5. Työlakien uudistus jatkuu
Kolmikannasta maan tapa
Kolmikantainen lainvalmistelu työelämäasioissa ei ole aina ollut itsestäänselvyys.
1990-luvun puoliväliin saakka työmarkkinaosapuolet, sekä työntekijöiden että
työnantajien keskusjärjestöt, käyttivät hyväksi kulloisiakin poliittisia suhdanteita
omien tavoitteittensa läpiviemiseen. Tämä synnytti erityisesti 1980-luvulla ja 90-
luvun alkupuoliskolla revanssihenkistä tai uusliberalismin oppeihin perustuvaa
työmarkkinapolitiikkaa, joka johti leikkausuhkiin ja ay-liikkeen yleislakkouhkauk-
siin. Vaalien jälkeen uusi hallituskoalitio johti jommankumman työmarkkinaosa-
puolen tyytymättömyyteen ja työmarkkinakonflikteihin. Ne jäädyttivät myös työ-
markkinasuhteita parttien välillä.
1990-luvun puolivälin jälkeen maan hallitus ja työmarkkinaosapuolet ovat sitoutu-
neet sopimusyhteiskuntamallin toteuttamiseen suomalaisessa työmarkkinapolitii-
kassa, mikä on merkinnyt keskinäiseen luottamukseen perustuvaa kolmikan-
taista lainvalmistelua ja konsensushakuista yhteistyötä. Tämä on merkinnyt laajan
yksimielisyyden vallitessa tapahtuneita lainsäädäntöratkaisuja, joilla on paran-
nettu työntekijöiden asemaa työelämässä, mutta on myös toteutettu joitain työ-
lainsäädännön purkamisia. Tässä hengessä on uudistettu työaika-, työsopimus-,
työterveyshuolto- ja työturvallisuuslainsäädäntö. Kokonaan uutta lainsäädäntöä
on säädetty esim. ulkomaalaisten työntekijöiden vähimmäistyöehdoista, vuorot-
teluvapaasta ja työelämän tietosuojasta. Aika ajoin työmarkkinakonsensusta ovat
varjostaneet voimakkaat poliittiset näkemyserot.
Työelämähankkeita, olivat ne sitten lainsäädäntöä tai muuta työelämän kehittä-
mistä, on edistetty tulopoliittisin sopimuksin ja hallitusohjelmakirjauksin.
Hallitusohjelmassa jännitteitä
Hallitusohjelmassa on lainsäädäntöhankkeille aiempaa enemmän tavoitteelli-
suutta, mikä on omiaan synnyttämään jännitteitä työmarkkinaosapuolien välillä.
Jotkut selvityshankkeet, kuten harmaan talouden estäminen torjumalla laittomia
palvelusehtoja ja työntekijöiden asema kilpailuttamistilanteissa ja ulkomaisissa
yritysjärjestelyissä, ovat jo aihealueina työnantajille epämieluisia.
Hallitusohjelmassa maan hallitus on sitoutunut tavoitteellisella tavalla lainsäädän-
nön kehittämiseen mm. yhteistoimintalain kokonaisuudistuksessa, ulkomaalaisten
työntekijöiden vähimmäistyöehtojen valvonnan tehostamisessa sekä tasa-arvolain
uudistamisessa. Työmarkkinaosapuolilla on näissä hankkeissa ollut jo ennakkoon
näkemyseroja, joihin hallitusohjelmassa on otettu kantaa työntekijöiden eduksi.
Siksi työmarkkinapolitiikan syksystä saattaa tulla poliittisesti jännitteinen. Kolmi-
kanta saattaa olla koetuksella ja yhteisymmärryksen löytäminen parttien välillä ei
aivan ongelmatonta.
