SlideShare ist ein Scribd-Unternehmen logo
1 von 84
Downloaden Sie, um offline zu lesen
SAK:n 17. edustajakokous 5.–7.6.2006




Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi
                                                            Muutoksen suunta
                                                      – osaava ja oikeudenmukainen Suomi
Graafinen suunnittelu Suunnittelutoimisto Unique Oy
Taitto ja paino Valkealan Painokarelia Oy 2006
ISBN 951-714-246-3
SAK:n 17. edustajakokous 5.–7.6.2006




Muutoksen suunta
– osaava ja oikeudenmukainen Suomi
2       MUUTOS . LIIKE .




    1 SAK:N TOIMINTASTRATEGIA ________________________________________ 3


    2 EDUNVALVONTAYMPÄRISTÖN MUUTOSSUUNNAT _____________________ 6
      2.1 Globalisaatio ja teknologian kehitys muuttavat rakenteita ___________ 6
      2.2 Väestön ikääntyminen haasteena ja mahdollisuutena _____________ 10
      2.3 Työelämän laadun ristiriitainen kehitys __________________________ 12
      2.4 Työnantajien painotukset muuttumassa _________________________ 15
      2.5 Yhteiskunnallisen kehityksen suunnat ___________________________ 16


    3 SUOMALAISEN TYÖN TULEVAISUUS ________________________________ 18
      3.1 Talouspolitiikka työllisyyden edistäjänä __________________________ 18
      3.2 Elinkeinopoliittinen vaikuttaminen osana edunvalvontaa ___________ 21
      3.3 Kestävä kehitys _______________________________________________ 24
      3.4 Muutosten ennakoiminen ja ay-liikkeen toimintamallit
           yritysten kriisitilanteissa ________________________________________ 26
      3.5 Aktiivisempaa työvoimapolitiikkaa ______________________________ 27
      3.6 Osaamisella työtä ja hyvinvointia _______________________________ 29
      3.7 Terveelliset ja turvalliset työolot lisäävät
           työhyvinvointia ja tuottavuutta __________________________________ 35


    4 SUOMALAISEN SOPIMUSYHTEISKUNNAN TULEVAISUUS _____________ 40
      4.1 Solidaarinen palkkapolitiikka ___________________________________ 41
      4.2 Oikeudenmukaiset palkkajärjestelmät ___________________________ 44
      4.3 Luottamusmiesjärjestelmä ja paikallinen sopiminen
           muutoksen hallinnan välineenä ________________________________ 47
      4.4 Työtaisteluoikeus työntekijöiden perusoikeutena __________________ 50


    5 TASA-ARVON EDISTÄMINEN _______________________________________ 51
      5.1 Tuloerojen tasoittaminen ______________________________________ 51
      5.2 Tasavertaiset mahdollisuudet erilaisissa työsuhteissa ______________ 52
      5.3 Yhteiskunnallisen tasa-arvon edistäminen ________________________ 55
           5.3.1 Sosiaalivakuutuksen kehittäminen ________________________ 56
           5.3.2 Hyvinvointipalveluiden kehittäminen ______________________ 59
           5.3.3 Perheiden hyvinvoinnin tukeminen _______________________ 60
      5.4 Monikulttuurisuus työelämässä ja ay-liikkeessä ___________________ 62


    6 OSALLISUUDEN EDISTÄMINEN ____________________________________ 65
      6.1 Oikeus työhön osallisuuden perusta_____________________________ 65
      6.2 Järjestäytymisen edistäminen __________________________________ 66
      6.3 Uudet vaikuttamisen mahdollisuudet ay-liikkeessä _______________ 68
      6.4 Edustavuus ay-liikkeessä _______________________________________ 71
      6.5 Liittoyhteistyön kehittäminen ___________________________________ 73
      6.6 SAK osana kansainvälistä ammattiyhdistysliikettä _________________ 75
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I   3




1 SAK:N TOIMINTASTRATEGIA

SAK:n edellisessä, 16. edustajakokouksessa vuonna 2001 hyväksyttiin kolme
ohjelma-asiakirjaa. Sovitaan yhdessä -asiakirjassa tarkasteltiin sopimus- ja
neuvottelujärjestelmään kohdistuvia paineita ja hahmotettiin SAK:laisen am-
mattiyhdistysliikkeen sopimuspoliittisia linjauksia. Hyvinvointi syntyy työstä
-asiakirjassa linjattiin tavoitteita sekä suomalaisen yhteiskuntapolitiikan eri
lohkoilla että kansainvälisessä edunvalvonnassa. Liikkeessä-asiakirjassa pei-
lattiin järjestölliseen toimintaan liittyviä haasteita ja asetettiin tavoitteita am-
mattiyhdistysliikkeen omalle toiminnalle. Monessa suhteessa näiden kolmen
ohjelma-asiakirjan linjaukset ovat edelleen ajankohtaisia ja viitoittavat toi-
minnan ja edunvalvonnan tavoitteita tänäkin päivänä. SAK:n perustehtävän
ja arvojen määrittely on tehty edelleen voimassa olevassa periaateohjelmassa,
joka on hyväksytty vuoden 1991 edustajakokouksessa.

    Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi -asiakirjan
luvussa 2 tarkastellaan palkansaajien hyvinvoinnin turvaamisen kannalta
keskeisiä toimintaympäristön muutossuuntia. Globalisaatio, ikärakenteen
ja työelämän laadun kehitys sekä työnantajapolitiikan painotukset ja yhteis-
kunnallinen kehitys haastavat SAK:ta terävöittämään edunvalvontaansa ja
toimintaansa.

   SAK:n 17. edustajakokoukselle esitettävät tavoitteet ja linjaukset raken-
tuvat asiakirjassa neljän kokonaisuuden ympärille: suomalaisen työn tule-
vaisuus, sopimusyhteiskunnan toimivuus sekä tasa-arvon ja osallisuuden
edistäminen. Suhteessa toimintaympäristön muutossuuntiin tulee ammat-
tiyhdistysliikkeen toimia niin, että suomalainen työ tulevaisuudessakin pär-
jää. Palkansaajan hyvinvointi syntyy työstä. Työn on taattava toimeentulo,
sen on oltava inhimillisesti järjestettyä ja mielekästä. Työn on myös oltava
tuottavaa ja kannattavaa. Työn ja tuotannon kehittymisen edellytykset on
varmistettava.

   Suomalainen työmarkkinamalli on ollut toimiva erilaisissakin tilanteissa.
Sopimusyhteiskunta on tulevaisuudessakin vahvuus palkansaajien etujen ja
työelämän kehittämisessä. Sopimus- ja neuvottelujärjestelmää on kehitettävä
ennakoimaan työelämän muutoksia ja vastaamaan jäsenistön odotuksia.

   Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen työelämässä on SAK:n
perusarvoja. Tasa-arvo -tavoitetta on tarkasteltava laajasti. Pätkätyöntekijöi-
den tasavertaisissa mahdollisuuksissa ja oikeuksissa on edelleen kehitettä-
vää – monista jo tehdyistä toimenpiteistä huolimatta. Myös sukupuolten,
ikäryhmien ja monikulttuurisuuden huomioiminen liittyvät tasa-arvon ja
yhdenvertaisuuden edistämiseen.
4        MUUTOS . LIIKE .




        Osallisuuden edistäminen yhteiskunnassa, työelämässä ja ammattiyhdis-
    tysliikkeen omassa toiminnassa liittyy myös SAK:n perusarvoihin. Oikeus
    työhön on yhteiskunnallisen osallisuuden kulmakivi. Vaikutusmahdolli-
    suuksien parantaminen omassa työssä – työn hallinnan parantaminen – on
    inhimillisen elämän perusteita. Osallisuutta on edistettävä myös niin yh-
    teiskunnallisessa osallistumisessa kuin ammattiyhdistysliikkeen omassakin
    toiminnassa.

        Edustajakokouksen päätettäväksi esitettävät linjaukset on asiakirjassa
    merkitty kursiivilla ja ne on sisäänvedetty tekstiosasta, jossa linjauksia perus-
    tellaan.

        Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi -asiakirjassa esi-
    tettävät linjaukset täsmentävät SAK:n toimintastrategiaa. Toimintastrategian
    tarkoituksena on vahvistaa tuloksellista edunvalvontaa ja varmistaa, että SAK
    keskusjärjestönä keskittyy jäsenliittojensa tuen ja palvelun sekä palkansaajien
    hyvinvoinnin edistämisen kannalta olennaisiin kysymyksiin. Toimintastrate-
    gia on keskusjärjestön johtamisen apuväline. Sen rakentamisen pohjana ovat
    olleet sekä edellisen edustajakokouksen linjaukset että SAK:n hallituksen
    näkemykset. SAK:n hallitus täsmentää toimintastrategiaa tarvittaessa tämän
    viitekehyksen pohjalta edustajakokouksen hyväksymän ohjelma-asiakirjan
    linjausten mukaisesti.

        Toiminta-ajatus määrittelee SAK:n perustehtävän työmarkkinoilla ja
    yhteiskunnassa. Sen mukaisesti SAK:n roolina on olla ensisijaisesti edunval-
    vontajärjestö, jonka toiminnassa korostuvat sopimuspohjaiset vähimmäis-
    työehdot, palkkaperusteinen sosiaaliturva sekä työelämän perusoikeudet.
    Kansalaisjärjestönä SAK on myös vaikutusväylä työelämään ja yhteiskuntaan.
    Toiminnassa ja edunvalvonnassa korostuu asiantuntijuus, uudistajuus, luo-
    tettavuus ja vastuullisuus.


       SAK:n toiminta-ajatus
       SAK on jäsenliittojensa tavoitteita ja toimintaa yhteensovittava ja kehittävä edun-
       valvontajärjestö perustanaan jäsenistön ja luottamushenkilöiden osallistuminen ja
       yhteisöllisyys.


       Ammatillisena keskusjärjestönä SAK on palkansaajien asiantunteva edunvalvoja,
       yhteiskunnallinen uudistaja sekä luotettava ja vastuullinen sopimus- ja yhteistyö-
       kumppani.


       Muuttuvassa kansallisessa ja kansainvälisessä toimintaympäristössä SAK takaa
       – jäsenliitoilleen mahdollisuuden huolehtia jäsentensä sopimuspohjaisista
         vähimmäistyöehdoista
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I    5




   – perusoikeudet ja turvan työelämässä
   – palkkaperusteisen sosiaaliturvan
   – vaikutusväylän työelämän ja yhteiskunnan kehittämiseen.


   Visio määrittelee sen, millaista Suomea SAK haluaa olla rakentamassa
sekä sen, millaisena SAK oman asemansa tulevaisuudessa näkee. Visiossa
näkyvät SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen arvot: tasa-arvo, demokratia,
työ ja oikeudenmukaisuus. Yhteistyön toimintamalli luo Suomen menestyk-
sen pohjan. SAK keskusjärjestönä on yhteiskunta- ja työmarkkinapolitiikan
suunnannäyttäjä ja tarjoaa laajan järjestäytymispohjan suomalaisille pal-
kansaajille. Visiossa on myös määritelty SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen
vahvuuden perusteet, jotka muodostavat pohjan keskusjärjestön toiminnan
suuntaamiselle ja kehittämiselle.


   SAK:n visio
   SAK – ihmisen puolella
   Suomi on tasa-arvoinen, demokraattinen ja vauras hyvinvointiyhteiskunta. Sen
   kulmakiviä ovat täystyöllisyys, kunnolliset työsuhteet sekä oikeudenmukaisuus
   työelämässä, palkkauksessa ja tulonjaossa.


   Maamme kilpailukykyä ja menestystä tukee vahva demokraattisen yhteistyön malli
   ja tuloksellinen kolmikantayhteistyö.


   SAK on uudistuskykyinen työntekijöiden ja toimihenkilöiden keskusjärjestö sekä
   arvostettu yhteiskunta- ja työmarkkinapolitiikan suunnannäyttäjä.


   SAK:n vaikutusvalta perustuu
   – korkeaan järjestäytymisasteeseen
   – jäsenliittojen hyvään yhteistyöhön
   – tulokselliseen edunvalvontaan
   – jäsenistön tukeen ja aktiivisuuteen työpaikoilla sekä vahvaan ja osaavaan luot-
      tamushenkilöverkostoon
   – vahvaan kansainväliseen yhteistoimintaan
   – kykyyn neuvotella, sopia ja tarvittaessa toteuttaa järjestöllisiä toimia yhdessä
      liittojen kanssa
   – tulosten ja julkisuuden tuomaan vahvaan ja luotettavaan maineeseen
   – lisääntyvään palkansaajajärjestöjen yhteistyöhön
   – kykyyn yhteistoiminnan ja yhteiskuntavaikuttamisen kautta tuottaa perustaa
      Suomen menestykselle.
6        MUUTOS . LIIKE .




    2 EDUNVALVONTAYMPÄRISTÖN MUUTOSSUUNNAT

    2.1 Globalisaatio ja teknologian kehitys muuttavat rakenteita
    Maailmantaloudessa on käynnissä suuri murros teollisuustuotannon kasvaes-
    sa Kiinassa, Intiassa ja muissa maissa, jotka vielä hiljattain olivat kehitysmai-
    ta. Jonkin verran tuotantoa on jo siirtynyt näihin maihin. Enemmän on
    kuitenkin kyse kasvuvauhtien eroista: perinteiset teollisuusmaat kasvavat
    näitä maita hitaammin.

       Kehittyvien talouksien hyvin nopea kasvuvauhti johtuu matalasta lähtöta-
    sosta ja siitä, että niillä on mahdollisuus ottaa suoraan käyttöön muualla
    kehitettyä korkeaa teknologiaa. Tuotantokustannukset voidaan myös pitää
    alhaisempina puutteellisen sosiaaliturvan ja rajoitettujen ay-oikeuksien
    vuoksi.

       Kehittyvien talouksien kasvu merkitsee myös rajallisten luonnonvarojen
    kysynnän kasvua. Ympäristönsuojelu ja luonnonvarojen käyttö tulevat ole-
    maan suuria kysymyksiä kansainvälisessä politiikassa ja taloudessa. Maail-
    mantalouden kasvun tulisi olla nykyistä ekologisesti kestävämpää.

       Suomelle Venäjän talouskehitys on merkittävä asia. Öljytulojen vauhdit-
    tamana Venäjän talous on kasvanut viime aikoina ripeästi. Jatkossa Venäjän
    menestys riippuu pitkälti siitä, kykeneekö se luomaan kasvulleen öljysektoria
    laajemman pohjan. Joka tapauksessa Venäjän markkinat tarjoavat jo nyt
    mahdollisuuksia, joita suomalaisten kannattaa ja pitää hyödyntää.

        Tuotannonsiirrot Suomesta halvemman kustannustason maihin ovat
    tähän mennessä koskeneet pääosin joko yksinkertaista valmistustyötä, jossa
    henkilöstön osaamisvaatimukset ovat olleet suhteellisen alhaiset tai tuotan-
    toa, jossa työvoimakustannusten osuus tuotteen loppuhinnasta on korkea.
    Ensin mainitusta esimerkkinä voi mainita elektroniikan kokoonpanotehtävät
    ja jälkimmäisestä metalliteollisuuden hitsausalihankinnan.

       Tulevaisuudessa etenkin Kiina ja Intia osallistuvat enenevässä määrin
    kansainvälisesti vaihdettujen palveluiden, kuten muotoilun ja suunnittelun
    tarjontaan. Kilpailu on siten kiristymässä myös niillä aloilla, joilla Suomi on
    tähän asti ollut vahvoilla.

       Liittyminen Euroopan unioniin runsaat kymmenen vuotta sitten ja myö-
    hemmin tapahtunut liittyminen Talous- ja rahaliitto EMUun ovat olleet
    merkittäviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia linjauksia Suomen politiikassa.
    Kymmenen vuoden kuluessa Euroopan unioni on ollut Suomelle paitsi ta-
    loudellisesti, myös sosiaalisesti ja kulttuurisesti tärkeä viitekehys. Talouden
    sisämarkkinakehitykseen ja EMUn puitteissa tapahtuvaan yhteiseen raha- ja
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I   7




valuuttakurssipolitiikkaan pohjautuva unioni on avannut Suomen viennille
ja yrityksille uusia kasvumahdollisuuksia. Vastikään tapahtunut unionin
itälaajentuminen ja jatkossa tapahtuva edelleen laajeneminen vahvistavat
pitemmällä aikavälillä EU:n kasvupotentiaalia.

   Nopeasti edenneen talousintegraation syventyminen ja laajentuminen
ovat aiheuttaneet unionille taloudellisia ja muita paineita, eikä tilannetta ole
helpottanut maailmantalouden nopean rakennemuutoksen muun muassa
Saksalle ja Ranskalle aiheuttamat ongelmat. Talousvaikeudet ovat heijastu-
neet työllisyys- ja budjettiongelmina ja johtaneet ay-liikkeen voimakkaisiin
protesteihin monissa jäsenmaissa. Myös laajentumisen ja siitä seuranneen
työvoiman liikkuvuuden on monissa maissa katsottu aiheuttavan ongelmia,
jotka ovat näkyneet EU-vastaisuutena, kuten EU:n perustalaista pidetty
kansanäänestys osoitti.

   Näiden akuuttien ongelmien ei kuitenkaan saisi antaa vaikuttaa kielteisesti
niiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen, joita yhteinen Eurooppa tarjoaa.
Ammattiyhdistysliikkeen kannalta suurimmat uhat liittyvät globalisaation
kielteisiin vaikutuksiin, joista pohjimmiltaan myös monet Euroopan tämän
päivän ongelmat aiheutuvat. Suomelle ja suomalaiselle ay-liikkeelle tärkeim-
mät yhteistyökumppanit globalisaation hallinnassa löytyvät pohjoisesta ja
Itämeren alueelta sekä Euroopan unionin piiristä.

    Maailmanlaajuisen rakennemuutoksen aiheuttajana globalisaatiota mer-
kittävämpi tekijä on teknologinen kehitys. Nykytaloudessa ne nivoutuvat yh-
teen ja vahvistavat toisiaan. Teknologinen kehitys ja tuotantotapojen muutos
nostavat tuottavuutta ja siten aineellista elintasoa, mutta samalla tuotantora-
kenteet ovat jatkuvassa muutoksessa: työpaikkoja karsiutuu koneellistumisen
ja erikoistumisen myötä samaan aikaan kun niitä syntyy muualle talouteen.

