puun osuuden kasvattamiseksi
– Lisäinvestointi noin 5-10% laitoksen hinnasta: esim. BFB => CFB, kalliimmat materiaalit, hiilen
käyttöön varautuminen (pa-kenttä, kuljettimet, syöttölaitteet)
– Korkeampi laitosinvestointi voi pienentää toteutettavan laitoksen kokoa (viimeiselle
megawatille ei saada riittäviä käyttötunteja ja siten kannattavuutta): pienentää CHP-tuotantoa,
lisää erillistä lämmöntuotantoa öljyllä ja kaasulla
– Vuoteen 2030 mennessä arviolta reilut 40 puuta ja turvetta käyttävää CHP-laitosta korvataan
uusilla. Näiden investointikustannusarvio on noin 4,5 mrd.€. Turpeen käyttömahdollisuuden
poistaminen lisää näiden laitosten investointikustannusta arviolta 350 M€.
Vanhat laitokset
– Investointitarve on keskimäärin 10-15% uusinvestoinnin arvosta, kun turpeen ja puun
yhteiskäyttöön suunniteltu laitos muutetaan pelkkää puuta tai puulta ja hiiltä käyttäväksi:
materiaaliuusintoja (tulistimet), kemikaalisyöttöjä, polttoainekäsittely, nuohousjärjestelmät,
mahdollisesti hiukkaserotin. Vanhassa laitoksessa suunnittelun ja asennuksen osuus on
suurempi kuin uudessa
– Vuonna 2030 on käytössä noin 20 nyt olemassa olevaa turvetta ja puuta käyttävää CHP-
laitosta, joihin joudutaan investoimaan turpeen korvaamiseksi puulla ja mahdollisesti osin
hiilellä. Investointien yhteissumma on noin 250 M€.
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 30
3.7.2012
31. PUUN HINNAN KEHITTYMINEN – ENERGIAN TUOTANTO
Puun hinta on noususuunnassa johtuen lisääntyvästä käytöstä, kun hyödynnetään entistä kalliimpia
metsähakejakeita (korjuu- ja kuljetuskustannukset)
Metsäenergian tarjontaan vaikuttaa myös siihen liittyvät ympäristönäkökulmat (mm. kestävyyskriteerit,
hiilineutraalisuus, biodiversiteetti ja ravinnekysymykset), jotka saattavat asettaa tulevaisuudessa
rajoituksia tai supistaa osittain tarjontapotentiaalia
Turve toimii nykyään energiantuotantolaitosten marginaalipolttoaineena, jolla siis tasataan vaihteluita
laitoksen polttoainetarpeessa. Turpeen käytön loppuessa puu joutuu ottamaan vastaavan roolin, vaikka
hiiltä pidettäisiinkin varapolttoaineena monissa laitoksissa
Puun saantivarmuuden kasvattaminen siten, että tarjonta riittää vastaamaan kysyntäpiikkejä kaikissa
olosuhteissa, lisää puun korjuu- ja kuljetusketjun kustannuksia. Se edellyttää mm. puupolttoaine-
terminaaliverkoston rakentamista, koska kaikilla laitoksilla (etenkin suuremmat laitokset) ei ole
tilarajoitteiden takia mahdollisuuksia varastoida puupolttoainetta laitoksen läheisyydessä. Varastoidun
ja varastoimiskelpoisen puun määrää on kasvatettava, tämä tarkoittaa myös rankapuun ja siten usein
myös raaka-ainekäyttöön soveltuvan puun ohjaamista enenevässä määrin energiantuotantoon
Saantivarmuuden kasvattamisesta aiheutuva kustannuslisä siirtyy puun polttoainehintoihin. On
mahdollista, että puun hinta eriytyy saantivarmuuden mukaan: käyttäjät, joilla on tarve
saantivarmuudelle, maksavat varastointikustannukset ja lisätoimitukset maksavat siis enemmän.