SAK 2003 3
6. Työministeriön laki- yms. hankkeet
Kiireisimmät hallituksen esitykset
• rauenneen yhdenvertaisuuslain antaminen uudestaan eduskunnalle, jossa
käsittely vielä kesken
• osittaisen hoitovapaan laajentaminen (TUPO-hanke) käsitelty eduskunnassa,
laki voimaan 1.11.2003
• työntekijöiden työehtojen valvonnan tehostaminen
• ulkomaalaisten työntekijöiden työsuhteissa noudatettavien ehtojen val-
vonta (ULTEVA) –työryhmän yksimieliset ehdotukset eduskuntaan
marraskuussa
• hallitusohjelmakirjaukset: viranomaisten ja työmarkkinajärjestöjen roo-
lin vahvistaminen ja luottamushenkilöiden tiedonsaanti- ja valvontaoi-
keuksien lisääminen sisällön ja aikataulun osalta auki
Vireillä olevat lakihankkeet
• vuosilomalain uudistaminen; määräaika 31.10.2003; myönnetty uusi kolmen
kuukauden lisäaika
• työelämän tietosuojalainsäädännön täydentäminen, työryhmän yksimielinen
muistio valmistui kesäkuussa; annettaneen eduskunnalle marraskuussa
• yhteistoimintamenettelyn ja työvoima- ja koulutuspoliittisten toimenpiteiden
kehittäminen (TUPO-hanke); määräaika 31.10.2003; tarvitaan lyhyt lisäaika
Hallitusohjelman perusteella käynnistettävät lakihankkeet
• yhteistoimintalain kokonaisuudistuksen käynnistäminen, toimeksianto valmis;
komitea asetettaneen 30.10.2003
• vuorotteluvapaajärjestelmän uudistaminen hallitusohjelmakauden jälkipuolella
• henkilöstörahastolain kehittäminen
• alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmille asteittainen toteutettava lyhennetty työ-
aika
Selvityshankkeet
• harmaan talouden estäminen ja laittomien palvelusehtojen torjuminen
• työntekijöiden asemaan liittyvät periaatteet tilanteissa, joissa yritykset ja jul-
kisyhteisöt kilpailuttavat hankkeitaan
• työntekijöiden asema tilanteissa, joissa yritys siirtää tuotantoaan ulkomaille
Sosiaali- ja terveysministeriön laki- yms. hankkeet
• tasa-arvolain uudistaminen edellyttää virkamiesten ja työmarkkinaosapuolten
kesken tapahtuvaa jatkovalmistelua, aikataulu avoin
• työsuojeluvalvontalain uudistaminen (TUPO-hanke) vireillä, kolmikantaisen
toimikunnan määräaika 30.6.2004
• kolmikantaisesti valmisteltava lakiesitys, joka vähentää lyhytaikaisia sairaus-
poissaoloja koskevien lääkärintodistusten kirjoittamista
4 SAK 2003
7. Turvallisuutta työsuhteissa ja
työelämän muutoksessa
Meneillään olevaan irtisanomisten aaltoon, tarvitaan pikaisia työnantajien vastuuta
lisääviä lainsäädäntö- ja muita ratkaisuja. Tähän tähtää kolmikantainen työminis-
teriön työryhmä (TUPO-hanke), jonka tehtävänä on vahvistaa työnantajien vel-
voitteita työntekijöiden uudelleenkouluttamiseksi ja –sijoittamiseksi osin työnan-
tajan kustannuksella. Työnantajien sosiaalisen vastuun lisäämiseen tähtäävät
velvoitteet on tarkoitus säätää yhteistoimintalakiin. Irtisanomisperusteisiin puuttu-
misen sijasta tehostetulla yhteistoimintamenettelyllä, jossa on mukana myös työ-
voimaviranomaiset, puskuroitaisiin liukuhihnaksi muodostunutta irtisanomisme-
nettelyä. Uutta tulevat olemaan muun muassa yhteistoimintamenettelyssä laadit-
tavat työllistymisohjelmat.
Suomen irtisanomissuojasäännöstö poikkeaa eurooppalaisesta tasosta siinä, että
Suomessa ei ole erorahatyyppistä irtisanomisrahaa. Se ratkaisevalla tavalla pa-
rantaa muiden EU-maiden työntekijöiden irtisanomissuojaa ja nostaa irtisano-
misten kynnystä. Irtisanomisperusteet muutoin erityisesti kollektiivisissa irtisano-
mistilanteissa ovat kuin veteen piirretty viiva. Hyvätkään säännökset eivät aina
tuota hyvää oikeusturvaa, mihin vaikuttavat työehtosopimusosapuolien neuvotte-
lukulttuurit ja soveltamiskäytännöt, oikeusistuimien asenteet jne.