    Hyvinvointivaltio ja sopimusyhteiskunta ovat rakennemuutokseen sopeu-
tumisessa välttämättömiä. Globalisaation ja sopimusyhteiskunnan välillä ei
ole ristiriitaa, vaan ne tukevat toisiaan. Sopimusyhteiskuntaa ja hyvinvointi-
järjestelmiä tarvitaan riskien hallintaan. Turvallisuus luo tehokkuutta.

   Suomen tuotanto- ja toimialarakenteen muutos on selvästi nähtävissä pi-
demmällä aikavälillä, mutta myös 2000-luvun kehityksessä. Jalostuksen osuus
kokonaistuotannosta on edelleen alentunut, palveluiden osuus kasvanut ja
alkutuotannon osuus supistunut. Muutokset toimialarakenteessa eivät ole
kovin nopeita, mutta suunta on selvä ja se jatkuu myös tulevaisuudessa.

   Toimialarakenteen muutos heijastuu työllisyyteen. Valmistavan teolli-
suuden työllisyys todennäköisesti jatkaa hitaasti supistumistaan ja vastaa-
vasti palvelutoiminnan työllisyys kasvaa. Palvelutoiminnassa suhteellisesti
8        MUUTOS . LIIKE .




    nopeimmin on kasvanut liike-elämän palveluiden työllisyys. Osittain kyse
    on teollisuusyritysten harjoittamasta ulkoistamisesta. Teollisuusyritykset
    ovat keskittyneet ns. ydintoimintaansa ja ulkoistaneet sellaisia toimintoja,
    jotka ulkoistamisen jälkeen lasketaan liike-elämän palveluihin. Koska ne
    ovat kuitenkin läheisesti kytköksissä teolliseen toimintaan, liioittelee tilas-
    toissa havaittava toimialarakenteen muutos hieman todellista työllisyyden
    rakenteen muutosta.

        Toisaalta myös teollisuusyritysten sisällä työtehtävien rakenne on muut-
    tumassa. Teollisiin tuotteisiin liittyvien palvelujen tarjoamisesta on tullut
    monien perinteisten teollisuusyritysten liiketoiminnassa merkittävää. Suun-
    nittelu-, huolto- ja tukipalvelujen tarjoaminen voi nykyisin muodostaa teol-
    lisuusyrityksen liikevaihdosta suuremman osan kuin varsinainen tuotteiden
    valmistus.

       Huolehtimalla hintakilpailukyvystämme oikein mitoitetulla tulopolitii-
    kalla sekä tukeutumalla osaamiseen perustuvaan kasvustrategiaan voidaan
    teollisuustuotannon supistumista vähentää ja hidastaa. On kuitenkin huo-
    mattava, että tuottavuuden kehitys osaamiseen perustuvilla huipputek-
    nologian aloilla on nopeaa. Vaikka tuotantoa voitaisiin lisätä, sen vaatima
    työvoima ei välttämättä kasva.

       Palvelutyö siis lisääntyy sekä teollisuuden sisällä että toimialojen osuuk-
    sien muuttuessa. Tuottavuuserot palvelusektorin sisällä ovat suuret. Toinen
    ääripää ovat hoiva- ja henkilökohtaiset palvelut ja toinen yrityspalvelut.
    Jälkimmäisissä on parhaimmillaan kysymys hyödykkeistä, joiden markkinat
    ovat globaalit. ATK, rahoitus-, oikeusapu-, logistiikka- ja konsultointipalve-
    lujen markkinoiden kasvu on nopeaa.

        Suomessa on pyrittävä siihen, että kansainväliset yrityspalvelut ylläpitävät
    vientituloamme jatkossa aiempaa suuremmassa määrin. Samalla suurin työl-
    lisyyden kasvuvara on henkilökohtaisissa palveluissa. Tulevaisuuden Suomi
    ei ole yksinomaan korkean teknologian tietoyhteiskunta, vaan sen rinnalla
    myös inhimillinen palveluiden yhteiskunta.

       Julkiset palvelut muodostavat merkittävän osan palvelusektorista, jonka
    sisällä tapahtuu muutoksia yksityisen ja julkisen palvelutuottajan välillä.
    Julkisten palveluiden ulkoistaminen lisääntyy siirryttäessä yhä enemmän
    ostopalveluihin tai yhtiöitettäessä palvelutuotantoa. Oleellista on, miten
    palveluiden tuotantovastuuta muotillaan uudelleen yksityisen ja julkisen
    sektorin välillä.
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I       9




   Maailmantalouden avautuminen ja teknologian kehitys merkitsevät muutosten
   nopeutumista. Työpaikkoja syntyy ja tuhoutuu kiivaassa tahdissa. Yhä harvemmat
   palkansaajat ovat koko työuransa ajan saman työnantajan palveluksessa.


   Muutoksessa hyvinvointiyhteiskunnan ja työmarkkinasopimusten on tarjottava
   aktiivista tukea. Hyvinvointijärjestelmiin on panostettava riittävästi. Ammattiyhdis-
   tysliikkeen on panostettava palkansaajien etujen kehittämisen ja puolustamiseen.
   Hyvinvointivaltio ja sopimusyhteiskunta ovat ay-liikkeen tavoitteita maailmanlaa-
   juisesti.


   Teollisuuden perustyöt näyttävät olevan pitkällä aikavälillä vähenemässä sekä
   tuotantotapojen kehityksen että globalisaation vuoksi. Pitkälle erikoistunut ja kan-
   sainvälisesti kilpaileva huipputuotanto sekä liike-elämän palvelut pitävät jatkossa
   yllä vientituloamme, samaan aikaan kun suurin työllisyyspotentiaali on henkilökoh-
   taisissa palveluissa.


Globalisaation vaikutukset SAK:laisille palkansaajille
Teollisuudessa tuotantotyöntekijöiden tarve vähenee hitaasti ja työllisyyden
rakenne muuttuu. Vähän ammattitaitoa vaativan työn kysyntä supistuu
selvästi, kun taas ammatillisen koulutuksen vaativan työn kysyntä pysynee
suunnilleen ennallaan. Tämä merkitsee sitä, että eläkkeelle siirtyvän työ-
voiman korvaamisessa painopiste on selvästi ammatillisen koulutuksen
saaneessa työvoimassa. Ilman ammatillista koulutusta olevien työntekijöiden
mahdollisuudet saada työtä teollisuudessa heikkenevät olennaisesti tulevai-
suudessa.

   Myös palvelualoilla osaamisvaatimukset muuttuvat ja tehtävät laaja-
alaistuvat. Palveluissa työskentelevien haasteita tulevat olemaan esimerkiksi
monipuolinen asiakaspalvelu, tuotetietous, kestävä kehitys, teknologiaosaa-
minen ja nopea tuotekehitys. Yhä useammalta alalla työskentelevältä vaadi-
taan vähintään ammatillinen peruskoulutus ja vailla ammatillista koulutusta
olevien työllistymismahdollisuudet ovat vähäiset myös palvelualoilla.

    Yksityisillä palvelualoilla SAK:laisten palkansaajien työn kysyntä kasvaa
erityisesti kaupan alalla sekä ravitsemis- ja majoitustoiminnassa. Näillä aloil-
la työntekijöiden palkkataso on keskimäärin alhaisempi kuin teollisuudessa
ja selvästi suurempi osa työntekijöistä työskentelee määräaikaisessa tai osa-
aikaisessa työsuhteessa eli heidän työsuhteensa vakaus on selvästi heikompi.

   Myös julkisen sektorin palvelualoilla SAK:laisten palkkataso on alhaisem-
pi kuin teollisuudessa keskimäärin. Julkisen sektorin toimintojen yksityis-
täminen vähentää julkisen sektorin työllisten määrää ja saattaa johtaa yksi-
tyistämisen myötä yksityiselle palvelusektorille siirtyneiden työntekijöiden
10        MUUTOS . LIIKE .




     palkkatason alenemiseen ja työsuhteen vakauden heikkenemiseen. Julkisen
     ja yksityisen palvelusektorin työntekijöiden työsuhteen ehtojen – erityisesti
     palkkauksen – yhdenvertaisuuden edistäminen on tärkeää.

        Talous on kehittymässä aiempaa palveluvaltaisemmaksi, millä on näiden
     alojen palkansaajille myönteisiä vaikutuksia. Nähtävissä on, että kotitalouk-
     sien kulutusmenoista aiempaa suurempi osuus käytetään palveluihin. Eri-
     tyisosaamista vaativilla palvelualoilla palkkataso noussee ja palvelusektorille
     muodostuu nykyistä enemmän paremmin palkattuja ryhmiä.

         Työllisyyden rakenteen muutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia sekä
     SAK:laisten palkansaajien työllisyyteen, SAK:laisten liittojen jäsenmäärän
     kehitykseen, SAK:n liittorakenteeseen sekä edunvalvonnan tehokkuuteen.
     Perinteisesti vahvimmin järjestäytyneillä aloilla, julkisella sektorilla ja teolli-
     suudessa, työllisten määrä ei todennäköisesti kasva kun taas heikoimmin jär-
     jestäytyneillä aloilla, yksityisissä palveluissa, työllisyys paranee. Tämä asettaa
     tulevaisuudessa suuria haasteita jäsenhankintatyölle: erityisesti yksityisillä
     palvelualoilla järjestäytymistä on lisättävä. Näillä aloilla järjestäytymällä olisi
     myös eniten voitettavaa. Liittoyhteistyön kehittäminen toimialarakenteen
     muutoksen myötä on välttämätöntä.



        Osaamisvaatimukset nousevat talouden kaikilla sektoreilla. Hyvän ammatillisen
        koulutuksen lisäksi tietoja ja taitoja on päivitettävä jatkuvasti. Ammatillisten ja so-
        siaalisten taitojen kohottaminen nostaa tuottavuutta, palkkatasoa sekä parantaa
        valmiuksia sopeutua talouden muutoksiin.


        Talouskehitys on viemässä suuntaan, jossa työllisten määrä perinteisillä korkean jär-
        jestäytymisasteen aloilla ei pitkällä aikavälillä kasva. Työllisten määrä on nousussa
        aloilla, joissa järjestäytymisaste on tällä hetkellä alempi. Ammattiyhdistysliikkeellä
        on suuri mahdollisuus lisätä jäseniään yksityisillä palvelualoilla, joiden palkansaajilla
        olisi myös eniten voitettavaa järjestäytymisestä.


        Julkisen sektorin toimintojen yksityistäminen sekä muut tuotanto- ja toimialara-
        kenteen muutokset saattavat johtaa työntekijöiden työehtojen heikentymiseen
        ja työsuhteiden vakauden heikkenemiseen. Tällaisten seurausten torjuminen on
        ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuuden suuria tehtäviä.

     2.2 Väestön ikääntyminen haasteena ja mahdollisuutena
     Useimmissa teollisuusmaissa ja etenkin Euroopan unionin maissa väestön
     ikääntyminen aiheuttaa suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Suomessa muu-
     tos on poikkeuksellisen jyrkkä sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokki-
     en vuoksi. Talous- ja työelämän kannalta väestön ikääntyminen luo kiistatta
     haasteita, mutta samalla se avaa myös uusia myönteisiä mahdollisuuksia.
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I   11




Eläkeläisväestöstä tulee entistä merkittävämpi kuluttajaryhmä, jonka varalli-
suuden ja kulutuksen taso ovat keskimäärin nykyistä korkeampia.

   Kokonaisuutena ikääntyminen uhkaa pienentää taloutemme kasvumah-
dollisuuksia. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n arvion
mukaan työvoiman tarjonnan supistumisesta johtuen kasvuvauhtimme hi-
dastuisi ensi vuosikymmenellä jopa prosenttiyksikön vuositasolla. Synkkiin
arvioihin ei ole kuitenkaan syytä alistua, vaan työn tarjonnan supistumisen
vaikutusta on pyrittävä vaimentamaan. Ensisijaiset keinot ovat tuottavuuden
parantaminen koko taloudessa sekä työllisyysasteen nostaminen. Sukupol-
venvaihdoksen myötä monilla työpaikoilla avautuu mahdollisuus organisoi-
da töitä uudelleen siten, että työvoimapulaa voidaan ennaltaehkäistä.

   Julkisen sektorin rahoituksen turvaamisessa keskeisiä tekijöitä ovat tuot-
tavuuden parantamisen lisäksi työllisyysasteen kohottaminen ja eläkkeelle
jäämisiän nostaminen. Työllisyyden kasvu lisää verotuloja ja vähentää jul-
kisten menojen tarvetta. Työuran pidentyminen taas vähentää paineita sekä
eläkejärjestelmässä että hoivamenoissa. Työurien pidentäminen on haaste
kaikille työelämän osapuolille: ikääntyneiden työtehtävät on mitoitettava
kohtuullisesti, työkykyä on ylläpidettävä ja motivaatiosta on huolehdittava.
Työhyvinvoinnin parantaminen on keskeinen haaste.

    Maahanmuuton lisääminen ei yksin tarjoa ratkaisua ikärakenteen muu-
toksesta aiheutuviin sopeutumistarpeisiin. Hallitulla työperusteisella maa-
hanmuutolla on kuitenkin tulevaisuudessa entistä tärkeämpi täydentävä
rooli paikallisten työmarkkinakapeikkojen hoitamisessa. Maahanmuuton
lisääminen edellyttää, että kohtelemme maahamme tulevia oikeudenmukai-
sesti ja turvaamme heidän toimeentulonsa.

   Suomessa väestön ikääntymiseen on varauduttu. Eläkejärjestelmä on
perusteiltaan kunnossa eikä eläkkeiden rahoittamiseen tämän hetken asian-
tuntija-arvioiden perusteella kohdistu vakavaa uhkaa. Työeläkemaksujen
nousupaine on sitä pienempi, mitä nopeammin talous kasvaa, mitä suurempi
on ikääntyneiden työllisyysaste ja mitä paremmin eläkerahastojen sijoitukset
tuottavat.



   Väestön ikääntyminen on Suomelle sekä haaste että mahdollisuus. Ikääntymiseen
   varaudutaan parhaiten talouden kasvukykyä vahvistamalla, työllisyyttä paranta-
   malla ja julkisen talouden kestävyydestä huolehtimalla. Työurien pidentämiseksi
   työhyvinvoinnin parantaminen on keskeinen haaste. Ikääntymiseen liittyvien hy-
   vinvointipalvelujen tuottaminen ja maailmanmarkkinoille vieminen on kasvava
   elinkeinomahdollisuus.
12        MUUTOS . LIIKE .




     2.3 Työelämän laadun ristiriitainen kehitys
     Edustajakokouskaudella 2001–2006 työlainsäädäntöä on kehitetty monil-
     ta osin. Uusittu työsopimuslaki on astunut voimaan, työturvallisuus- ja
     työterveyshuoltolainsäädäntöä on kehitetty merkittävästi, työelämän tieto-
     suoja on saanut säädöksensä, vuosilomalainsäädäntöä on uudistettu ja uusi
     tasa-arvolaki on tullut voimaan. Kevään 2006 aikana saatetaan päätökseen
     yhteistoimintalain uudistus. Edustajakokouskauden sopimusratkaisuissa on
     edistetty työelämän laatua kehittämällä yhteisiä menettelytapoja. Lainsää-
     däntö ja työehtosopimukset muodostavat kivijalan työelämän kehittämiselle,
     mutta niiden muuttuminen työelämän uusiksi käytännöiksi vaatii aktiivista
     työtä työpaikoilla.

        Työpaikkojen välillä on suuria eroja työelämän laadun kehittämisessä
     ja työntekijöiden kohtelussa. Parhailla työpaikoilla on ymmärretty, että
     panostaminen yhteistoimintaan ja työhyvinvointiin lisäävät työntekijöiden
     työmotivaatiota ja tuottavuutta. Huonoimmilla työpaikoilla työnantaja ei
     arvosta työntekijöitä lainkaan. Työilmapiiriä huonontaa entisestään pyrki-
     mys siirtää yrittäjäriskiä työntekijöille. Välitön tuloksen tavoittelu tuntuu yhä
     välittömämmin työntekijöiden arkipäivässä.

        Talouden ja tuotannon rakennemuutos heijastuu palkansaajien työhön
     kohdistuviin odotuksiin. Työn merkitys palkansaajien elämän sisältönä on
     vähentynyt. Kymmenessä vuodessa työtä erittäin tärkeänä elämänsisältönä
     pitävien SAK:laisten naisten osuus on vähentynyt 58 prosentista 44 pro-
     senttiin ja miesten 51 prosentista 37 prosenttiin. Sekä naisilla että miehillä
     kotielämän ja harrastusten merkitys on kasvanut. Työministeriön työoloba-
     rometrin mukaan yhä useampi palkansaajista katsoo, että työn teon mielek-
     kyys on muuttumassa huonoon suuntaan. Myös SAK:laisten palkansaajien
     mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä – esimerkiksi työmenetelmiin tai
     työtahtiin – ovat heikentyneet vuodesta 1995.

         Palkansaajien koulutustaso on sen sijaan parantunut merkittävästi.
     SAK:laisista enää 16 prosenttia on vailla mitään ammatillista koulutusta.
     Vuonna 1990 vastaava osuus oli 32 prosenttia. Naiset ja miehet ovat yhtä
     koulutettuja. Vähiten koulutusta on yli 55-vuotiailla ja eniten 25–34-vuo-
     tiailla. Työnantajan työntekijöille järjestämät koulutusmahdollisuudet pa-
     rantuivat 1990-luvun loppupuolella, mutta kasvu on hiipunut 2000-luvun
     alkuvuosina.

         Kolme neljäsosaa suomalaisista tekee töitä kokopäiväisesti ja toistaiseksi
     voimassa olevassa työsuhteessa. Neljännes palkansaajista tekee ns. epä-
     tyypillistä työtä, joka voi olla joko määräaikaista työtä, osa-aikaista työtä,
     määräaikaista osa-aikatyötä tai vuokratyötä. Näin määritelty pätkätyö on
     lisääntynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kaikkialla. Suomessa
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I   13




kasvu voimistui 1990-luvulla ja erityisesti vuodesta 1994 lähtien. Suuri osa
tuolloin alkaneen talouskasvun aikana luoduista työsuhteista oli joko mää-
räaikaisia tai osa-aikaisia.