Oletettavaa kuitenkin on, että myös yleisesti puun hintataso nousee infrastruktuuria kehitettäessä
Terminaalitoiminnan aiheuttama kustannuslisä puupolttoaineen hintaan on useita euroja
megawattitunnilta verrattuna suoraan toimitukseen tienvarsilta
Puun hinnan noususta energiantuottajille tuleva lisälasku on riippuvainen siitä, mihin osuuteen puun
käytöstä korkeampaa polttoainehintaa sovelletaan. Laskettaessa esim. 3 €/MWh lisähinnalla
lisäkustannus on 45 – 150 M€ vuodessa (15 – 50 TWh)
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 31
3.7.2012
32. PUUN HINNAN KEHITTYMINEN – RAAKA-AINEKÄYTTÖ
Terminaalitoiminta ja entistä kalliimpien metsähakejakeiden hyödyntäminen kasvattaa puun
tuotantokustannuksia, kuten edellä on kuvattu. Puun kysynnän kasvattaminen (mm. turpeen käytön
lopettamisen seurauksena) vaikuttaa lisäksi puumarkkinoihin, mikä ulottuu puun energiakäytön
lisäksi myös teollisuuden raaka-ainekäyttöön
Energiakäytön ja raaka-ainekäytön rajapinta uhkaa puun kysynnän kasvaessa entisestään hämärtyä,
kun raaka-ainekäyttöön soveltuvaa puuta ohjautuu entistä enemmän energiakäyttöön. Tällöin
lisääntyneen kysynnän ja energiakäytön paremman puustamaksukyvyn myötä puun hinta nousee
myös markkinaehtoisesti. Turpeen käytön lopettaminen lisää tätä vaikutusta entisestään, jos nykyisin
puun hintareferenssinä toimivan turpeen käyttö ei ole tulevaisuudessa mahdollista
Kohonnut puun hinta nostaa siis energiantuottajien lisäksi raaka-ainekäyttäjien
hankintakustannuksia. Kuitupuuta käytetään Suomessa noin 40 miljoonaa kuutiota vuodessa. Mikäli
tämän sekä energia- että raaka-ainekäyttöön soveltuvan ja ohjautuvan kuitupuun hinta nousee
turpeen käytön lopettamisen ja edelleen kasvavan kysynnän seurauksena esimerkiksi 3 €/MWh
(=6 €/k-m3), on kustannusvaikutus metsäteollisuudelle 240 M€ vuodessa. Tämä heikentäisi
merkittävästi selluteollisuuden toimintaedellytyksiä
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 32
3.7.2012
33. PUUN HINNAN KEHITTYMINEN
Puun hinnassa on nousupaineita, etenkin jos turpeen käyttö lopetetaan
Tuotantokustannusten kasvu
– Kalliimpien ja etäämmällä sijaitsevien metsäenergiajakeiden hyödyntäminen
– Saantivarmuuden parantaminen: varastot ja terminaalitoiminta
Vaikutukset puumarkkinoihin
– Puun kysynnän kasvu: energiakäytön kilpailu kuitupuun kanssa, kun muut
metsäenergiajakeet eivät riitä ja energiatuottajat haluavat parempilaatuista pyöreää
puuta
– Turpeen poistuminen hintareferenssin määrittäjän roolista
Energia- ja kuitupuun kysyntä ja hinnat menevät limittäin, kun energiapuun kysyntä
kasvaa riittävästi
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 33
3.7.2012
34. TURVETUOTANTOKALUSTO
Turvetuotantokalustoon kuuluu vetokoneina käytettävät traktorit sekä jyrsimet, kääntäjät, karheejat,
kuormaajat, kokoojavaunut, trailerit, varaosat, palokalusto sekä suon kunnostukseen käytettävät
ruuvitasaajat, suolanat ja ojajyrsimet
Pöyryn aiemmin tekemien selvityksien perusteella turvetuotantokaluston jälleenhankinta-arvo on
noin 120 M€, kun turpeen tuotantomäärä on 13 TWh ja oletetaan että:
– Vetokoneina käytettävien traktoreiden käyttöaste on 50% (4 kuukautta turvetuotannossa ja
2 kuukautta suon kunnostustöissä)
– Muun tuotanto- ja kunnostuskaluston käyttöaste on 100% (kalustoa ei voida käyttää muihin
tarkoituksiin)
Turvetuotantokaluston käypä arvo on noin 60 M€ samoilla oletuksilla kuin edellä
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 34
3.7.2012
35. 1. Tausta
2. Turpeen käytön jakautuminen
3. Turpeen käytön kehittyminen
4. Turpeen korvaavat polttoaineet
5. Keskeiset näkökulmat turpeen käytön
lopettamisessa
6. Puun kysyntä ja tarjonta
7. Lisäkustannukset
8. Yhteenveto ja johtopäätökset
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 35
3.7.2012
36. YHTEENVETO
Turpeen käyttö on joka tapauksessa laskevalla trendillä jo nykyisillä ohjaavilla toimilla
hallitusohjelman mukaisesti. Arvion mukaan turpeen käyttö laskee noin puoleen nykytasosta