Työsopimuslain avaaminen kollektiivisten irtisanomisperusteiden osalta on tässä
tilanteessa poissuljettu vaihtoehto. Sen sijaan tulisi suuntautua siihen, että työn-
tekijöiden asemaa vahvistetaan yhteistoimintamenettelyä koskevassa osa- ja ko-
konaisuudistuksessa ja irtisanomisraha toteutetaan yritysjärjestelyjen kohteeksi
joutuville työntekijöille.
Yhteistoimintamenettelyn kokonaisuudistus
Työpaikoilla yhteistoimintamenettelyn käynnistyminen merkitsee lähinnä irtisano-
misia ja lomautuksia. Yhteistoimintalaki ei ole tuonut niitä todellisia vaikuttamisen
mahdollisuuksia, joihin lailla aikoinaan tähdättiin. Työntekijät ovat ulkona siitä
päätöksenteosta, jotka koskevat yritysjärjestelyjä, toiminnan muutoksia, tuotan-
non ja palvelujen uudelleenorganisointia, toiminnan lakkauttamista kotimaassa tai
työyhteisön kehittämistä.
Yhteistoimintalain uudistamisen tulee täyttää useampia tehtäviä. Yhteistoiminta-
menettelyn on oltava foorumi yhdessä tapahtuvalle työyhteisöjen kehittämiselle
asioissa, jotka läheisesti koskevat työntekijöitä. Sellaisia ovat esimerkiksi töiden
sisältö ja organisointi, henkilöstön osaaminen ja jaksaminen. Toisaalta yhteistoi-
mintamenettelyllä on lisättävä työnantajien sosiaalista vastuuta henkilöstönsä
työllistämisestä, millä parannetaan työntekijöiden turvallisuutta muutoksessa.
Yhteistoimintamenettelyyn on sisällytettävä erityisesti alihankintatoiminta ja työ-
voiman määrään vaikuttavat työvoiman ulkoistamiset. Kolmanneksi työntekijöillä
on oltava paremmat mahdollisuudet vaikuttaa riittävän ajoissa sellaisiin strategi-
siin ja liikkeenjohdollisiin päätöksiin, joilla on vaikutusta henkilöstön asemaan.
SAK 2003 5
8. Kun hallitusohjelmassa on otettu samansuuntaisesti kantaa yhteistoimintamenet-
telyn kehittämiseen, on työnantajapuolen kanssa odotettavissa näkemyseroja
yhteistoimintamenettelyn keskeisistä uudistamistarpeista. Asiat ovat osin samoja,
joilla SAK on halunnut kehittää työehtosopimuksiin perustuvaa paikallista sopi-
mista työntekijäpuolen neuvotteluasemien vahvistamiseksi.
Ulkomaalaisten työntekijöiden vähimmäisehdot
Ulkomaalaisten työehtovalvonta tehostuu ns. ULTEVA-työryhmän ehdotuksien
toteutuessa. Työryhmässä päästiin yksimielisyyteen niistä kysymyksistä, joista
tulopoliittisessa sopimuksessa oli sovittu. Nämä toimet eivät kuitenkaan ole riittä-
viä suitsimaan niitä vähimmäisehtoja polkevia käytäntöjä, joita työmarkkinoilla
esiintyy. SAK on vaatinut työmarkkinajärjestöille kanneoikeutta ulkomaisten
työntekijöiden vähimmäistyöehtojen laiminlyöntitapauksissa. Edellytämme myös
tilaaja- ja käyttäjäyritykselle vastuuta siitä, että alihankinta- ja vuokrausyritykset
täyttävät työsuhteisiin liittyvät velvoitteensa. Lisäksi luottamushenkilöille on tur-
vattava riittävät tiedonsaanti- ja valvontaoikeudet. Näissä asioissa työmarkkina-
osapuolet eivät ole yksimielisiä.