   Suuri osa pätkätyöstä on vastentahtoista. Määräaikaista työtä tekevät
haluaisivat vakinaisen työsuhteen ja osa-aikatyötä tekevät haluaisivat koko-
päiväisen työsuhteen. Sekä määrä- että osa-aikaisten työsuhteiden kesto on
viimeisten viiden vuoden aikana pidentynyt.

   Pätkätyössä työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työhönsä ovat hei-
kommat kuin vakituisessa työsuhteessa työskentelevien. Määräaikaista työtä
tekevät valikoituvat muita harvemmin kehittämistoimenpiteiden piiriin ja
luottamustehtäviin. Vastaavasti osa-aikaiset työntekijät harvemmin saavat
omalla työpaikallaan haluttua tuntimäärää, vaan joutuvat etsimään lisätun-
teja useammalta työpaikalta, sivutoimisena yrittäjänä ja harmaasta talou-
desta. Pätkätöistä ovat kärsineet erityisesti nuoret, työuransa alussa olevat
työntekijät.

    Työelämän rakennemuutokset ovat heikentäneet työntekijöiden turval-
lisuutta ja terveyttä. Työtapaturmien määrää ei ole saatu kääntymään las-
kuun. Altistuminen kemiallisille, biologisille ja psykososiaalisille tekijöille on
lisääntynyt. Henkilöstöresurssien väärä mitoitus lisää tutkimusten mukaan
sydänkuolemien riskiä.

   SAK:laisilla aloilla perinteisten fyysisten seurausten lisäksi uhattuna on
henkinen hyvinvointi. Työn vaatimusten kasvaessa erityisesti ikääntyvän
työvoiman työkyky on uhattu. Työssä jaksamisen ongelmia on kuitenkin
yhä enemmän myös nuoremmissa ikäluokissa. Tämä näkyy muun muassa
sairauspoissaolojen lisääntymisenä ja pidentymisenä. Työelämän koventunut
tahti on tuonut pintaan työpaikoilla olevan eriarvoisen kohtelun, syrjinnän
ja kiusaamisen. Eniten on havaittu heikoimmassa työmarkkina-asemassa
olevien tilapäisten ja osa-aikaisten työntekijöiden syrjintää.

Pätkätyöt ja sukupolvenvaihdos haaste osallisuudelle ja järjestäytymiselle
Suomi on ammatillisen järjestäytymisen kärkimaita. Palkansaajista kolme
neljästä kuuluu oman alansa ammattiliittoon. Järjestäytymisaste on laskenut
lamavuosien noin 85 prosentin huipputasosta lamaa edeltäneisiin lukemiin
tai muutaman prosenttiyksikön sen alle.

    Tulevan edustajakokouskauden aikana suomalaisessa työelämässä ja
ammattiyhdistysliikkeessä tapahtuu ennennäkemätön sukupolvenvaihdos.
SAK:n jäsenkunnasta yli 52-vuotiaita on noin 400 000. Tästä joukosta 50 000
siirtyy joka vuosi eläkkeelle. Työelämään tulee samaan aikaan selvästi pienem-
piä ikäluokkia.
14        MUUTOS . LIIKE .




        Palkansaajien tutkimuslaitos PT:n syyskuussa 2005 julkaistu järjestäyty-
     mistutkimus kertoo, että 1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneet ikäluokat eivät
     enää järjestäydy yhtä aktiivisesti kuin vanhempansa. Tuloksista voi lisäksi
     havaita, että ammattiliittoon liittymisen kynnys nousee 30 ikävuoden jälkeen.
     Samanaikaisesti opiskeluaikojen pitkittyminen ja työelämän muutos on
     johtanut siihen, että päätös ammattiliiton jäsenyydestä tehdään aikaisempaa
     myöhemmin. Onkin erityisen olennaista, miten nuori aikuinen kohtaa am-
     mattiliitot sen jakson aikana, jolloin liittyminen on hänelle ajankohtaista.

        SAK:n järjestötutkimuksen tulosten mukaan luottamusmiehet kaikilla
     aloilla kokevat ammattiliittoon järjestäytymisen olevan työpaikoilla kasvussa.
     Ristiriitaiset tulokset eri tutkimuksissa kuvaavat työmarkkinoiden jakautu-
     neisuutta: työpaikoilla, joilla on luottamusmiehet ja edunvalvontakoneisto,
     järjestäytyminen on nousussa. Järjestäytymisen ongelmat puolestaan ka-
     sautuvat pienille työpaikoille, joissa ei ole ay-organisaatiota. SAK:laisista
     naisista 57 prosenttia ja miehistä 44 prosenttia on töissä alle 30 työntekijän
     työpaikassa. Järjestötutkimuksen mukaan sellaisia työpaikkoja, joissa on
     luottamusmies, on kuitenkin aiempaa enemmän.

        Yhteys ammattiyhdistysliikkeeseen rakennetaan työpaikoilla, joissa am-
     mattiosastot ja luottamushenkilöt ovat avainasemassa. Järjestäytymisen
     perustaa luodaan kuitenkin myös kodeissa ja kouluissa. Vaikuttaa siltä, että
     perinne ei enää siirry vanhemmilta lapsille eikä ammatillinen järjestäyty-
     minen ja sen merkitys myöskään välity kouluopetuksessa oppilaille. Tämä
     asettaa ammattiyhdistysliikkeelle lisähaasteita.

         Selvitykset osoittavat, ettei nuorilla ole asenteellista vastarintaa ammat-
     tiliittoja tai ammatillista järjestäytymistä kohtaan. Toisaalta nuorilla ei ole
     tietoa ay-liikkeestä ja sen merkityksestä. Yksilöllistymiskehitykseen liittyy
     myös usko omaan pärjäämiseen. Liittyminen kollektiiviseen liikkeeseen yh-
     teisten oikeuksien ajamiseksi ei ole samanlainen perusarvo ja itsestäänselvyys
     kuin aikaisemmin.

        Ay-liikkeen luottamushenkilöt ovat keskimäärin iäkkäämpiä kuin jäsenet.
     Tämä merkitsee, että ay-liikkeen aktiivien sukupolvenvaihdos on tulevina
     vuosina voimakkaampaa kuin jäsenten, mistä syntyy paineita luottamushen-
     kilöiden kouluttamiseen ja heidän työnsä tukemiseen. Aktiivien tekemällä
     työllä on olennainen vaikutus jäsenkunnan sukupolvenvaihdokseen – on
     tärkeää varmistaa, että työpaikoilla jatkossakin syntyy luottamushenkilöiden
     kautta yhteys uusiin työntekijöihin



        Suomalaisen työelämän suurin muutos tulevina vuosina liittyy ikäpolvimurrokseen.
        Sillä on merkittäviä vaikutuksia sekä työpaikoilla että ammattiyhdistysliikkeessä.
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I   15




   Työelämässä rakennemuutoksen nopeutuminen on merkinnyt työsuhteiden pätkit-
   tymistä, vaatimustason kasvua työssä ja epävarmuuden lisääntymistä. Haasteena
   on muutoksen hallinta: työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen omas-
   sa työssään, osaamisen kehittäminen ja jaksamisen tukeminen.

2.4 Työnantajien painotukset muuttumassa
Työnantajien perustavoitteena on vähentää työehtojen tarkkaa sääntelyä
työehtosopimuksin ja työlaein. Samalla tulisi lisätä työehtojen päättämistä
paikallisella tasolla. Näin yritykset pystyisivät parhaiten vastaamaan resurs-
siensa mukaisesti kotimaiseen ja kansainväliseen kilpailutilanteeseen.

    Työnantajien tavoitteena on viedä paikalliselle tasolle asiakokonaisuuksia,
joissa ay-liikkeellä on tällä hetkellä tasavertainen neuvotteluvoima keskusjär-
jestö- ja/tai liittotasolla. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi työajoista ja
palkoista sopiminen. Korostaessaan paikallisen tason tärkeyttä työnantajien
painotuksissa jää vähälle huomiolle aito ja tasavertainen sopiminen. Sopimis-
ta tulisi tehdä työrauhan vallitessa.

   Työmarkkinoiden ja talouden ennustettavuuden vuoksi työnantajilla on
kuitenkin valmius tehdä nykyistä pidempikestoisia keskitettyjä raamisopi-
muksia. Työnantajat tavoittelevat sopimuksiin nykyistä enemmän ala- ja yri-
tyskohtaista liikkumatilaa sekä vähemmän laadullisia asioita. Yleiskorotusten
tulisi olla tasoltaan hyvin matalia ja valtaosa palkankorotusten jakamisesta
tulisi tehdä yrityksissä. Työnantajien mielestä yleiskorotusten yhteydessä
päätettävien yrityskohtaisten pottien jakaminen tulisi siirtää ohi liittojen
työpaikoille päätettäväksi, eivätkä matalapalkka- ja tasa-arvoerät kuuluisi
enää sopimuskorotusten yhteyteen. Sopimista ei tulisi myöskään laajentaa
tulos- ja voittopalkkiojärjestelmiin.

   Työnantajat ovat edelleen mukana kehittämässä työn vaativuuteen poh-
jautuvia palkkajärjestelmiä. Tavoitteena on kuitenkin henkilökohtaisen
osuuden kasvattaminen suhteessa työn vaativuuteen.

   Työehtosopimusten työaikamääräysten laventaminen kuuluu olennaisena
osana työnantajien tavoitteisiin. Työaikojen tulisi joustaa tuotanto- ja palve-
lutarpeiden mukaan ja tasoittumisjaksojen olla vuotta pidempiä. Työajan
lyhentämispäiviä tulisi käyttää koulutuksen järjestämiseen.

   Työhyvinvoinnin ja työelämän laadun kehittämisessä työnantajat pyrkivät
hyödyntämään yksittäisiä ohjelmia. Työn ja perheen yhteensovittamisessa
edetään pääosin lainsäädäntöteitse.
16        MUUTOS . LIIKE .




        Toimialojen edunvalvonnan vahvistamiseksi ja sopimusrakenteen yksin-
     kertaistamiseksi työnantajat hakevat suurempia työnantajaorganisaatioita.
     Tavoitteena on työnantajaliittojen lukumäärän pudottaminen 12–15:een sekä
     työehtosopimusten lukumäärän vähentäminen puoleen eli noin sataan so-
     pimukseen. Uusien työehtosopimusten tulisi olla kattavuudeltaan laajempia,
     sisältää suppeampia asiakokonaisuuksia ja nykyistä väljempiä sääntöjä.

         Työnantajien työvoimapoliittisten linjausten taustalla on halu vaikuttaa
     työn hintaan. He haluavat torjua työvoimapulan aiheuttamaa palkkakilpailua
     lisäämällä työvoiman tarjontaa esimerkiksi ulkomaalaisen työvoiman avulla.
     Suomessa toimivien kansainvälisten yritysten kiinnostus koko Suomen me-
     nestymisestä on puolestaan verraten vähäistä.

        Suomessa on pitkät perinteet lakisääteisen eläke- ja muun sosiaalivakuu-
     tuksen kehittämisestä kolmikantaisesti. Jo 1960-luvulla vakiintui käytäntö,
     jonka mukaan työeläke-, sairaus-, tapaturma- ja työttömyysvakuutuksen
     muutoksille haetaan ratkaisut työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen neuvotte-
     luissa ja lainvalmistelu tehdään valtiovallan johdolla.

         Myös työnantajat ovat tähän asti sitoutuneet lakisääteisen kattavan so-
     siaaliturvan kehittämiseen. Tästä huolimatta työnantajajärjestöt nostavat
     säännöllisin väliajoin esille vaatimuksia sosiaaliturvan leikkauksista ja kus-
     tannusvastuunsa siirtämisestä palkansaajille. Viime vuosina työnantajajär-
     jestöjen puolelta on kansainvälisten oppien mukaisesti toistuvasti painotettu
     vapaaehtoisten vakuutusten lisäämistä keinona sosiaalivakuutuksen rahoi-
     tuksen hallinnassa.



        Työnantajapolitiikan painotuksissa korostuu tarkan sääntelyn purku ja paikallisen
        toisinsopimisen selvä laajentaminen ja lisääminen. Ammattiyhdistysliikkeelle
        keskeistä on varmistaa tasavertaisen sopimisen edellytykset ja valtakunnallisten
        sopimusten minimiehdot.

     2.5 Yhteiskunnallisen kehityksen suunnat
     Suomalainen yhteiskuntarauha perustuu pitkälti vakaaseen poliittiseen kehi-
     tykseen ja vahvaan kansalaisyhteiskuntaan. Demokraattisessa yhteiskunnassa
     keskeistä on kansalaisten aktiivinen osallistuminen sekä vaaleissa että vaalien
     välisinä aikoina. Palkansaajajärjestöjen, työnantajien ja valtion toimiva kol-
     mikantayhteistyö on osaltaan vahvistanut kansalaisten luottamusta yhteis-
     kunnalliseen päätöksentekoon ja rakentanut tätä kautta yhteiskuntarauhaa.

       Edustuksellisen demokratian kannalta äänestysaktiivisuuden hiipuminen
     on ollut huolestuttava ilmiö. Puhutaan jopa lähestyvästä edustuksellisen
     demokratian kriisistä. Toisaalta tietoyhteiskuntakehitys on tarjonnut uusia
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I   17




mahdollisuuksia aktiiviselle kansalaisuudelle ja suoralle osallistumiselle. Suo-
ra osallistuminen on kuitenkin äänestämisen tavoin sidoksissa koulutukseen
ja sosioekonomiseen asemaan.

   Työstä syrjäytymisellä on taloudellisten seurausten ohella myös poliittisia
vaikutuksia; syrjäytyminen työelämästä johtaa helposti yhteiskunnalliseen
syrjäytymiseen. Vaaleissa äänestysaktiivisuus nousee korkeaksi koulutettu-
jen ja hyvätuloisten keskuudessa kun taas heikommassa sosioekonomisessa
asemassa olevat jättävät äänioikeutensa käyttämättä. SAK:laisten palkansaa-
jien äänestysaktiivisuus jää vaaleista toiseen selvästi esimerkiksi toimihen-
kilöäänestäjiä heikommaksi. SAK on pitänyt ensiarvoisen tärkeänä toimia
palkansaajien äänestysaktiivisuuden vahvistamiseksi. Palkansaajien äänes-
tysaktiivisuudella on suuri merkitys paitsi demokratian toteutumiselle myös
koko poliittisen järjestelmän uskottavuudelle.

   Ammattiyhdistysliikkeellä on tärkeä merkitys palkansaajien tarpeiden ja
näkemysten esille nostajana. Ammattiyhdistysliike tarjoaa väylän palkansaa-
jien yhteiskunnalliselle osallistumiselle ja vaikuttamiselle sekä paikallisella
että valtakunnallisella, jopa globaalilla tasolla.

    Kolmikantayhteistyön ohella SAK pitää tärkeänä yhteistyötä niin poliittis-
ten puolueiden kuin kansalaisjärjestöjen kanssa. Esimerkiksi yhteistyö ympä-
ristö- ja kuluttajajärjestöjen kanssa ja toiminen niissä lisäävät palkansaajien
arkipäivän vaikuttamisen mahdollisuuksia.



   Suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia on ollut vahva kansalaisyhteiskunta ja kan-
   salaisten luottamus yhteiskunnan demokraattiseen kehitykseen. Yhteiskunnallisen
   osallisuuden ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen vaativat jatkossa erityistä
   huomiota.
18        MUUTOS . LIIKE .




     3 SUOMALAISEN TYÖN TULEVAISUUS

     3.1 Talouspolitiikka työllisyyden edistäjänä
     Talouspolitiikan keskeinen tehtävä on tukea vakaata taloudellista kasvua ja
     työllisyyttä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on huolehdittava siitä, että
     sekä yksityisen että julkisen sektorin toimintaedellytykset pysyvät vahvalla
     pohjalla. Seuraavan edustajakokouskauden aikana talouden kasvu tulee
     perustumaan aiempaa suuremmassa määrin tuottavuuden kasvuun, sillä
     työpanoksen määrä kääntyy asteittain laskuun väestön ikääntymisen vuoksi.
     Ikääntymisen vaikutuksia kansantaloudessa voidaan vaimentaa työllisyyttä
     parantamalla ja tuottavuuskehityksestä huolehtimalla.

         Suomen korkeaan osaamiseen perustuva kasvustrategia on ollut oikea
     valinta. Sen toimivuus edellyttää muun muassa koulutus- ja innovaatiojär-
     jestelmien toiminnasta huolehtimista, terveen kilpailun edellytysten ylläpi-
     tämistä sekä riittävää panostusta aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Suomen
     lähivuosien yhtenä haasteena on parantaa tuottavuuskehitystä niillä toimi-
     aloilla, joilla se ei ole ollut hyvää vertailumaihin nähden.

         Hyvä talouskasvu ja korkea työllisyys helpottavat julkisen sektorin rahoi-
     tusasemaa ratkaisevasti. Kasvun vaikutus on nähty myös viime vuosina, kun
     veronkevennyksistä huolimatta julkinen sektori on ollut selvästi ylijäämäinen,
     minkä seurauksena julkisen sektorin bruttovelka on supistunut voimakkaas-
     ti. Suomen julkinen talous on kokonaisuudessaan kansainvälisesti verrattuna
     hyvässä kunnossa ja ikääntymisen vaikutuksiin on pyritty varautumaan.

        Suomessa on pohjoismaiseen tapaan suhteellisen suuri julkinen sektori,
     minkä ansiosta julkiset hyvinvointipalvelut ovat hyvin kehittyneitä. SAK:n jä-
     senet antavat tukensa laajalle hyvinvointivaltiolle ja sen tuottamille palveluille.