seuraavan 10-15 vuoden kuluessa nykyisellä vero- ja tukiohjauksella. Turpeen käyttö kuitenkin jatkuu
alemmalla tasolla ja riittävistä turvetuotannon edellytyksistä on huolehdittava
Kun vesistövaikutukset saadaan hyväksyttävälle tasolle, soiden luontoarvot huomioidaan entistä
paremmin ja päästökauppajärjestelmä vakioi CO2-päästöt, ei turpeen käyttöä ole järkevää lopettaa
liian voimakkaalla ohjauksella tai jopa hallinnollisella kiellolla
Kohtuullinen määrä turvetta auttaa maksimoimaan puun käytön ja edesauttaa myös teollisuuden
raaka-ainepuun saannin riittävyyttä ja kohtuuhintaisuutta ja parantaa siten edellytyksiä jatkaa
puunjalostusteollisuuden tuotantoa
Turvetta korvaavina polttoaineina olisivat pääosin puu, mutta polttoaineen saantivarmuus- ja
käytettävyyssyistä myös fossiiliset polttoaineet. Puun käyttömäärien lisäys johtaa raaka-ainekäyttöön
soveltuvan puun ohjautumista entistä enemmän energiakäyttöön
Turpeen käytön lopettaminen aikaistaa ja lisää kustannuksia uusissa laitosinvestoinneissa ja
edellyttää investointeja olemassa oleviin laitoksiin. Puun käyttömäärien lisäys, saantivarmuuden
kasvattaminen ja hintareferenssipolttoaine-turpeen poistuminen nostavat puun hintaa. Puun hinta
nousee kaiken käytettävän puun osalta, myös raaka-ainekäyttöön kelpaavan kuitupuun osalta
Puun hinnan nousun myötä metsäteollisuuden kilpailukyky ja toimintaedellytykset heikkenevät, millä
voi olla merkittäviä kansantaloudellisia ja työllisyysvaikutuksia
Energian hinta nousee ja yhteistuotannon ja kaukolämmön kilpailukyky heikkenee
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 36
3.7.2012
37. KESKEISET JOHTOPÄÄTÖKSET
Turpeen käytön lopettamisella olisi negatiivisia vaikutuksia energiantuotannossa, metsäteollisuudessa ja
kansantaloudessa. Merkittävä osa vaikutuksista on taloudellisia, eli toisaalta nostamme energiantuotannon
kustannuksia ja toisaalta heikennämme metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä. Energiantuotannon
kustannusten nousu heikentää energiatehokkaan kaukolämmön ja yhteistuotannon asemaa.
Metsäteollisuuden toimintaedellytysten heikkeneminen puolestaan voi johtaa tuotannon supistumiseen,
millä on merkittäviä kansantaloudellisia vaikutuksia
Turve korvattaisiin muilla polttoaineilla, osin puulla ja osin fossiilisilla. Heikentäisimme omavaraisuutta ja
kauppatasetta ja lisäisimme tuontiriippuvuutta samalla kun yksi kotimaisista energialähteistä jäisi
hyödyntämättä. Energiantuotantolaitosten käytettävyys ja polttoaineiden saantivarmuus heikkenevät.
Turpeen työllistävä vaikutus menetetään siltä osin kun turvetta korvataan fossiilisilla ja tuontipuulla
Turpeen käytön lopettaminen lisää entisestään puun kysyntää energiantuotannossa. Turpeen käyttö on
hallitusohjelman mukaisesti jo nykyisillä toimilla vähenemässä selvästi, kun puulla korvataan sekä turvetta
että fossiilisia polttoaineita. Puun tarjonta on kuitenkin rajallista ja raaka-aineeksi kelpaavaa puuta ohjautuu
enenevässä määrin energiakäyttöön. Turpeen käytön lopettaminen voimistaisi tätä kehitystä merkittävästi
ja voi puun hinnan nousun ja saatavuuden vähenemisen myötä johtaa metsäteollisuuden tuotannon
laskuun. Tämän negatiivinen vaikutus kansantalouteen olisi merkittävä. Lisäksi metsäteollisuuden
tuotannon lasku vaikeuttaisi merkittävästi EU:n uusiutuvan energian tavoitteen saavuttamista ja tekisi sen
valtiolle selvästi kalliimmaksi
Turpeen käytön lopettamista on perusteltu negatiivisilla ympäristövaikutuksilla. Turvetuotannon esitettyjä
vesistövaikutuksia voidaan pienentää ja soiden luontoarvot voidaan huomioida entistä paremmin. EU:n
päästökauppajärjestelmä puolestaan vakioi CO2-päästöt. Kokonaisuutena turpeen käytön pakotettu
lopettaminen ei ole perusteltua, sillä ympäristövaikutuksiin on mahdollista vaikuttaa kotimaisin toimin ja
lopettaminen aiheuttaisi merkittäviä negatiivisia vaikutuksia energiantuotannossa ja metsäteollisuudessa.
Puun käyttö energiantuotannossa lisääntyy voimakkaasti ilman turpeen käytön lopettamistakin
COPYRIGHT@PÖYRY 52A16426-001H 37
3.7.2012