Jää nähtäväksi, mikä on työnantajien todellinen halu puuttua työmarkkinoilla re-
hottaviin yhdessä todettuihin ongelmiin. Työnantajat ovat tähän mennessä vas-
tustaneet valvontakeinoja, joilla voitaisiin poistaa yritysten väliseen epäterveeseen
kilpailuun ja työehtojen polkumyyntiin liittyviä ongelmia. Tehokkaammat valvonta-
keinot ovat kuitenkin myös yritysten etu.
Asiantuntijoiden käsityksien mukaan ongelmiin ei voida puuttua, jos Suomessa ei
toteuteta ns. tilaajan vastuuta ja alipalkan maksamisen kriminalisointia.
Valvontaan liittyy kiinteästi sisäasiainministeriön asettaman työryhmän työ valvon-
nan organisoinnista sisäministeriön alaisena ja poliisivaltuuksin. Työryhmä esitti
erillisen valvontayksikön asettamista kuten tulopoliittisessa sopimuksessa oli so-
vittu.
Hallitusohjelmassa on tultu palkansaajia vastaan siten, että hallitus on luvannut
vahvistaa viranomaisten ja työmarkkinajärjestöjen roolia ongelmien poistamisessa
ja lisätä luottamushenkilöiden tiedonsaanti- ja valvontaoikeuksia ulkomaalaisten
vähimmäistyöehtojen suhteen. Järjestöjen roolin vahvistamiseen on katsottava
kuuluvan mm. ammattiliittojen kanneoikeus nostaa oikeusjuttu vähimmäisehtoja
laiminlyötäessä.
Työmarkkinaosapuolten välillä on ollut voimakkaita näkemyseroja siitä, minkä
sisältöisenä ulkomaisten työehtojen valvontaa koskeva hallituksen esitys anne-
taan eduskunnalle. Maan hallitus on tässä vaiheessa päätymässä järjestöjen yk-
simielisten näkemysten mukaiseen lakipakettiin. Näin hallitusohjelmassa erikseen
todetut valvontakeinot siirtyvät ministeriön jatkovalmisteluun.
6 SAK 2003
9. Työelämän tietosuojan täydennykset
Kesäkuussa työnsä päättäneessä kolmikantaisessa työryhmässä päästiin yksi-
mielisyyteen siitä, millä tavoin työelämän tietosuojalakiin sisällytetään päihdetes-
tejä, kameravalvontaa ja sähköpostin käyttöä koskevat säännökset. Kovan vään-
nön ja pitkittyneen työskentelyn jälkeen saatiin aikaan uudistuskokonaisuus, jos-
sa yksityisyyden suoja toteutuu kohtuullisen hyvin. Marraskuussa tätä lakipakettia
päässee arvioimaan eduskunta, joka edellytti näistä asioista säännösvalmistelua
hyväksyessään aikanaan työelämän tietosuojalain. Erityinen mielenkiinto on koh-
distunut huumetesteihin, jotka ovat herättäneet myös poliittisia intohimoja.
Suomi on näissä työelämän tietosuojan säännöstämisen erityiskysymyksissä eu-
rooppalainen edelläkävijä.
Vuosilomalain uudistaminen vaikeaa
Vuosilomalainsäädäntöä on uudistettu yli 13 vuotta ilman tulosta. Nyt on meneil-
lään kolmas yritys. Tässä komiteatyössä eri työmarkkinaosapuolilla on hyvin eri-
laiset intressit valvottavanaan, mikä johtuu työnteon muotojen ja palkkaustapojen
erilaisuudesta. Ylivoimaisen vaikeaksi on osoittautunut kuukausi- ja tuntipalk-
kaisten työntekijöiden lomapalkkojen laskennan yhdenmukaistaminen samalla
säilyttäen nykyiset etuudet.