         Julkisen sektorin suurimmat ongelmat ovat kuntataloudessa. Kunnat ovat
     Suomessa laajasti vastuussa julkisten palvelujen järjestämisestä ja näin ollen
     ikääntymisen seurauksena kasvava hyvinvointipalvelujen kysyntä tulee näky-
     mään selvimmin kuntasektorilla. On selvää, että nykyisellä kuntarakenteella
     ja menokehityksellä kuntien talous ei ole kestävällä pohjalla. Kunta- ja palve-
     lurakennehankkeen tärkein tavoite tulee olla kuntatalouden vakauttaminen
     ja saattaminen kestävälle uralle sekä kuntien palvelutuotannon turvaaminen.
     Kuntien henkilöstöä on kuultava hankkeen onnistumisen takaamiseksi.

        Julkisia menoja ja tuloja koskevat ratkaisut on yhtäältä syytä sovittaa
     pidemmän ajan vaatimuksiin, mutta toisaalta ne on tehtävä suhdannetilanne
     huomioonottaen. Näin voidaan ajoissa välttää ajautuminen epätasapainoon
     julkisten menojen tason ja sen rahoittamiseksi tarvittavan veroasteen välillä.
     Epätasapaino kaventaisi talouspolitiikan liikkumavaraa ja heikentäisi hyvin-
     vointivaltion toimintakykyä.
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I         19




   Talouspolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla täystyöllisyyden saavuttaminen.
   Talouspolitiikalla tulee huolehtia siitä, että Suomi on palkansaajille hyvä paikka elää
   ja yrityksille hyvä paikka toimia. Vakaata talouskasvua ja työllisyyttä edistämällä
   turvataan julkisen talouden kestävyys ja toimintaedellytykset.


Verotus
Talouden kansainvälistyminen ja verokilpailu vaikuttavat mahdollisuuksiin
kerätä veroja julkiselle sektorille ja tasoittaa tulonjakoa. Vaikka olisi ollut
perusteltua siirtää verotuksen painopistettä pääomatulojen, varallisuuden
ja ympäristöverojen suuntaan, viime vuosina toteutetut veroratkaisut ovat
vaikuttaneet myös toiseen suuntaan. Verokilpailuun vedoten on alennettu
yritys- ja pääomatulojen verotusta. Varallisuusverosta on luovuttu vuoden
2006 alusta lukien. Tulonjaon tasoittaminen verotuksella on osoittautunut
entistä vaikeammaksi.

   Mitä herkemmin veropohja liikkuu maasta toiseen, sitä alttiimpaa se on
verokilpailulle. Kiinteistöt sekä maa- ja metsätalousmaa ovat liikkumattomia
verokohteita ja siksi niiden merkitys verotulojen kerryttäjänä voisi olla ny-
kyistä suurempi. Toisaalta asumiseen kohdistuvalla verotuksella on haitallisia
tulonjakovaikutuksia. Matalat verokannat edellyttävät laajaa veropohjaa.

    Veroasioissa eteneminen on hidasta, koska EU:ssa verotukseen liittyvät
päätökset edellyttävät yksimielisyyttä. Toisaalta verotus on yhtenäistynyt
EY:n tuomioistuimen ratkaisujen kautta. Arvonlisäverotuksessa EU:ssa pyr-
kimyksenä on sopia alennettujen arvonlisäverokantojen listan muuttamises-
ta, mikä mahdollistaisi myös Suomessa ravintoloiden ja henkilöstöruokailun
arvonlisäverokannan alentamisen. Välittömän verotuksen puolella EU:n
tavoitteena on yritysten veropohjan yhtenäistäminen.

   Suomessa on työmarkkinajärjestöjen palkkaneuvotteluissa perinteisesti
otettu huomioon lakisääteisten sosiaalivakuutusmaksujen kehitys. Työmark-
kinaneuvottelujen yhteydessä on tehty myös veroratkaisuja, joiden tavoit-
teena on ollut sovittaa yhteen verotuksen ja palkkaratkaisujen yhteisvaiku-
tuksesta muodostuvaa ostovoimaa. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen
päättämät ansiotuloverojen kevennykset ovat kaikkiaan 2,8 miljardia euroa
(ilman inflaatiotarkistuksia). Jatkossa veronkevennyksiin käytettävissä ole-
va julkisen talouden liikkumavara jää vähäisemmäksi. Pitkällä aikavälillä
reaalinen ansioiden nousu ei saisi johtaa verotuksen kiristymiseen, mutta
vuosittaisissa ratkaisuissa on otettava huomioon kulloinenkin talous-tilan-
ne. Ostovoimankasvun tulee aikaisempaa suuremmassa määrin perustua
palkankorotuksiin veronkevennysten sijaan.
20        MUUTOS . LIIKE .




        Työvoiman liikkuvuuden helpottaminen on edelleen tärkeää työllisyyden
     parantamiseksi. Liikkuvuuteen voidaan vaikuttaa kehittämällä asunnon ja
     työpaikan välisten matkakustannusten perusteella myönnettävää matkaku-
     luvähennystä. Nykyoloissa oman auton käytön hyväksymisen edellytykset
     voivat tuntua kohtuuttomilta.

        Mahdollisimman laaja veropohja on osoittautunut oikeaksi linjaksi. Vero-
     tuksen oikeudenmukaisuuden takia on verotuksen progressiivisuudesta huo-
     lehtiminen tärkeää. Julkisten palvelujen kehittämisen kannalta on tarpeen
     turvata niiden rahoitus ja tarvittaessa arvioida uudelleen valtion ja kuntien
     välistä työnjakoa rahoitussuhteita.

        Työvaltaisen toiminnan tukemiseksi kokeillaan työnantajan sosiaaliturva-
     maksusta vapauttamista joissakin Lapin ja Kainuun kunnissa sekä saaristo-
     kunnissa. Sosiaaliturvamaksun poistaminen ei selvitysten mukaan ainakaan
     parin vuoden kokeilun jälkeen ole vaikuttanut työllisyyteen Pohjois-Lapin ja
     saaristokuntien alueella. Työnantajan matalapalkkatukea kokeillaan vuosina
     2006–2010 koko maassa.

         Varallisuusverosta luopuminen ei poista tarvetta kerätä varallisuuteen
     liittyviä tietoja. Varallisuustietoja tarvitsevat muutkin kuin veroviranomai-
     set ja tietoja tarvitaan myös harmaan talouden ja rahanpesun torjumiseksi.
     Harmaa talous supistaa verokertymää, rapauttaa hyvinvointipalvelujen ja so-
     siaaliturvan rahoituspohjaa, vääristää elinkeinoelämän kilpailua ja murentaa
     yhteiskuntamoraalia. Lähtökohtana harmaan talouden ja talousrikollisuuden
     vastaiselle toiminnalle on valtionneuvoston talousrikollisuuden ja harmaan
     talouden torjuntaohjelma.



        Verotus on säädettävä sellaiselle tasolle, että julkisen sektorin rahoitus ja julkiset
        palvelut voidaan turvata ja kehittää niitä. Mahdollisia veronkevennyksiä ei tule ra-
        hoittaa julkisia palveluja karsimalla. Siten ansiotulojen verotusta voidaan keventää
        julkisen talouden sallimissa rajoissa.


        Matkakuluvähennystä on kehitettävä työvoiman liikkuvuutta suosivaan suuntaan.


        Kiinteistöveropohjaa on laajennettava maa- ja metsätalousmaahan. Toimenpiteellä
        voidaan parantaa erityisesti metsätalousvaltaisten kuntien rahoitustilannetta.


        Suomen on edelleen toimittava EU:n sääntöjen muuttamiseksi siten, että ravinto-
        loiden ja henkilöstöruokailun ruokatarjoilun arvonlisäverokanta voidaan alentaa
        elintarvikkeiden arvonlisäveron tasolle. Suomen on toimittava alkoholijuomavero-
        tuksen tason nostamiseksi EU:ssa.
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I       21




   Suomeen työvoimaa lähettävien ulkomaalaisten yritysten on rekisteröidyttävä
   välittömästi Suomeen, jotta verottaja saa reaaliaikaisen tiedon maassa elinkeinotoi-
   mintaa harjoittavista yrityksistä. Suomessa kaikkien työntekijöiden on heti työnteon
   ensimmäisestä päivästä lukien ryhdyttävä maksamaan veroa Suomeen.


   Harmaan talouden ja muun talousrikollisuuden toimintaohjelman toteuttamista on
   jatkettava ja ohjelmaan sisältyviin hankkeisiin on varattava riittävästi voimavaroja.


3.2 Elinkeinopoliittinen vaikuttaminen osana edunvalvontaa
SAK:laisten liittojen jäsenten työllisyys, palkkakehitys ja muut työehdot riip-
puvat ratkaisevasti siitä, miten suomalainen työ pärjää. Hyvinvointi syntyy
työstä. Ilman suorituskykyistä ja kansainvälisessä kilpailussa menestyvää
kansantaloutta ja talouskasvua ei voida ylläpitää ja rahoittaa hyvinvointiyh-
teiskuntaa. Siksi huolenpito suomalaisen teollisuus- ja palvelutyön menesty-
misestä on tärkeä osa ay-liikkeen edunvalvontatyötä. Hyvä hallinto, laadukas
julkinen infrastruktuuri ja julkinen palvelutuotanto ovat välttämättömiä
edellytyksiä kansantalouden menestykselle ja kilpailukyvylle. Niin voidaan
myös edistää alueellista tasa-arvoa.

   Elinkeinopolitiikassa SAK:n yleisenä tavoitteena on työpaikkojen ja in-
vestointien lisääminen Suomessa. Parhaiten ay-liike voi edesauttaa näitä
tavoitteita myötävaikuttamalla vakaiden työmarkkinaolojen jatkumiseen
Suomessa. Niiden merkitys korostuu maailmanlaajuisen verkostotalouden
oloissa, sillä toimitukset ja tuotanto niveltyvät toisiinsa yhä enemmän re-
aaliaikaisesti. Useampivuotiset tulopoliittiset kokonaisratkaisut ovat tässä
suhteessa avainasemassa.

   Julkisia panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä riskirahoi-
tukseen on edelleenkin välttämätöntä lisätä. On huolehdittava myös siitä,
että yritykset kantavat entistä enemmän vastuuta tutkimus- ja tuotekehitys-
resursseista.

    Tutkimus- ja kehitysvaroja on suunnattava riittävästi perinteisten toimi-
alojen kilpailukyvyn kohottamiseen. Samoin valtion riskirahoituspanoksia
pääomasijoitukset mukaan lukien on käytettävä aikaisempaa enemmän jo
olemassa olevan yrityskannan kasvun tukemiseen, eikä ainoastaan alkavien
tai vasta aihiovaiheessa olevien yritysten perustamiseen.

   Rakentamisessa ja osin teollisuudessakin sekä varsinkin palvelualoilla pa-
nostukset innovaatiotoimintaan, kilpailuun ja tutkimuksen sekä osaamisen
kehittämiseen ovat olleet riittämättömiä. Tämän takia tuottavuuden kehitys
on näillä aloilla jäänyt jälkeen muista. Käynnistynyt kunta- ja palveluraken-
neuudistus on paitsi välttämätön hyvinvointipalvelujen kestävän rahoituksen
22        MUUTOS . LIIKE .




     turvaamiseksi myös hyvä mahdollisuus parantaa edelleen julkisen palvelu-
     tuotannon laatua ja kustannustehokkuutta.

         SAK:n jäsenliittojen käymä toimialakohtainen vuoropuhelu, josta tulee
     tehdä pysyvä käytäntö, tähtää kunkin toimialan työllistämis- ja palkanmak-
     suvaran kasvattamiseen. SAK:n aluepalvelukeskuksilla on tärkeä rooli elin-
     keinopoliittisten hankkeiden edistämisessä ja toteutuksessa. Vaikutusväylän
     tähän tarjoaa yhteistyö työvoima- ja elinkeinokeskusten, maakuntaliittojen
     ja seudullisten kehitysyhtiöiden kanssa.

        Pienenä ja avoimena kansantaloutena Suomi on vahvasti riippuvainen
     viennistä, jonka osuus kansantulosta oli vuonna 2004 noin 37 prosenttia.
     Venäjä on jälleen noussut tärkeimmäksi kauppakumppaniksemme Saksan
     ja Ruotsin rinnalle. Myös Viron ja muiden uusien EU-maiden talouskasvu
     sekä suomalaisyritysten vahva asema eniten kasvavilla markkinoilla Kiinassa
     ja muualla Aasiassa avaavat jatkuvasti uusia mahdollisuuksia.

        Tuottamalla jatkossakin erittäin korkealaatuisia teollisuustuotteita maail-
     manmarkkinoille kilpailukykyiseen hintaan ja panostamalla aikaisempaa
     enemmän palveluiden vientiin voimme lisätä työllisyyttä ja hyvinvointia Suo-
     messa. EU:n sisämarkkinat ovat tärkein markkina-alue, mutta sijaintimme
     Venäjän naapurina tarjoaa lisämahdollisuuksia.

        Suomen on aktiivisesti hyödynnettävä kasvavia maailmanmarkkinoita.
     Se edellyttää korkeaa teknologiaa, suunnittelu- ja muotoilutaitoja sekä
     logistiikan hyvää hallintaa. Tarvitaan myös aikaisempaa parempaa liiketoi-
     mintaosaamista, joka vaatii myös eri kulttuurien tuntemusta ja laajaa yleis-
     sivistystä.

         Samalla kun pidetään huolta suomalaisen teollisuuden toimintaedellytys-
     ten turvaamisesta, on entistä suurempi huomio julkisessakin elinkeinopoli-
     tiikassa kiinnitettävä palveluelinkeinojen kehittämiseen. Suurin työllistämis-
     potentiaali piilee juuri yksityisissä yrityspalveluissa sekä henkilökohtaisissa
     hoiva- ja muissa palveluissa. Myös matkailu on kasvuala, jossa Suomella on
     edelleen paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Tuotekehitys- ja ris-
     kirahoitusta on suunnattava enemmän palvelualoille sekä käytettävä myös
     verotuksellisia keinoja, kuten alv-kantojen alentamista, palvelujen kysynnän
     vauhdittamiseen. Teknologiarahoituksen tuloksellisuuteen ja kohdentami-
     seen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Maa- ja metsätalouden, samoin
     kuin maaseudun menestysedellytyksistä on pidettävä huolta. Perustuotan-
     nolla on edelleen merkittävä työllisyysvaikutus.

        Satamien, teiden, rautatieverkon sekä lentoliikenteen ja muun infrastruk-
     tuurin on oltava ensiluokkaisessa kunnossa, jotta Suomi olisi varteenotettava
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I      23




sijaintipaikka ja kykenisimme hyödyntämään paremmin logistista asemaam-
me. Kiireellisten väylähankkeiden toteuttamisen nopeuttamiseksi on hyväk-
syttävä pitkäjänteinen rahoitussuunnitelma, johon hallitus ja eduskunta
sitoutuvat. Valtion kuljetusyritysten tehtävänä tulee olla valtakunnallisen
henkilö- ja tavaraliikenteen ylläpito ja harjoittaminen. Sujuva ja turvallinen
liikennejärjestelmä on olennainen osa toimivaa hyvinvointiyhteiskuntaa.
Myös postipalveluiden tasapuolinen saatavuus koko maan alueella on tur-
vattava.

   Kylmän ilmaston ja pitkien etäisyyksien aiheuttamien haittojen kompen-
soimiseksi Suomessa on välttämätöntä taata kaikissa olosuhteissa kohtuu-
hintaisen energian riittävä saanti sekä teollisuudelle, palvelusektorille että
kotitalouksille. Energiaomavaraisuudesta erityisesti sähkön tuotannossa
on huolehdittava jatkamalla monipuolisen energiapolitiikan linjaa, mikä
mahdollistaa tarvittavan lisäkapasiteetin rakentamisen. Ilmasto- ja kustan-
nussyistä etusijalle on asetettava päästöttömät vaihtoehdot (ydin-, vesi- ja
bioenergia).

   Mahdollisimman suuren päätösvallan säilyttäminen kotimaisissa käsissä
on asia, joka koskettaa yritysten omistajien lisäksi myös työntekijöitä. Ulko-
maiset tuotannolliset investoinnit Suomeen ovat tervetulleita ja niistä on
ollut monasti myönteisiä kokemuksia. Tuotannollisia sijoituksia on pyrittävä
aktiivisesti hankkimaan lisää.

   Kansantaloudelle on hyväksi, jos omistusrakenne on monipuolinen. Tar-
vitaan paitsi vahvaa ja aloitekykyistä perhe- ja yksityisyritteliäisyyttä myös
merkittäviä osuustoiminnallisia yrityksiä. Valtion pörssiomistusten arvo oli
vuoden 2005 lopussa yli 20 miljardia euroa, mikä osaltaan tukee yhdessä
huomattavien työeläkesijoitusten kanssa taloudellisen päätösvallan pysy-
mistä Suomessa. Valtion on pysyttävä aktiivisena ja vahvana omistajana suo-
malaisessa talouselämässä ja pidettävä strategisesti tärkeät ja erityistehtäviä
suorittavat yritykset määräysvallassaan.



   Elinkeinopoliittisessa vaikuttamisessa SAK:n yleisenä tavoitteena on työpaikkojen
   ja investointien lisääminen Suomessa. Siksi elinkeinopolitiikka on yksi tärkeä SAK:n
   yhteiskuntavaikuttamisen kohde.


   Suomen liikenneväylien tulee olla ensiluokkaisessa kunnossa. Merkittävien infra-
   struktuurihankkeiden toteuttamiseksi tarvitaan pitkäjänteinen rahoitussuunnitelma.
   Kohtuuhintaisen sähköenergian saanti on turvattava huolehtimalla riittävästä
   omavaraisuudesta ja jatkamalla monipuolisen energiatuotannon linjaa. Ilmasto- ja
   kustannussyistä etusijalle on asetettava päästöttömät vaihtoehdot.
24        MUUTOS . LIIKE .




        Eri toimialojen työmarkkinajärjestöjen keskinäinen vuoropuhelu alan työllistämis-
        mahdollisuuksien ja kilpailukyvyn kohentamiseksi on osoittautunut hyväksi käy-
        tännöksi. Sitä on jatkettava muodostamalla elinkeinopoliittisesta vuoropuhelusta
        ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen pysyvä yhteistyön muoto.


        SAK vaikuttaa aloitteellisesti valtion harjoittamaan elinkeinopolitiikkaan. Valtion
        teknologia- ja riskirahoituksen sekä pääomasijoitustoiminnan ja valtion oman omis-
        tajaohjauksen on edistettävä kasvua ja uusien innovaatioiden käyttöönottoa sekä
        taloudellisen päätösvallan ja tuotannollisen toiminnan pysymistä kotimaassa.


        SAK:n aluepalvelukeskukset vaikuttavat yhdessä liittojen, maakuntaryhmien ja
        paikallisjärjestöjen kanssa alueellisesti ottamalla kantaa maakuntaohjelmiin sekä
        seudullisin kehittämisohjelmiin kehittääkseen alueellista elinkeinotoimintaa.


     3.3 Kestävä kehitys
     Suomi on toistuvasti kansainvälisesti mitattu kestävän kehityksen mallimaak-
     si. Ykköstilasta on pidettävä kiinni jatkossakin. Se edellyttää määrätietoisia
     kestävän kehityksen strategian mukaisia päätöksiä. Hyväksytyt kansalliset ja
     EU- sekä YK-tason ohjelmat kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistä-
     miseksi, köyhyyden vähentämiseksi sekä ilmastomuutoksen hillitsemiseksi ja
     luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarjoavat suuntaviivat kestävän
     kehityksen periaatteiden toteuttamiseksi. Avainasemassa on aina parhaan
     käytettävissä olevan teknologian ja uusien innovaatioiden hyödyntäminen.

        Palkansaajien näkökulmasta on tärkeää, että kestävän kehityksen kaikki
     kolme perustekijää, taloudellinen ja sosiaalinen edistys sekä ympäristöstä
     huolehtiminen ovat keskenään tasapainossa. Soveltamalla puhtainta tekno-
     logiaa ja parhaita käytäntöjä voidaan hyvinvoinnin, talouskasvun ja ympäris-
     tönsuojelun välinen ristiriita voittaa. Vahva ja kasvava talous on ehto maail-
     manlaajuiselle köyhyyden voittamiselle ja tehokkaalle ympäristönsuojelulle.

         Kestävän kehityksen toimenpideohjelmien tulee lisätä, ei vähentää työ-
     paikkoja Suomessa. Tuotannon ja työpaikkojen siirto Suomesta ulkomaille
     ei edusta kestävää kehitystä, sillä useissa muissa maissa teollisuustuotannon
     ominaispäästöt ovat Suomea korkeammat. Verotukselliset ja muut ohjauskei-
     not, kuten päästökauppa, on sovitettava tähän tosiasiaan.

         Talouskasvu, työpaikat sekä tuotanto- ja kulutustapojen muutos on sovi-
     tettava yhteen niin, että kestävän kehityksen kaikki kolme näkökulmaa vah-
     vistuvat. Työllisyyden parantamisen, työntekijöiden hyvinvoinnin lisäämisen
     sekä työsuojelun ja työterveydenhuollon korkean tason tulee olla olennainen
     osa kestävän kehityksen kansallisen tason toimenpideohjelmia.
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I        25




   Yritysten vastuullisuus on tärkeä osa kestävää kehitystä. Suomalaisten
palkansaajien mutta myös rehellisten suomalaisten yritysten kannalta on
olennaista, että yritykset ja elinkeinoelämä kaikkialla noudattavat yhteisiä
työelämän pelisääntöjä, joista on kolmikantaisesti sovittu Kansainvälisessä
työjärjestö ILO:ssa. Näitä ovat muun muassa oikeus järjestäytymiseen, työ-
ehtosopimustoimintaan, tasavertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen sekä
pakkotyön ja lapsityövoiman käytön kiellot.

   Ympäristön huomioimisessa uusi ja ekotehokas teknologia on käytännös-
sä toimivin tapa vähentää uusiutumattomien luonnonvarojen kulutusta
ja muuttaa kansalaisten kulutustapoja entistä ekologisempaan suuntaan.
Suomessa julkiset panostukset ympäristöteknologiaan sekä ennen muuta
teollisuuden omat ympäristöinvestoinnit ovat jo tuottaneet huomattavia
tuloksia.

    Energiatuotannon ja liikenteen sekä asumisen päästöjen vähentämisen tu-
lee olla sekä kansallisen että EU-tason energia- ja ilmastopolitiikan keskiössä.
Suomen on EU:ssa vaikutettava niin, että uudet Kioton jälkeiset sitoumukset
ovat jatkossa mahdollisimman kustannustehokkaita ja globaaleja, jotta maa-
pallon ilmaston lämpenemistä pystytään hidastamaan.

   Jätteiden määrän vähentäminen, niiden kierrätyksen edistäminen sekä
jätteiden hyötykäytön lisääminen esimerkiksi lämmön tuotannossa ovat
tärkeitä askeleita kestävän kehityksen tiellä. Näihin toimiin sisältyy mah-
dollisuuksia myös luoda uusia kannattavia työpaikkoja. Uuden teknologian
soveltamisen jätteiden hyötykäyttöön tulee olla mahdollista ilman liiallisia
hallinnollisia esteitä.

    Ekologisesti kestävästi järjestetty tuotanto ja työpaikkojen lisäys ratkaise-
vat pitkälle sen, kuinka koko ihmiskunnalle voidaan taata parempi tulevai-
suus. Köyhyyden vähentäminen maailmassa edellyttää taloudellista kasvua
ja työttömyyden voittamista.



   Ay-liike on sekä Suomessa että kansainvälisesti valmis työskentelemään entistä
   aktiivisemmin aidon kestävän kehityksen hyväksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemi-
   seksi. Tarvitaan paitsi lainsäädännön ja taloudellisten ohjauskeinojen käyttöä myös
   jatkuvaa asenteisiin ja tottumuksiin vaikuttamista työyhteisöissä.


   Yritysten yhteiskuntavastuuta on vahvistettava. Yritysten on kaikkialla kunnioitettava
   ILO:n työelämän perusoikeuksia. Ay-liikkeen on yhdessä työnantajien ja muiden
   sidosryhmien kanssa kannustettava yrityksiä vastuullisuuteen niin talouden, ympä-
   ristön kuin sosiaalisen ulottuvuudenkin asioissa.
26        MUUTOS . LIIKE .




     3.4 Muutosten ennakoiminen ja ay-liikkeen toimintamallit
     yritysten kriisitilanteissa
     Elinkeinoelämän ja tuotannon kansainvälistyminen etenee ja talouden
     liikkeet ovat yhä nopeampia. Tuotannon siirtäminen maan rajojen ulkopuo-
     lelle joko kokonaan tai osittain tulee työntekijöille usein yllättäen. Myös
     kotimaisista tuotannon uudelleenjärjestelyistä työntekijät saavat usein tietää
     ensimmäisen kerran tiedotusvälineistä, jolloin päätökset on jo tosiasiallisesti
     tehty. Tämä merkitsee työntekijöille epävarmuuden lisääntymistä ja elämän-
     hallinnan vaikeutumista.

         Ay-liikkeen tavoitteena on turvattu työsuhde ja työsuhteiden jatkumista
     koskevien muutosten ennakoiminen ja ehkäiseminen siten, että lomautta-
     misten ja irtisanomisten työntekijöille aiheuttamat vaikutukset olisivat mah-
     dollisimman vähäisiä. Toiminnan painopisteen tulee olla mahdollisimman
     varhaisessa muutoksen ennakoimisessa. Sekä kotimaista yhteistoimintaa että
     kansainvälistä, rajat ylittävää yhteistoimintaa tulee järjestelmällisesti kehittää
     sellaiseksi, että työntekijöiden tiedonsaanti turvataan ja tiedonsaantia aikais-
     tetaan ja että työntekijät voivat tosiasiallisesti vaikuttaa yritysten toimintaan.
     Myös työehtosopimuksissa on turvattava henkilöstön edustajien tiedonsaan-
     ti- ja osallistumisoikeudet. Yhteistoimintavelvoitteiden ja tiedonsaantioikeu-
     den tulee koskea myös alihankintatilanteita.

         Paikkakunnilla, joissa yhden yrityksen tai tuotantolaitoksen toiminnalla
     on huomattava vaikutus koko seudun työllisyyteen, elinkeinorakenteeseen
     ja kuntien verotuloihin on laadittava valmiussuunnitelmat siltä varalta, että
     tuotanto lopetetaan tai sitä olennaisesti supistetaan. Rakennemuutoksiin
     varautuminen edellyttää valmiuksia, panostuksia ja aitoa yhteistyötä sekä
     yritykseltä itseltään, alueen kunnilta että valtion viranomaisilta. Myös ay-
     liikkeen on voitava osallistua suunnitelmien laadintaan ja niiden toimeenpa-
     noon. Suunnitelmilla ja niiden toteutuksella on pehmennettävä muutosten
     aiheuttamia vaurioita, luotava edellytyksiä henkilöstön uudelleentyöllisty-
     miselle sekä synnytettävä alueelle korvaavaa yritystoimintaa. TE-keskusten
     voimavaroja samoin kuin EU-rahastojen ja ohjelmien mahdollisuuksia on
     käytettävä nykyistä tehokkaammin näiden rakennemuutospaikkakuntien
     auttamiseen.

        Lainsäädännössä ja työehtosopimuksissa on sovittava työnantajien toi-
     menpiteistä irtisanomisten ja lomautusten vaikutusten vähentämiseksi,
     muun muassa suunnitelman laatimisesta edellä mainittuja tilanteita varten.
     Suunnitelmien on oltava alueellisesti oikein mitoitettuja ja ne on tehtävä
     yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen, paikallisviranomaisten sekä valtion
     kanssa. Tiettyä työpaikkaa koskevaa suunnitelmaa laadittaessa työterveys-
     huolto tulee ottaa mukaan. Suunnitelmassa on tällöin otettava huomioon
     sosiaaliset ja psykologiset palvelut. Suunnitelman tulee koskea myös töihin
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I        27




jääneitä ja sitä, miten työilmapiiristä huolehditaan lomautusten ja irtisano-
misten jälkeen.

    Muutoksien ennakoiminen ja niiden hallitseminen edellyttää henkilöstön
edustajilta hyvää ja laaja-alaista osaamista, muun muassa yritystalouden
tuntemista ja hyviä neuvottelu- ja vuorovaikutustaitoja. Myös työnantajilta
voidaan edellyttää nykyistä parempia johtamis- ja vuorovaikutustaitoja sekä
muutostilanteitten parempaa hallitsemista. Tämä tarkoittaa muun muassa
sitä, että työntekijöitä kohdellaan asiallisesti, että heille annetaan oikeat ja
tarpeelliset tiedot ja että muutostilanteissa heidän kanssaan käydään todelli-
set eikä vain näennäiset neuvottelut.



   Yhteistoiminta- ja osallistumisjärjestelmiä on kehitettävä paitsi Suomessa ja EU-ta-
   solla myös maailmanlaajuisesti sellaisiksi, että työntekijöiden tiedonsaanti turvataan
   ja aikaistetaan ja että työntekijät voivat osallistua tasavertaisemmin neuvottelu-
   kumppaneina yritysten toimintaan.


   SAK vaikuttaa yhdessä jäsenliittojensa kanssa siihen, että lainsäädännössä ja
   muussa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä työehtosopimuksissa sovitaan
   työnantajan ja viranomaisten velvoitteista ja toimenpiteistä, joilla rakennemuutok-
   siin voidaan ennalta varautua. Toimenpiteiden tulee ehkäistä irtisanomisia sekä
   taata henkilöstön tiedonsaanti, kuuleminen ja osallistuminen valmiussuunnitelmien
   laadintaan ja toteutukseen


   SAK laatii yhdessä jäsenliittojensa kanssa koulutusohjelman henkilöstön edustajien
   tietämyksen ja neuvottelutaitojen parantamiseksi sekä tukee luottamushenkilöitä,
   jotta heillä olisi paremmat edellytykset ennakoida muutoksia ja selviytyä muutos-
   tilanteissa.

3.5 Aktiivisempaa työvoimapolitiikkaa
Niin yksilön kuin yhteiskunnan hyvinvointi perustuu työhön. Siksi yhteis-
kunta- ja talouspolitiikan lähtökohtana on oltava työllisyyden parantaminen
ja työttömien työllistymisen tukeminen. Työmarkkinoilla muutokset ovat
nopeita, työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa ja työvoiman liik-
kuvuuden tiellä on esteitä. Tulevina vuosina erityisesti ikärakenteen muutos
haastaa etsimään uusia keinoja saada yhä useampi henkilö mukaan työmark-
kinoille. Myös pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseen on panostettava. Siksi
tarvitaan aktiivista työvoimapolitiikkaa.

   Vanhoista EU jäsenmaista vain Iso-Britanniassa työttömien aktiivitoimia
on vähemmän tarjolla kuin Suomessa. Esimerkiksi Tanskassa aktiiviseen
työvoimapolitiikkaan käytetään kolme kertaa enemmän voimavaroja kuin
28        MUUTOS . LIIKE .




     Suomessa, vaikka työttömyys on Tanskassa puolet pienempää. Tanska käyttää
     Suomeen verrattuna työtöntä kohden aktiivitoimiin 2,5-kertaisen summan.



        Työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi on aktiivisen työvoimapolitiikan pa-
        nostukset nostettava asteittain pohjoismaiselle tasolle ja työllistymistä helpottavia
        toimenpiteitä on oltava tarjolla vähintään 30 prosentille työttömistä. Ikärakenteen
        muutoksesta johtuen lähivuosina aktiivisen työvoimapolitiikan voimavaroja on
        lisättävä määräaikaisesti.


         Tanskan työmarkkinamalli on onnistunut esimerkki siitä, miten turval-
     lisuus ja muutokset voidaan yhdistää. Työttömyys ei siellä tarkoita koko
     työmarkkinauran vaarantumista ja taloudellista ahdinkoa. Tanskassa työt-
     tömyysturvaa saa pitkään ja sen taso on erittäin korkea. Yhteiskunnan
     tehtävänä on tarjota sopivia aktiivitoimia työttömälle ja toimia on myös
     runsaasti tarjolla. Työmarkkinoiden liikkuvuus on suurta, mikä on nostanut
     työllisyysasteen erittäin korkealle.

        Jatkuvasti muuttuvilla työmarkkinoilla muutoksen hallinta ja yksilön tur-
     vallisuuden lisääminen ovat keskeisin osa työvoimapolitiikkaa. Jos emme voi
     turvata pysyvää, työuran kestävää työpaikkaa, on etsittävä turvallisia polkuja
     työstä työhön. On kaikkien osapuolien etu, jos siirtyminen työstä toiseen voi
     tapahtua joustavasti, turvatusti ja mahdollisimman nopeasti.

        Osana tuloratkaisua sovittu muutosturvan toimintamalli on edistysas-
     kel työttömyyden ennaltaehkäisemisessä yhteistyössä eri tahojen kesken.
     Tällä tiellä on jatkettava, sillä jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen
     työllistymismahdollisuudet heikkenevät merkittävästi. Työhallinnon palve-
     luja ja tukea tarvitaan jo siinä vaiheessa, kun työttömyys uhkaa. Työttömien
     työllistymismahdollisuudet ja työhallinnon palvelujen tarve on selvitettävä
     nopeasti. Tämän jälkeen työllistymistä tukevia aktiivitoimia on oltava tarjolla
     heti, kun se työttömän kannalta on tarpeellista ja tarkoituksenmukaista.

        Työmarkkinoiden muutoksessa moni SAK:lainen joutuu työuransa ai-
     kana vaihtamaan työtehtäviä, ammattialaa tai jää aika ajoin työttömäksi.
     Tämä on huomioitava myös SAK:n ja jäsenliittojen edunvalvonnassa. Osa
     edunvalvontaosaamista on hallita työvoimapolitiikan toimet sekä työttömän
     työnhakijan oikeudet ja velvollisuudet.



        SAK valmistelee yhdessä jäsenliittojensa kanssa toimintamalleja, joilla voidaan tu-
        kea liittojen jäseniä muutostilanteissa. Tämä edellyttää työttömyysuhan alla olevien
        ja työttömien jäsenten palveluiden parantamista, jotta he ovat paremmin selvillä
        omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I          29




   Varhaisella puuttumisella työttömyyteen on voitava tukea nopeaa uudelleen
   työllistymistä ja estää ajautuminen pitkäaikaistyöttömyyteen. Työvoimatoimistojen
   on kartoitettava kattavasti ja nopeasti työttömän työllistymismahdollisuudet. Työl-
   listymisohjelmat on tehtävä jo ennen työttömyyden alkua tai heti työttömyyden
   alkuvaiheessa. Ohjelmien laatua on olennaisesti parannettava. Samalla on tuettava
   työttömyysuhan alaisten tai työttömien omaa aktiivisuutta työllistymisohjelmien
   laatimisessa.


   Työttömille työnhakijoille on oltava riittävästi tarjolla yksilön kannalta tarkoituksen-
   mukaisia osaamista ja työllistymistä parantavia toimia, kuten tukityötä ja koulutusta.
   Tätä varten eri viranomaisten sekä muiden palvelujen tarjoajien yhteistyötä on
   tiivistettävä. Erityistoimia on kohdennettava nuoriin ja maahanmuuttajiin.


   Alueellisen liikkuvuuden tehostamiseksi ja työhallinnon toimintatapojen yhtenäis-
   tämiseksi on työvoimatoimistojen verkkoa syytä koota suuremmiksi yksiköiksi.
   Samalla on huolehdittava, että henkilökohtainen palvelu voidaan turvata kaikille
   työttömyysuhan alaisille ja työttömille työnhakijoille.


   Työssäkäyntialueet voidaan ottaa nykyistä tehokkaammin käyttöön, kun huomioi-
   daan työnhakijan elämäntilanne. Samalla työvoimatoimistojen on myös edistettävä
   työnhakua toisella työssäkäyntialueella, jos tämä sijaitsee työnhakijan kannalta
   järkevällä etäisyydellä.