Komiteatyön loppuunsaattamiseksi tarvitaan työmarkkinarealismia. Tämä merkit-
see, että keskitytään korjaamaan epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien
työntekijöiden väliinputoamistilanteita. Samalla hoituvat Euroopan yhteisön osa-
aikatyötä ja määräaikaisia työsopimuksia koskevien direktiivien kansalliset täy-
täntöönpanot. Toki laki on modernisoitavissa ja yksinkertaistettavissa.
Odotettavissa on miniuudistus, jolle on myönnetty uusi kolmen kuukauden jatko-
aika.
Tasa-arvolain uudistaminen
Eripurainen tasa-arvolakitoimikunta lopetti työnsä vuoden 2002 lopulla. Uudis-
tusehdotukset merkitsevät toteutuessaan suunnitelmallisen tasa-arvotyön edistä-
mistä työpaikoilla. SAK:ta huolestutti uudistustyössä erimielisyys sukupuolten
välisistä tasa-arvosuunnitelmiin sisällytettävistä palkkakartoituksista, jotka ovat
välttämättömiä samapalkkaisuuden toteuttamiseksi. Tässä kysymyksessä riita-
haarukka on selvä eri osapuolten välillä. Asiasta on kuitenkin hallitusohjelmassa
selvä kannanotto, joka vastaa SAK:n näkemyksiä. Työnantajat ovat jyrkästi vas-
tustaneet työehtosopimusrajat työpaikoilla ylittäviä palkkakartoituksia. Myöskään
muut palkansaajakeskusjärjestöt eivät ole niitä vaatineet.
SAK 2003 7
10. LIITE
Muutosturvaa parannettava työllistymisohjelmilla
Työelämän muutosturvallisuuden parantaminen oli eräs keskeisistä SAK:n tavoit-
teista syksyn 2002 sopimuskierroksella. SAK tavoitteli muutosturvarahan ohella
mm. yhteistoimintamenettelyn kehittämistä. Taustalla oli se, että irtisanominen on
suomalaisille työnantajille muita Euroopan maita halvempaa. Lisäksi yritysten ja
työntekijöiden yhteistoimintamenettely on Suomessa suppeampaa kuin monissa
Euroopan maissa.
Neuvottelut työntekijöiden muutosturvan parantamisesta olivat erittäin vaikeita.
Tulopoliittisessa sopimuksessa vuosille 2003—2004 saatiin kuitenkin sovittua, että
yhteistoimintamenettelyn toimivuutta taloudellisissa ja tuotannollisissa irtisano-
mistilanteissa sekä työvoima- ja koulutuspoliittisia toimenpiteitä kehitetään kolmi-
kantaisessa työryhmässä. Työryhmältä odotetaan myös esityksiä työministeriön
ja Koulutusrahaston tukien ja etuuksien kehittämisestä. Työryhmän tehtävänä on
lisäksi määritellä työnantajan taloudellinen vastuu irtisanomistilanteissa.
Työministeriön kansliapäällikön Markku Wallinin vetämän tupotyöryhmän työ
käynnistyi maaliskuussa. Työryhmän olisi tehtävä ehdotukset lainsäädännöllisiksi
ja muiksi toimenpiteiksi 31.10.2003 mennessä, mutta se on saamassa työlleen
lyhyen jatkoajan.
Yt-menettelyn ja työvoimapoliittisten toimien
ennakoivuutta parannettava
SAK:n tavoitteena työryhmässä on tehostaa yhteistoimintamenettelyä, vähentää
irtisanottavien määrää irtianomistilanteissa ja minimoida työntekijöiden työttö-
myysjakson pituus. Jotta tavoitteet toteutuisivat, yhteistoimintamenettelyä ja työ-
voimapoliittisia toimia tulisi SAK:n mielestä kehittää nykyistä ennakoivammiksi.
Käytännössä ennakointi tapahtuisi työpaikkakohtaisten ja henkilökohtaisten työl-
listymisohjelmien avulla. Nämä ohjelmat tulisi laatia yhteistoimintamenettelyssä ja
niiden laatimisvelvoite olisi kirjattava yt-lakiin.