   Vaatimattoman aktiivisen työvoimapolitiikan ohella työvoiman liikku-
vuuden suuri este on asuntomarkkinoiden tila. Asuntojen hintojen nopea
nousu kasvukeskuksissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla vaikeuttaa työvoi-
man liikkuvuutta taantuvilta alueilta kasvualueille. SAK:laisen palkansaajan
ostovoima ei riitä perheen asumistarpeet tyydyttävän omistusasunnon han-
kintaan pääkaupunkiseudulla.

   Asuntopolitiikassa on panostettava kasvukeskusten asuntojen tarjonnan lisäämi-
   seen. Kasvukunnille on luotava kannusteet ja mahdollisuudet lisätä voimakkaasti
   tonttitarjontaa. Kunnallistekniikka-avustusta on kehitettävä tukemaan erityisesti
   Helsingin seudun kuntien yhteistyötä kuntarajat ylittävien asuntoalueiden toteut-
   tamiseksi. Valtion asuntorahaston myöntämien vuokra- ja asumisoikeusasuntojen
   lainojen ehtoja on parannettava. Myös väestöltään vähenevien alueiden asunto-
   ongelmia on lievennettävä.


3.6 Osaamisella työtä ja hyvinvointia
Investoinnit yleissivistykseen, ammattitaitoon, huipputeknologiaan, tut-
kimukseen, tuotekehitykseen sekä tuotteiden ja palvelujen markkinointiin
ratkaisevat Suomen menestyksen maailmantalouden kilpailussa. Koulutus
on kannattava investointi sekä koko kansantaloudelle että yksittäisille yri-
tyksille ja työntekijöille. Yksilön näkökulmasta koulutus ja hyvä osaaminen
30        MUUTOS . LIIKE .




     parantavat palkkakehitystä ja työllistymismahdollisuuksia sekä lisäävät mah-
     dollisuuksia ammatilliseen liikkuvuuteen. Työttömyys kohdistuu useimmi-
     ten vähän koulutusta saaneisiin. Kouluttautuminen näyttää myös lisäävän
     työssäkäyntiä työuran loppupäässä ja toisaalta lyhentävän työttömyysjaksoja
     työuran aikana. Panostukset osaamiseen parantavat myös yritysten tuotta-
     vuutta, kun työntekijät pystyvät nopeasti omaksumaan uutta teknologiaa ja
     uusia toimintatapoja sekä kehittämään omaa työtään.

         Työelämän rakenteet muuttuvat niin, että monilla toimialoilla tiukat raja-
     aidat eri työtehtävien välillä katoavat. Koulutuksen ja työn vastaavuus ei enää
     ole yksiselitteinen. Koulutus ei valmista vain tiettyihin tiukasti määriteltyihin
     ammatillisiin tehtäviin. Korkean osaamisen perusta luodaan peruskoulussa
     ja yleissivistävässä koulutuksessa. Ammatillisen peruskoulutuksen on voitava
     tarjota työelämän muutoksissa ja vaativissa ammattitehtävissä tarvittava am-
     mattisivistys ja -pätevyys. Varsinaisen ammattiosaamisen lisäksi keskeisiksi
     ovat tulleet työelämässä tarvittavat taidot kuten sosiaaliset ja yhteistyötaidot.

        Korkeaa ammatillista osaamista tarvitaan koko työyhteisössä, siksi huip-
     puosaamista ei pidä ymmärtää vain korkeakoulutuksen haasteeksi. Korkea-
     tasoinen perusosaaminen turvaa parhaiten myös mahdollisuuden liikkuvuu-
     teen työmarkkinoilla. Ajattelutavan muutos on haaste kaikille, jotta nuorille
     ei muodostu jo koulutukseen hakeutuessa kohtuuttomia odotuksia tulevasta
     työurasta.

         Osaamispolitiikkaa on näistä lähtökohdista uudistettava. Onnistuneessa
     osaamispolitiikassa kyetään yhdistämään yksilön, työelämän ja yhteiskunnan
     tarpeet. SAK ja jäsenliitot toimivat ammatti- ja yleissivistyksen sekä ammat-
     titaidon nostamiseksi. Jokainen työntekijä on oman tehtävänsä asiantuntija
     ja mahdollisuuden saatuaan myös työyhteisön huippuosaaja. Suomen me-
     nestymiseen tarvitaan käytännön ammattilaisia.

     Koulutusta kaikille
     Huippuosaamisen ohella osaamispolitiikan toisena kivijalkana tulee olla
     koko väestön kouluttaminen. Suuri osa ikäluokasta jatkaa opintojaan perus-
     koulun jälkeen toisen asteen koulutuksessa ja yhä suurempi osa suorittaa
     korkea-asteen tutkinnon. Koulutuksen keskeyttäminen on edelleen iso ongel-
     ma, esimerkiksi 30–34-vuotiaiden ikäryhmässä yli 20 prosenttia on vailla
     ammatillista tai korkea-asteen tutkintoa (vuonna 2003). Naiset suorittavat
     tutkintoja miehiä innokkaammin. Yhteiskunnassa ja työelämässä selviytymi-
     sen edellytyksenä on pidettävä vähintään ammatillista perustutkintoa.

       Aikuisilla on vastaavasti oltava aito mahdollisuus hankkia puuttuva am-
     matillinen pohjakoulutus ja täydentää sekä päivittää ammatillista osaamis-
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I       31




taan koko työuran ajan. Työntekijällä tulee olla mahdollisuus myös perus-
teelliseen osaamisensa uudistamiseen. Työaikaa on jatkossa voitava käyttää
yhä enemmän työntekijöiden osaamisen kohottamiseen. Tämä edellyttää
työpäivän ja työajan käsitteiden uudelleenmäärittelyä siten, että organisoitu
ja tuettu oppiminen työssä tai koulutus työn ulkopuolella ovat luonteva osa
työaikaa. Työntekijöiden on myös voitava käyttää työaikaa nykyistä enem-
män itsensä kouluttamiseen.

   Aikuiskoulutukseen osallistuu hieman yli puolet aikuisväestöstä. Työnan-
tajan tukema henkilöstökoulutus on tärkeä osa tätä osallisuutta. Kuitenkin
SAK:n jäsenliittojen jäsenistä 72 prosenttia ei ole osallistunut työantajan
tukemaan koulutukseen viimeisen vuoden aikana. Suomessa on edelleen
merkittävät erot aikuiskoulutukseen osallistumisessa sosiaalisen aseman,
työsuhteen, iän ja sukupuolen mukaan. Lisäksi pienissä yrityksissä ja työpai-
koilla osallistumisen mahdollisuudet ovat selvästi vähäisemmät kuin suurilla
työpaikoilla. Viisivuotinen Noste-ohjelma pyrkii osaltaan lisäämään vähiten
koulutukseen osallistuneiden osallisuutta. Ilman pitkäaikaisia erityistoimia
työelämässä tulee jatkossakin olemaan huomattava määrä henkilöitä vailla
perusasteen jälkeistä tutkintoa.

   Työn ohella tapahtuvien opintojen edistämiseksi tarvitaan toimia myös
omaehtoisen koulutuksen tukemiseksi. Joustavia koulutusmahdollisuuksia
on voitava tarjota silloin kun työntekijä haluaa omista lähtökohdistaan kä-
sin täydentää pätevyyttään työssä, parantaa yleissivistäviä valmiuksiaan tai
kouluttautua uuteen ammattiin.

   Valtiovalta ei ole riittävästi rahoittanut ja tukenut työstä käsin tapahtuvaa
opiskelua. Vastaavasti työnantajat ovat kohdistaneet osaamisinvestointinsa
varsin valikoivasti ja usein unohtaneet työtekijöiden koulutuksen. Mah-
dollisuudet kehittää omaa pätevyyttä vaihtelevat eri yrityksissä ja työpai-
koilla tuntuvasti. Nykyiset rahoitusmallit eivät välttämättä lainkaan tue eri
toimialoilla tarpeellista kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Koulutukseen
osallistumisastetta sekä koulutuksen oikeudenmukaisempaa kohdentumista
voitaisiin parantaa aikuiskoulutuksen rahoituspohjaa uudistamalla. Ilman
työntekijöiden koulutuksen rahoituspohjan uudistamista ei osaamiseen
kohdistuviin haasteisiin pystytä vastaamaan. Valmistelutyö rahoituspohjan
uudistamiseksi tulisikin aloittaa pikaisesti.



   Työelämän osaamispolitiikkaan on saatava suunnanmuutos. Aikuisten osallistumis-
   ta koulutukseen on tuntuvasti lisättävä, erityisesti on lisättävä vähiten koulutusta
   saaneiden mahdollisuuksia osallistua koulutukseen. Tämä edellyttää kohdennettu-
   ja, pitkäaikaisia Noste-ohjelman kaltaisia erityistoimia. Niitä on kohdennettava myös
32        MUUTOS . LIIKE .




        työttömiin sekä niihin, joilla on työelämässä vanhentunut ammatillinen tutkinto.
        Työnantajan sitoutumista koko henkilöstön koulutukseen on lisättävä.


        On käynnistettävä kolmikantainen valmistelutyö, jossa selvitetään mahdollisuudet
        palkansaajien ammatillisen osaamisen parantamiseksi ja siihen tarkoitetun koulu-
        tuksen rahoittamiseksi niin, että osa yritysten ja työpaikkakohtaisen kannattavuuden
        kasvusta sijoitetaan inhimillisen pääoman kehittämiseen ja henkilöstön kouluttami-
        seen. Valmistelun yhteydessä on selvitettävä, voisiko Työttömyysvakuutusrahaston
        yhteydessä toimiva koulutusrahasto tukea tällaista työpaikoilla tapahtuvaa oppi-
        mista. Lisäksi on selvitettävä, voidaanko koulutus ja osa-aikatyö yhdistää nykyistä
        joustavammin.


        Omaehtoisen koulutuksen tukimuotoja on parannettava siten, etteivät ne muodostu
        esteeksi koulutukseen hakeutumiselle.


        Ammatillisen koulutuksen on tarjottava nuorille korkeatasoinen ammattisivistys ja
        -taito työmarkkinoilla, yhteiskunnassa ja vaativissa ammattitehtävissä selviytymi-
        seksi. Ammatillisen koulutuksen on oltava houkutteleva vaihtoehto kaikille nuorille.
        Tavoitteen toteutuminen edellyttää ammatillisen koulutuksen laadun parantamista,
        mm. käytännön lähiopetusta lisäämällä, tutkintojen kolmivuotisuudesta kiinni pitä-
        mistä ja valinnan mahdollisuuksien lisäämistä ammatillisessa koulutuksessa. Toisen
        asteen koulutusta on ikäluokkien pienentyessä koottava seudullisiksi, isommiksi
        kokonaisuuksiksi.


        Vaikeuksissa olevat nuoret tarvitsevat lisää tukitoimia peruskoulussa ja toisen as-
        teen koulutuksessa. Tukitoimilla parannetaan elämänhallintaa ja vastuunottoa. On
        syytä harkita oppivelvollisuusiän pidentämistä koskemaan toisen asteen koulutusta.
        Erityisesti itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintososiaalisia etuja on
        parannettava. Erityisesti tarvitaan toimia koulutuksen keskeyttämisen vähentämi-
        seksi ja sukupuolten välisen koulutuskuilun pienentämiseksi.


        Koulutusväylien on oltava avoimia ammatillista tietä eteneville korkea-asteen kou-
        lutukseen saakka. Tämä edellyttää myös ammattikorkeakoulujen omaleimaisuuden
        kehittämistä korkea-asteen koulutuksen toisena pilarina.


     Työehtosopimukset tukemaan osaamista
     Merkittävä osa työnantajan tukemasta henkilöstökoulutuksesta suunnataan
     tällä hetkellä ylemmille toimihenkilöille. Työntekijöiden koulutus on usein
     uuteen teknologiaan tai työjärjestelyihin liittyvää lyhytkestoista, päivittävää
     koulutusta. Työehtosopimusten tulee kannustaa aktiiviseen ja suunnitel-
     malliseen osaamisen kehittämiseen niin, että se turvaa koko henkilöstön
     osallisuuden. Työehtosopimusten kautta tulee voida palkita taloudellisesti
     ammatillisen näyttötutkinnon suorittamisesta, jossa osaaminen voidaan
     osoittaa jo tutkintotilaisuudessa. Työehtosopimusten tai lainsäädännön
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I        33




kautta tulee voida myös velvoittaa siihen, että tietty osa työajasta käytetään
vuosittain koulutukseen ja organisoituun työssä oppimiseen.



   SAK valmistelee yhdessä jäsenliittojensa kanssa esityksen työehtosopimusten kehit-
   tämiseksi osaamisen hankkimista ja sen jatkuvaa ylläpitämistä tukevaan suuntaan.
   Työehtosopimuksin on parannettava pätkätyöntekijöiden mahdollisuuksia osallistua
   osaamista kehittävään koulutukseen.


   Työajan lyhentämisellä ja työn uudelleen järjestelyillä on tavoiteltava parempaa
   ammatinhallintaa ja tuettava työssäoppimista.


   Ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteistyötä on syvennettävä,
jotta koulutus voi joustavasti vastata työelämän muuttuviin tarpeisiin. Pitkä-
jänteisen koulutuksen määrällisen suunnittelun pohjana on monipuolinen
ennakointitieto. Merkittävä osa ammatillisesta koulutuksesta tapahtuu työ-
paikoilla. Yhä useampi SAK:lainen ohjaa ja arvioi ammattiin opiskelevien
osaamista työpaikkaohjaajana. Tämä tulee ottaa huomioon työpaikkaohjaa-
jien ajankäytössä, palkkauksessa ja koulutuksessa.



   Työelämän koulutustarpeiden ennakoimiseksi tarvitaan sekä valtakunnallista että
   alue- ja seutukuntakohtaista tiivistä yhteistyötä työ- ja elinkeinoelämän, koulutuksen
   järjestäjien ja työhallinnon kesken.


   Työpaikkaohjaus on sisällytettävä osaksi ammatillisten perustutkintojen opetussuun-
   nitelmia ja näyttötutkintojen valinnaiseksi osaksi. Työpaikoilla tapahtuvan oppimisen
   pelisäännöistä on sovittava työehtosopimusten osana. Työpaikkaohjaajien, näytön
   vastaanottajien ja näyttötutkintomestareiden asemaa tulee parantaa.



Pätevyysluotseista osaamisvaltuutetuiksi
Osana Noste-ohjelmaa on toteutettu SAK:n ja jäsenliittojen yhteistä Osaa-
va pärjää -hanketta. Sen yhteydessä on koulutettu satoja pätevyysluotseja.
Pätevyysluotsien tehtävänä on ollut kannustaa työntekijöitä hakeutumaan
ammattitaitoa kohottavaan koulutukseen, tiedottaa koulutusmahdolli-
suuksista sekä kehittää työelämän ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä.
Pätevyysluotsit ovat kannustaneet työnantajia käyttämään Noste-ohjelman
mahdollisuuksia ja pitäneet yllä yhteyksiä koulutusta järjestäviin oppilai-
toksiin sekä paikallisiin ay-organisaatioihin. Pätevyysluotsien toiminnasta
saadut kokemukset ovat myönteisiä.

   Pätevyysluotsit ovat saaneet peruskoulutuksen tehtäväänsä ja osalle on
voitu tarjota myös täydentävää koulutusta. Pätevyysluotseilla ei ole kuiten-
34        MUUTOS . LIIKE .




     kaan muodollista, työehtosopimusten turvaamaa asemaa ja siten työnantajan
     tunnustamaa roolia. Erityisesti työajan käyttö tehtävän hoitoon on ollut pul-
     mallista, vaikka noin kolmasosa luotseista on luottamusmiehiä.

        Osaamisen merkityksen kasvu työelämässä edellyttää myös ammattiyh-
     distysliikkeeltä uusia avauksia työpaikalla tapahtuvan toiminnan ja työnan-
     tajayhteistyön kehittämiseksi korkeaa osaamista tukevaksi. Tähän työhön
     tarvitaan henkilöstön edustajaa, joka on erityisesti paneutunut työntekijöi-
     den osaamisen kehittämiseen ja sen mahdollisuuksiin sekä työntekijöiden
     kannustamiseen. Henkilöstön edustajat tukevat toiminnallaan työpaikan ja
     koulutuksen järjestäjien yhteistyön onnistumista ja suunnitelmallista henki-
     löstön osaamisen kehittämistä. Pienillä työpaikoilla osaamisen kehittämisestä
     vastaavan luottamushenkilön tehtävä voisi olla yhdistetty joko luottamus-
     miehen tai työsuojeluvaltuutetun tehtävään. Tehtävän asianmukainen hoito
     edellyttää siihen sopimuksella turvattua aikaa sekä myös oikeutta saada teh-
     tävän mukaista koulutusta.



        SAK valmistelee yhteistyössä jäsenliittojensa kanssa esityksen osaamisvaltuutettu-
        jen valitsemisesta työpaikoille sekä heidän asemansa tunnustamisesta työehtoso-
        pimuksissa.


     Joustavuutta ja henkilökohtaista tukea koulutukseen
     Korkean osaamisen turvaaminen ja työstä käsin tapahtuvien opintojen
     kehittäminen eivät ole mahdollisia ilman uusia koulutusratkaisuja. Koko
     työuran ajan tapahtuva työn ja koulutuksen vuorottelu vaatii onnistuakseen
     uutta joustavuutta niin työnantajilta kuin koulutuksen järjestäjiltä. Erityisen
     haasteelliseksi tulee pk-yritysten henkilöstön saaminen nykyistä tuntuvasti
     laajemmin osalliseksi henkilöstökoulutuksesta. Osaamisen kehittäminen on
     välttämätöntä, jotta nykyistä useampi pk-yritys voisi suuntautua kasvuun
     ja siten uusien työpaikkojen luomiseen. Koulutus on tällöin voitava tuoda
     työpaikalle ja hoitaa joustavin järjestelyin.



        Pk-yrityksissä toimivien työntekijöiden osaamisen kohottamiseksi on käynnistettävä
        erityisohjelma yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.


        Työelämälähtöinen näyttötutkintojärjestelmä on ollut tärkeä aikuisten
     osaamista tukeva innovaatio. Tutkinnot ovat sekä suosittuja että työelämässä
     arvostettuja. Niiden jatkuva kehittäminen edellyttää valtiovallan ja työmark-
     kinaosapuolten yhteistyötä.
M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I    35




   Aikuisten ammatillisessa koulutuksessa painopisteen on oltava työelämäläheisessä
   koulutustarjonnassa. Aikuisille soveltuvia ammatti- ja erikoisammattitutkintoja on
   jatkossakin kehitettävä keskeisenä osaamisen hankkimisen väylänä. Tutkintojen,
   näyttöjen ja valmistavan koulutuksen toteuttamiseen tarvitaan korkeatasoista ja
   erikoistunutta aikuiskoulutuksen osaamista.


    Merkittävällä osalla aikuisväestöä on jonkinasteisia pulmia lukemisessa ja
kirjoittamisessa. SAK:n liittojen jäsenistä tällaisia henkilöitä on mahdollisesti
jopa 20 prosenttia. SAK:n opistoilla tehdyt selvitykset viittaavat siihen, että
luottamusmiehistä lukiongelmia olisi joka viidennellä. Nykytietämyksen
mukaan lukiongelmat on voitettavissa siten, etteivät ne muodostu esteeksi
koulutukseen hakeutumiselle kuten usein aiemmin on käynyt. Työntekijäl-
le itselleen on tärkeää tietää, ettei asialla ole yhteyttä älykkyyteen. Oikeus
henkilökohtaiseen tukeen on tärkeä viesti koulutukseen hakeutumista har-
kitsevalle.



   Aikuisten opintojen onnistuminen edellyttää erilaisten oppijoiden tukemista ja
   opintojen henkilökohtaistamista sen kaikissa vaiheissa. Myös ay-koulutuksessa on
   oltava mahdollisuus lukiongelmien tunnistamiseen ja sen huomioimiseen koulu-
   tuksen sisällössä.

3.7 Terveelliset ja turvalliset työolot lisäävät työhyvinvointia ja
tuottavuutta
Hyvä työ ja tuottavuus
Hyvän työn tunnusmerkkejä ovat:
– toimeentulo on riittävä ja oikeudenmukainen
– työ on tuottavaa, kannattavaa ja hyödyllistä
– arvokkuus säilyy, ihmistä ei nöyryytetä
– tekijä itse määrää, ihmistä ei alisteta
– voi käyttää taitojaan ja tietojaan, työ ei ole köyhdytetty
– kehittymis- ja etenemismahdollisuudet ovat hyvät
– työstä saa palautetta ja ilmapiiri on avoin ja luottamuksellinen
– työpaikalla toimitaan solidaarisesti, ei kilpaillen tai syrjien
– työntekijän terveydestä ja turvallisuudesta huolehditaan; työ kuormittaa
  kohtuullisesti, ei kohtuuttomasti, sairaana tai puolikuntoisena ei työsken-
  nellä
– työ ja yksityiselämä nähdään kokonaisuutena
– ihminen antaa jotakin itsestään, ei ole väline
– työntekijään luotetaan, eikä valvota.


   Mitä paremmin tunnusmerkit toteutuvat sitä tehokkaampi, laadukkaam-
pi, tuottavampi ja kilpailukykyisempi työorganisaatio on. Johtamisella ja
36        MUUTOS . LIIKE .




     työoloilla on merkittävä yhteys työntekijän hyvinvointiin, motivaatioon ja
     tuloksellisuuteen. Hyvät vaikutus- ja kehittymismahdollisuudet, arvostus,
     sopiva kuormitus ja oikeudenmukaiseksi koettu johtaminen lisäävät työ-
     tyytyväisyyttä ja sitä kautta asiakastyytyväisyyttä. Oikeudenmukainen joh-
     taminen vähentää sekä fyysistä että henkistä sairastumista. Hyödyt näkyvät
     sairauspoissaoloista aiheutuvien kustannusten alentumisena, henkilöstön
     pienenä vaihtuvuutena sekä työkyvyttömyyseläkkeiden määrän laskuna.

         Tuottavuudella tarkoitetaan usein määrällistä tuottavuutta niin, että mitä
     enemmän saadaan aikaan samoilla resursseilla, sitä korkeampi on tuotta-
     vuus. Tuottavuudella on kuitenkin myös laadullinen puoli, jossa keskeistä
     on ihmisen osaaminen ja luovuus. On tärkeää huomata, että tuottavuus
     on vain keino, ei päämäärä sinänsä. Tuottavuudella tulee saavuttaa myös
     laadullista lisäarvoa. Työvoimavaltaisessa palvelutuotannossa tuottavuus ei
     ole vain laskennallinen tuotoksen suhde panokseen. Siihen liittyy keskeisesti
     inhimillinen panos eli työntekijät, jotka saavat aikaan tuottavuuden kasvun.
     Esimerkiksi julkisella sektorilla työn tuottavuutta voidaan laskennallisesti
     lisätä ulkoistamisella ja ostopalveluilla, mutta kokonaistuottavuus ei parane.
     Tuottavuutta on parannettava ensisijaisesti muilla keinoin kuin kaavamaisel-
     la henkilöstömäärän supistamisella.

        Teknologinen kehitys on jatkossakin eräs keskeisimmistä tuottavuuden
     kasvuun vaikuttava tekijä. Uuden teknologian täysimittainen hyödyntämi-
     nen vaatii kuitenkin usein myös uudenlaista tuotannon ja työn organisointia.
     Työn sisältö, työn määrä ja työolosuhteet on saatava ihmisen mittaiseksi.
     Esimiehiä ja heidän johtamiskykyjään tulee merkittävästi kehittää, jotta
     oikeudenmukainen, työntekijöiden moninaisuuden huomioiva johtaminen
     toteutuu, ihmisten työkyky säilyy ja paras mahdollinen tuloksellisuus saa-
     vutetaan.



        Suomessa tarvitaan uutta kansallista työpaikkastrategiaa. Tarvitsemme parempaa
        johtamista, parempaa jatkuvan osaamisen kehittämistä ja laajempaa työorgani-
        saatioiden kehittämistä. Teknologian kehittämisen rinnalla valtion on panostettava
        entistä enemmän työpaikkojen toimintojen kehittämiseen. Kokonaisvaltaisen kehit-
        tämisen varmistamiseksi on yhteistoimintaa tiivistettävä eri viranomaisten kesken ja
        on luotava yhteinen visio työpaikkojen laaja-alaisen kehittämisen edistämiseksi.


        Työpaikoilla on kehitettävä henkilöstön ja työnantajan välistä yhteistyötä työn or-
        ganisointiin, työturvallisuuteen ja kehittämiseen liittyvissä asioissa. Tavoitteena on
        yhteistoiminnallisen toimintakulttuurin luominen jokaiselle työpaikalle. Kestävää
        tuottavuutta ei synny ilman yhteistä arvopohjaa, sosiaalista vuorovaikutusta, luot-
        tamusta ja vastavuoroisuutta.
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta
Muutoksen suunta

Weitere ähnliche Inhalte

Andere mochten auch (7)

Mahmoud, Mertsi ja Maija
Mahmoud, Mertsi ja MaijaMahmoud, Mertsi ja Maija
Mahmoud, Mertsi ja Maija
 
Vaaleissa päätetään paljosta – äänestetään.
Vaaleissa päätetään paljosta – äänestetään.Vaaleissa päätetään paljosta – äänestetään.
Vaaleissa päätetään paljosta – äänestetään.
 
Eläketurva oikeudenmukaiseksi ja maksujen nousu hallintaan
Eläketurva oikeudenmukaiseksi ja maksujen nousu hallintaanEläketurva oikeudenmukaiseksi ja maksujen nousu hallintaan
Eläketurva oikeudenmukaiseksi ja maksujen nousu hallintaan
 
Värejä harmaaseen arkeen!
Värejä harmaaseen arkeen!Värejä harmaaseen arkeen!
Värejä harmaaseen arkeen!
 
Liikkeessä tulevaisuuteen
Liikkeessä tulevaisuuteenLiikkeessä tulevaisuuteen
Liikkeessä tulevaisuuteen
 
SAK Ihmisen puolella
 SAK Ihmisen puolella SAK Ihmisen puolella
SAK Ihmisen puolella
 
SAK:n tavoiteohjelma kuntavaaleissa 2017
SAK:n tavoiteohjelma kuntavaaleissa 2017SAK:n tavoiteohjelma kuntavaaleissa 2017
SAK:n tavoiteohjelma kuntavaaleissa 2017
 

Ähnlich wie Muutoksen suunta

Tulevaisuushanke, 25.5.2009
Tulevaisuushanke, 25.5.2009Tulevaisuushanke, 25.5.2009
Tulevaisuushanke, 25.5.2009SAK
 
Tulevaisuushanke, 25.5.2009
Tulevaisuushanke, 25.5.2009Tulevaisuushanke, 25.5.2009
Tulevaisuushanke, 25.5.2009Fountain Park
 
Pekka Karjalainen: Asiantuntijatiedon koonti
Pekka Karjalainen: Asiantuntijatiedon koontiPekka Karjalainen: Asiantuntijatiedon koonti
Pekka Karjalainen: Asiantuntijatiedon koontiTHL
 
mahdollistaja_lukukirja_responseprojekti
mahdollistaja_lukukirja_responseprojektimahdollistaja_lukukirja_responseprojekti
mahdollistaja_lukukirja_responseprojektia1tiki00
 
SAK:n Akavan ja STTK:n tavoitteet yhteiskuntasopimusneuvotteluissa
SAK:n Akavan ja STTK:n tavoitteet yhteiskuntasopimusneuvotteluissaSAK:n Akavan ja STTK:n tavoitteet yhteiskuntasopimusneuvotteluissa
SAK:n Akavan ja STTK:n tavoitteet yhteiskuntasopimusneuvotteluissaPauli Vento
 
Luo uudet markkinat! Neljä näkökulmaa kestävän liiketoiminnan kehittämiseen –...
Luo uudet markkinat! Neljä näkökulmaa kestävän liiketoiminnan kehittämiseen –...Luo uudet markkinat! Neljä näkökulmaa kestävän liiketoiminnan kehittämiseen –...
Luo uudet markkinat! Neljä näkökulmaa kestävän liiketoiminnan kehittämiseen –...VTT Technical Research Centre of Finland Ltd
 
Perehdytys Työelämä 2020 –hanke, Pohjois-Pohjanmaan alueverkosto (2017)
Perehdytys Työelämä 2020 –hanke, Pohjois-Pohjanmaan alueverkosto (2017)Perehdytys Työelämä 2020 –hanke, Pohjois-Pohjanmaan alueverkosto (2017)
Perehdytys Työelämä 2020 –hanke, Pohjois-Pohjanmaan alueverkosto (2017)Tyoelamaverkosto
 
Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyde...
Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyde...Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyde...
Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyde...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyde...
Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyde...Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyde...
Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyde...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 

Ähnlich wie Muutoksen suunta (20)

Tulevaisuushanke teemaseminaari
Tulevaisuushanke teemaseminaariTulevaisuushanke teemaseminaari
Tulevaisuushanke teemaseminaari
 
Murroksesta muutokseen
Murroksesta muutokseenMurroksesta muutokseen
Murroksesta muutokseen
 
Tulevaisuushanke, 25.5.2009
Tulevaisuushanke, 25.5.2009Tulevaisuushanke, 25.5.2009
Tulevaisuushanke, 25.5.2009
 
Tulevaisuushanke, 25.5.2009
Tulevaisuushanke, 25.5.2009Tulevaisuushanke, 25.5.2009
Tulevaisuushanke, 25.5.2009
 
Pekka Karjalainen: Asiantuntijatiedon koonti
Pekka Karjalainen: Asiantuntijatiedon koontiPekka Karjalainen: Asiantuntijatiedon koonti
Pekka Karjalainen: Asiantuntijatiedon koonti
 
SAK:n esittely
SAK:n esittelySAK:n esittely
SAK:n esittely
 
Tulevaisuushanke
TulevaisuushankeTulevaisuushanke
Tulevaisuushanke
 
Pitkää, pätkää, silppua
Pitkää, pätkää, silppuaPitkää, pätkää, silppua
Pitkää, pätkää, silppua
 
mahdollistaja_lukukirja_responseprojekti
mahdollistaja_lukukirja_responseprojektimahdollistaja_lukukirja_responseprojekti
mahdollistaja_lukukirja_responseprojekti
 
SAK:n Akavan ja STTK:n tavoitteet yhteiskuntasopimusneuvotteluissa
SAK:n Akavan ja STTK:n tavoitteet yhteiskuntasopimusneuvotteluissaSAK:n Akavan ja STTK:n tavoitteet yhteiskuntasopimusneuvotteluissa
SAK:n Akavan ja STTK:n tavoitteet yhteiskuntasopimusneuvotteluissa
 
Luo uudet markkinat! Neljä näkökulmaa kestävän liiketoiminnan kehittämiseen –...
Luo uudet markkinat! Neljä näkökulmaa kestävän liiketoiminnan kehittämiseen –...Luo uudet markkinat! Neljä näkökulmaa kestävän liiketoiminnan kehittämiseen –...
Luo uudet markkinat! Neljä näkökulmaa kestävän liiketoiminnan kehittämiseen –...
 
Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n tavoiteohjelma 2016–2020
Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n tavoiteohjelma 2016–2020 Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n tavoiteohjelma 2016–2020
Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n tavoiteohjelma 2016–2020
 
SAK:n vero-ohjelma 2023–2027
SAK:n vero-ohjelma 2023–2027SAK:n vero-ohjelma 2023–2027
SAK:n vero-ohjelma 2023–2027
 
Perehdytys Työelämä 2020 –hanke, Pohjois-Pohjanmaan alueverkosto (2017)
Perehdytys Työelämä 2020 –hanke, Pohjois-Pohjanmaan alueverkosto (2017)Perehdytys Työelämä 2020 –hanke, Pohjois-Pohjanmaan alueverkosto (2017)
Perehdytys Työelämä 2020 –hanke, Pohjois-Pohjanmaan alueverkosto (2017)
 
Hyvää (t)yötä Suomi -tiivistelmä
Hyvää (t)yötä Suomi -tiivistelmäHyvää (t)yötä Suomi -tiivistelmä
Hyvää (t)yötä Suomi -tiivistelmä
 
CSC - Yhteiskuntavastuuraportti 2016
CSC - Yhteiskuntavastuuraportti 2016CSC - Yhteiskuntavastuuraportti 2016
CSC - Yhteiskuntavastuuraportti 2016
 
Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyde...
Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyde...Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyde...
Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyde...
 
Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyde...
Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyde...Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyde...
Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyde...
 
Ay-järjestöjen julkilausuma 6. ASEM-huippukokouksen asialistasta
Ay-järjestöjen julkilausuma 6. ASEM-huippukokouksen asialistastaAy-järjestöjen julkilausuma 6. ASEM-huippukokouksen asialistasta
Ay-järjestöjen julkilausuma 6. ASEM-huippukokouksen asialistasta
 
Seinäjoen ja ilmajoen tilannekuvan julkistus 160621
Seinäjoen ja ilmajoen tilannekuvan julkistus 160621Seinäjoen ja ilmajoen tilannekuvan julkistus 160621
Seinäjoen ja ilmajoen tilannekuvan julkistus 160621
 

Mehr von Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 

Mehr von Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK (20)

Verianin ja SAK:n lakkokysely maaliskuussa 2024
Verianin ja SAK:n lakkokysely maaliskuussa 2024Verianin ja SAK:n lakkokysely maaliskuussa 2024
Verianin ja SAK:n lakkokysely maaliskuussa 2024
 
Painava syy -esite 2024 - Orpon-Purran hallituksen leikkauslista
Painava syy -esite 2024 - Orpon-Purran hallituksen leikkauslistaPainava syy -esite 2024 - Orpon-Purran hallituksen leikkauslista
Painava syy -esite 2024 - Orpon-Purran hallituksen leikkauslista
 
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
 
SAK:n tavoitteet vuoden 2024 europarlamenttivaaleissa
SAK:n tavoitteet vuoden 2024 europarlamenttivaaleissaSAK:n tavoitteet vuoden 2024 europarlamenttivaaleissa
SAK:n tavoitteet vuoden 2024 europarlamenttivaaleissa
 
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
 
Kysely poliittisista työtaisteluista 14.12.2023
Kysely poliittisista työtaisteluista 14.12.2023Kysely poliittisista työtaisteluista 14.12.2023
Kysely poliittisista työtaisteluista 14.12.2023
 
Ilmastonmuutoksen huomiointi SAK:laisilla aloilla 2019 ja 2023
Ilmastonmuutoksen huomiointi SAK:laisilla aloilla 2019 ja 2023Ilmastonmuutoksen huomiointi SAK:laisilla aloilla 2019 ja 2023
Ilmastonmuutoksen huomiointi SAK:laisilla aloilla 2019 ja 2023
 
koyhyysriski-sak-aloilla-jasentutkimus-2023.pdf
koyhyysriski-sak-aloilla-jasentutkimus-2023.pdfkoyhyysriski-sak-aloilla-jasentutkimus-2023.pdf
koyhyysriski-sak-aloilla-jasentutkimus-2023.pdf
 
haastattelututkimus-duunareiden-palkkakoyhyydesta.pdf
haastattelututkimus-duunareiden-palkkakoyhyydesta.pdfhaastattelututkimus-duunareiden-palkkakoyhyydesta.pdf
haastattelututkimus-duunareiden-palkkakoyhyydesta.pdf
 
Occupational health care in a nutshell
Occupational health care in a nutshellOccupational health care in a nutshell
Occupational health care in a nutshell
 
Företagshälsovården i ett nötskal
Företagshälsovården i ett nötskalFöretagshälsovården i ett nötskal
Företagshälsovården i ett nötskal
 
luottamus-tyopaikan-supervoima.pdf
luottamus-tyopaikan-supervoima.pdfluottamus-tyopaikan-supervoima.pdf
luottamus-tyopaikan-supervoima.pdf
 
A catalogue of Orpo-Purra Government cuts
A catalogue of Orpo-Purra Government cutsA catalogue of Orpo-Purra Government cuts
A catalogue of Orpo-Purra Government cuts
 
Regeringen Orpo-Purras lista över nedskärningar
Regeringen Orpo-Purras lista över nedskärningar Regeringen Orpo-Purras lista över nedskärningar
Regeringen Orpo-Purras lista över nedskärningar
 