SAK:n mielestä yhteistoimintamenettelyä on tarpeen kehittää niin, että siinä pe-
rusteellisesti käsitellään työnantajan mahdollisuudet tarjota muuta työtä, koulu-
tusta, uudelleensijoittamisohjausta tai palvelua, työnhaussa avustamista ja mah-
dollisen uuden yrityksen perustamispalveluja. Ennen yt-neuvoteluja työnantajan
tulisi antaa henkilöstön edustajille myös tiedot mahdollisuuksista välttää työvoi-
man vähentäminen. Yhteistoimintaa on kehitettävä paitsi tietojen saannin ja luot-
tamuksen turvaamiseksi myös niin, että työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet ja
henkinen työsuojelu huomioidaan.
8 SAK 2003
11. Työnantajan sosiaalista ja taloudellista vastuuta lisättävä
SAK:n mielestä tupotyöryhmän toimeksianto voitaisiin parhaiten toteuttaa lisää-
mällä työpaikkakohtaisen ja henkilökohtaisen työllistymisohjelman laatimisvelvoite
yt-lakiin. Tämä korostaisi työnantajan sosiaalista vastuuta työntekijän työurasta ja
uudelleentyöllistymisestä. Ohjelmiin tulisi sisällyttää henkilöstön ja yksittäisen
työntekijän tarvitsemat uudelleensijoittumis- ja kouluttautumistoimenpiteet sekä
niihin liittyvät taloudelliset tukitoimet.
Työllistymisohjelmat laadittaisiin yhteistoimintamenettelyssä yhdessä työnantajan,
henkilöstön edustajien, työvoimaviranomaisten tai muiden palvelujen tuottajien ja
kunkin työntekijän kanssa. Henkilökohtainen työllistymisohjelma olisi laadittava
viimeistään siinä vaiheessa, kun työntekijää uhkaa irtisanominen.
Työpaikkakohtainen työllistymisohjelma olisi eräänlainen työpaikan valmiussuun-
nitelma irtisanomistilanteiden varalta. Työllistymisohjelma täydentäisi yrityksen
henkilöstö- ja koulutussuunnitelmia, mutta ei voisi korvata niitä. Työpaikkakohtai-
nen työllistymisohjelma käynnistetään ja päivitetään siinä vaiheessa kun yt-
menettelyn käynnistäminen tulee yrityksessä ajankohtaiseksi.
SAK:n mielestä työnantajan tulee osallistua taloudellisesti työllistymisohjelmien ja
muiden tukitoimien kustannuksiin. Ohjelmien toteutuksessa voitaisiin käyttää
myös työministeriön ja Koulutusrahaston tukia. SAK:n mallissa yhteiskunnan tuki
olisi sitä suurempi mitä vaikeammassa taloudellisessa tilanteessa irtisanova yritys
on.
Yhteistoimintalain osauudistus toteutettava pikaisesti
Wallinin työryhmän työssä on kyse yt-lain osauudistuksesta, joka kuitenkin voitai-
siin myöhemmin liittää osaksi yt-lain kokonaisuudistusta. Yt-lain uudistaminen on
kirjattu hallitusohjelmaan. Lain kokonaisuudistus on prosessi, joka käytännössä
vie väistämättä useita vuosia.
Tällä hetkellä näkemykset ovat Wallinin työryhmässä hyvin kaukana toisistaan.
Kun SAK vaatii yhteistoimintamenettelyn uudistamista ja siihen liittyviä työvoima-
ja koulutuspoliittisia toimenpiteitä, työnantajat ovat valmiita vain viranomaistoi-
minnan kehittämiseen.
Jos SAK:n esitykset työryhmässä toteutuvat, muutoksia on tehtävä yhteistoimin-
talain lisäksi työvoimapalveluja koskevaan lainsäädäntöön ja tukien ja etuuksien
osalta myös aikuiskoulutustukilakiin ja koulutusrahastolakiin. Toimeksiannon to-
teutuminen on tarvittavin laki- ja sopimusmuutoksin varmistettava myös pienissä
yrityksissä ja työnantajaliittoihin järjestäytymättömissä yrityksissä.
SAK 2003 9