Työterveyshuolto pähkinänkuoressa
Työterveyshuolto pähkinänkuoressaTyöterveyshuolto pähkinänkuoressa
Työterveyshuolto pähkinänkuoressa
 
Painava syy -esite
Painava syy -esitePainava syy -esite
Painava syy -esite
 
Pienituloisten ostovoiman lasku
Pienituloisten ostovoiman laskuPienituloisten ostovoiman lasku
Pienituloisten ostovoiman lasku
 
SAK:n tilinpäätöstiedot 2022
SAK:n tilinpäätöstiedot 2022SAK:n tilinpäätöstiedot 2022
SAK:n tilinpäätöstiedot 2022
 
SAK:n vuosikertomus 2022
SAK:n vuosikertomus 2022SAK:n vuosikertomus 2022
SAK:n vuosikertomus 2022
 
tyontekijoiden-vaikutusmahdollisuudet-ja-luottamus.pdf
tyontekijoiden-vaikutusmahdollisuudet-ja-luottamus.pdftyontekijoiden-vaikutusmahdollisuudet-ja-luottamus.pdf
tyontekijoiden-vaikutusmahdollisuudet-ja-luottamus.pdf
 

Muutoksen suunta

  • 1. SAK:n 17. edustajakokous 5.–7.6.2006 Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi
  • 2. Graafinen suunnittelu Suunnittelutoimisto Unique Oy Taitto ja paino Valkealan Painokarelia Oy 2006 ISBN 951-714-246-3
  • 3. SAK:n 17. edustajakokous 5.–7.6.2006 Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi
  • 4. 2 MUUTOS . LIIKE . 1 SAK:N TOIMINTASTRATEGIA ________________________________________ 3 2 EDUNVALVONTAYMPÄRISTÖN MUUTOSSUUNNAT _____________________ 6 2.1 Globalisaatio ja teknologian kehitys muuttavat rakenteita ___________ 6 2.2 Väestön ikääntyminen haasteena ja mahdollisuutena _____________ 10 2.3 Työelämän laadun ristiriitainen kehitys __________________________ 12 2.4 Työnantajien painotukset muuttumassa _________________________ 15 2.5 Yhteiskunnallisen kehityksen suunnat ___________________________ 16 3 SUOMALAISEN TYÖN TULEVAISUUS ________________________________ 18 3.1 Talouspolitiikka työllisyyden edistäjänä __________________________ 18 3.2 Elinkeinopoliittinen vaikuttaminen osana edunvalvontaa ___________ 21 3.3 Kestävä kehitys _______________________________________________ 24 3.4 Muutosten ennakoiminen ja ay-liikkeen toimintamallit yritysten kriisitilanteissa ________________________________________ 26 3.5 Aktiivisempaa työvoimapolitiikkaa ______________________________ 27 3.6 Osaamisella työtä ja hyvinvointia _______________________________ 29 3.7 Terveelliset ja turvalliset työolot lisäävät työhyvinvointia ja tuottavuutta __________________________________ 35 4 SUOMALAISEN SOPIMUSYHTEISKUNNAN TULEVAISUUS _____________ 40 4.1 Solidaarinen palkkapolitiikka ___________________________________ 41 4.2 Oikeudenmukaiset palkkajärjestelmät ___________________________ 44 4.3 Luottamusmiesjärjestelmä ja paikallinen sopiminen muutoksen hallinnan välineenä ________________________________ 47 4.4 Työtaisteluoikeus työntekijöiden perusoikeutena __________________ 50 5 TASA-ARVON EDISTÄMINEN _______________________________________ 51 5.1 Tuloerojen tasoittaminen ______________________________________ 51 5.2 Tasavertaiset mahdollisuudet erilaisissa työsuhteissa ______________ 52 5.3 Yhteiskunnallisen tasa-arvon edistäminen ________________________ 55 5.3.1 Sosiaalivakuutuksen kehittäminen ________________________ 56 5.3.2 Hyvinvointipalveluiden kehittäminen ______________________ 59 5.3.3 Perheiden hyvinvoinnin tukeminen _______________________ 60 5.4 Monikulttuurisuus työelämässä ja ay-liikkeessä ___________________ 62 6 OSALLISUUDEN EDISTÄMINEN ____________________________________ 65 6.1 Oikeus työhön osallisuuden perusta_____________________________ 65 6.2 Järjestäytymisen edistäminen __________________________________ 66 6.3 Uudet vaikuttamisen mahdollisuudet ay-liikkeessä _______________ 68 6.4 Edustavuus ay-liikkeessä _______________________________________ 71 6.5 Liittoyhteistyön kehittäminen ___________________________________ 73 6.6 SAK osana kansainvälistä ammattiyhdistysliikettä _________________ 75
  • 5. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 3 1 SAK:N TOIMINTASTRATEGIA SAK:n edellisessä, 16. edustajakokouksessa vuonna 2001 hyväksyttiin kolme ohjelma-asiakirjaa. Sovitaan yhdessä -asiakirjassa tarkasteltiin sopimus- ja neuvottelujärjestelmään kohdistuvia paineita ja hahmotettiin SAK:laisen am- mattiyhdistysliikkeen sopimuspoliittisia linjauksia. Hyvinvointi syntyy työstä -asiakirjassa linjattiin tavoitteita sekä suomalaisen yhteiskuntapolitiikan eri lohkoilla että kansainvälisessä edunvalvonnassa. Liikkeessä-asiakirjassa pei- lattiin järjestölliseen toimintaan liittyviä haasteita ja asetettiin tavoitteita am- mattiyhdistysliikkeen omalle toiminnalle. Monessa suhteessa näiden kolmen ohjelma-asiakirjan linjaukset ovat edelleen ajankohtaisia ja viitoittavat toi- minnan ja edunvalvonnan tavoitteita tänäkin päivänä. SAK:n perustehtävän ja arvojen määrittely on tehty edelleen voimassa olevassa periaateohjelmassa, joka on hyväksytty vuoden 1991 edustajakokouksessa. Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi -asiakirjan luvussa 2 tarkastellaan palkansaajien hyvinvoinnin turvaamisen kannalta keskeisiä toimintaympäristön muutossuuntia. Globalisaatio, ikärakenteen ja työelämän laadun kehitys sekä työnantajapolitiikan painotukset ja yhteis- kunnallinen kehitys haastavat SAK:ta terävöittämään edunvalvontaansa ja toimintaansa. SAK:n 17. edustajakokoukselle esitettävät tavoitteet ja linjaukset raken- tuvat asiakirjassa neljän kokonaisuuden ympärille: suomalaisen työn tule- vaisuus, sopimusyhteiskunnan toimivuus sekä tasa-arvon ja osallisuuden edistäminen. Suhteessa toimintaympäristön muutossuuntiin tulee ammat- tiyhdistysliikkeen toimia niin, että suomalainen työ tulevaisuudessakin pär- jää. Palkansaajan hyvinvointi syntyy työstä. Työn on taattava toimeentulo, sen on oltava inhimillisesti järjestettyä ja mielekästä. Työn on myös oltava tuottavaa ja kannattavaa. Työn ja tuotannon kehittymisen edellytykset on varmistettava. Suomalainen työmarkkinamalli on ollut toimiva erilaisissakin tilanteissa. Sopimusyhteiskunta on tulevaisuudessakin vahvuus palkansaajien etujen ja työelämän kehittämisessä. Sopimus- ja neuvottelujärjestelmää on kehitettävä ennakoimaan työelämän muutoksia ja vastaamaan jäsenistön odotuksia. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen työelämässä on SAK:n perusarvoja. Tasa-arvo -tavoitetta on tarkasteltava laajasti. Pätkätyöntekijöi- den tasavertaisissa mahdollisuuksissa ja oikeuksissa on edelleen kehitettä- vää – monista jo tehdyistä toimenpiteistä huolimatta. Myös sukupuolten, ikäryhmien ja monikulttuurisuuden huomioiminen liittyvät tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen.
  • 6. 4 MUUTOS . LIIKE . Osallisuuden edistäminen yhteiskunnassa, työelämässä ja ammattiyhdis- tysliikkeen omassa toiminnassa liittyy myös SAK:n perusarvoihin. Oikeus työhön on yhteiskunnallisen osallisuuden kulmakivi. Vaikutusmahdolli- suuksien parantaminen omassa työssä – työn hallinnan parantaminen – on inhimillisen elämän perusteita. Osallisuutta on edistettävä myös niin yh- teiskunnallisessa osallistumisessa kuin ammattiyhdistysliikkeen omassakin toiminnassa. Edustajakokouksen päätettäväksi esitettävät linjaukset on asiakirjassa merkitty kursiivilla ja ne on sisäänvedetty tekstiosasta, jossa linjauksia perus- tellaan. Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi -asiakirjassa esi- tettävät linjaukset täsmentävät SAK:n toimintastrategiaa. Toimintastrategian tarkoituksena on vahvistaa tuloksellista edunvalvontaa ja varmistaa, että SAK keskusjärjestönä keskittyy jäsenliittojensa tuen ja palvelun sekä palkansaajien hyvinvoinnin edistämisen kannalta olennaisiin kysymyksiin. Toimintastrate- gia on keskusjärjestön johtamisen apuväline. Sen rakentamisen pohjana ovat olleet sekä edellisen edustajakokouksen linjaukset että SAK:n hallituksen näkemykset. SAK:n hallitus täsmentää toimintastrategiaa tarvittaessa tämän viitekehyksen pohjalta edustajakokouksen hyväksymän ohjelma-asiakirjan linjausten mukaisesti. Toiminta-ajatus määrittelee SAK:n perustehtävän työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Sen mukaisesti SAK:n roolina on olla ensisijaisesti edunval- vontajärjestö, jonka toiminnassa korostuvat sopimuspohjaiset vähimmäis- työehdot, palkkaperusteinen sosiaaliturva sekä työelämän perusoikeudet. Kansalaisjärjestönä SAK on myös vaikutusväylä työelämään ja yhteiskuntaan. Toiminnassa ja edunvalvonnassa korostuu asiantuntijuus, uudistajuus, luo- tettavuus ja vastuullisuus. SAK:n toiminta-ajatus SAK on jäsenliittojensa tavoitteita ja toimintaa yhteensovittava ja kehittävä edun- valvontajärjestö perustanaan jäsenistön ja luottamushenkilöiden osallistuminen ja yhteisöllisyys. Ammatillisena keskusjärjestönä SAK on palkansaajien asiantunteva edunvalvoja, yhteiskunnallinen uudistaja sekä luotettava ja vastuullinen sopimus- ja yhteistyö- kumppani. Muuttuvassa kansallisessa ja kansainvälisessä toimintaympäristössä SAK takaa – jäsenliitoilleen mahdollisuuden huolehtia jäsentensä sopimuspohjaisista vähimmäistyöehdoista
  • 7. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 5 – perusoikeudet ja turvan työelämässä – palkkaperusteisen sosiaaliturvan – vaikutusväylän työelämän ja yhteiskunnan kehittämiseen. Visio määrittelee sen, millaista Suomea SAK haluaa olla rakentamassa sekä sen, millaisena SAK oman asemansa tulevaisuudessa näkee. Visiossa näkyvät SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen arvot: tasa-arvo, demokratia, työ ja oikeudenmukaisuus. Yhteistyön toimintamalli luo Suomen menestyk- sen pohjan. SAK keskusjärjestönä on yhteiskunta- ja työmarkkinapolitiikan suunnannäyttäjä ja tarjoaa laajan järjestäytymispohjan suomalaisille pal- kansaajille. Visiossa on myös määritelty SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen vahvuuden perusteet, jotka muodostavat pohjan keskusjärjestön toiminnan suuntaamiselle ja kehittämiselle. SAK:n visio SAK – ihmisen puolella Suomi on tasa-arvoinen, demokraattinen ja vauras hyvinvointiyhteiskunta. Sen kulmakiviä ovat täystyöllisyys, kunnolliset työsuhteet sekä oikeudenmukaisuus työelämässä, palkkauksessa ja tulonjaossa. Maamme kilpailukykyä ja menestystä tukee vahva demokraattisen yhteistyön malli ja tuloksellinen kolmikantayhteistyö. SAK on uudistuskykyinen työntekijöiden ja toimihenkilöiden keskusjärjestö sekä arvostettu yhteiskunta- ja työmarkkinapolitiikan suunnannäyttäjä. SAK:n vaikutusvalta perustuu – korkeaan järjestäytymisasteeseen – jäsenliittojen hyvään yhteistyöhön – tulokselliseen edunvalvontaan – jäsenistön tukeen ja aktiivisuuteen työpaikoilla sekä vahvaan ja osaavaan luot- tamushenkilöverkostoon – vahvaan kansainväliseen yhteistoimintaan – kykyyn neuvotella, sopia ja tarvittaessa toteuttaa järjestöllisiä toimia yhdessä liittojen kanssa – tulosten ja julkisuuden tuomaan vahvaan ja luotettavaan maineeseen – lisääntyvään palkansaajajärjestöjen yhteistyöhön – kykyyn yhteistoiminnan ja yhteiskuntavaikuttamisen kautta tuottaa perustaa Suomen menestykselle.
  • 8. 6 MUUTOS . LIIKE . 2 EDUNVALVONTAYMPÄRISTÖN MUUTOSSUUNNAT 2.1 Globalisaatio ja teknologian kehitys muuttavat rakenteita Maailmantaloudessa on käynnissä suuri murros teollisuustuotannon kasvaes- sa Kiinassa, Intiassa ja muissa maissa, jotka vielä hiljattain olivat kehitysmai- ta. Jonkin verran tuotantoa on jo siirtynyt näihin maihin. Enemmän on kuitenkin kyse kasvuvauhtien eroista: perinteiset teollisuusmaat kasvavat näitä maita hitaammin. Kehittyvien talouksien hyvin nopea kasvuvauhti johtuu matalasta lähtöta- sosta ja siitä, että niillä on mahdollisuus ottaa suoraan käyttöön muualla kehitettyä korkeaa teknologiaa. Tuotantokustannukset voidaan myös pitää alhaisempina puutteellisen sosiaaliturvan ja rajoitettujen ay-oikeuksien vuoksi. Kehittyvien talouksien kasvu merkitsee myös rajallisten luonnonvarojen kysynnän kasvua. Ympäristönsuojelu ja luonnonvarojen käyttö tulevat ole- maan suuria kysymyksiä kansainvälisessä politiikassa ja taloudessa. Maail- mantalouden kasvun tulisi olla nykyistä ekologisesti kestävämpää. Suomelle Venäjän talouskehitys on merkittävä asia. Öljytulojen vauhdit- tamana Venäjän talous on kasvanut viime aikoina ripeästi. Jatkossa Venäjän menestys riippuu pitkälti siitä, kykeneekö se luomaan kasvulleen öljysektoria laajemman pohjan. Joka tapauksessa Venäjän markkinat tarjoavat jo nyt mahdollisuuksia, joita suomalaisten kannattaa ja pitää hyödyntää. Tuotannonsiirrot Suomesta halvemman kustannustason maihin ovat tähän mennessä koskeneet pääosin joko yksinkertaista valmistustyötä, jossa henkilöstön osaamisvaatimukset ovat olleet suhteellisen alhaiset tai tuotan- toa, jossa työvoimakustannusten osuus tuotteen loppuhinnasta on korkea. Ensin mainitusta esimerkkinä voi mainita elektroniikan kokoonpanotehtävät ja jälkimmäisestä metalliteollisuuden hitsausalihankinnan. Tulevaisuudessa etenkin Kiina ja Intia osallistuvat enenevässä määrin kansainvälisesti vaihdettujen palveluiden, kuten muotoilun ja suunnittelun tarjontaan. Kilpailu on siten kiristymässä myös niillä aloilla, joilla Suomi on tähän asti ollut vahvoilla. Liittyminen Euroopan unioniin runsaat kymmenen vuotta sitten ja myö- hemmin tapahtunut liittyminen Talous- ja rahaliitto EMUun ovat olleet merkittäviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia linjauksia Suomen politiikassa. Kymmenen vuoden kuluessa Euroopan unioni on ollut Suomelle paitsi ta- loudellisesti, myös sosiaalisesti ja kulttuurisesti tärkeä viitekehys. Talouden sisämarkkinakehitykseen ja EMUn puitteissa tapahtuvaan yhteiseen raha- ja
  • 9. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 7 valuuttakurssipolitiikkaan pohjautuva unioni on avannut Suomen viennille ja yrityksille uusia kasvumahdollisuuksia. Vastikään tapahtunut unionin itälaajentuminen ja jatkossa tapahtuva edelleen laajeneminen vahvistavat pitemmällä aikavälillä EU:n kasvupotentiaalia. Nopeasti edenneen talousintegraation syventyminen ja laajentuminen ovat aiheuttaneet unionille taloudellisia ja muita paineita, eikä tilannetta ole helpottanut maailmantalouden nopean rakennemuutoksen muun muassa Saksalle ja Ranskalle aiheuttamat ongelmat. Talousvaikeudet ovat heijastu- neet työllisyys- ja budjettiongelmina ja johtaneet ay-liikkeen voimakkaisiin protesteihin monissa jäsenmaissa. Myös laajentumisen ja siitä seuranneen työvoiman liikkuvuuden on monissa maissa katsottu aiheuttavan ongelmia, jotka ovat näkyneet EU-vastaisuutena, kuten EU:n perustalaista pidetty kansanäänestys osoitti. Näiden akuuttien ongelmien ei kuitenkaan saisi antaa vaikuttaa kielteisesti niiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen, joita yhteinen Eurooppa tarjoaa. Ammattiyhdistysliikkeen kannalta suurimmat uhat liittyvät globalisaation kielteisiin vaikutuksiin, joista pohjimmiltaan myös monet Euroopan tämän päivän ongelmat aiheutuvat. Suomelle ja suomalaiselle ay-liikkeelle tärkeim- mät yhteistyökumppanit globalisaation hallinnassa löytyvät pohjoisesta ja Itämeren alueelta sekä Euroopan unionin piiristä. Maailmanlaajuisen rakennemuutoksen aiheuttajana globalisaatiota mer- kittävämpi tekijä on teknologinen kehitys. Nykytaloudessa ne nivoutuvat yh- teen ja vahvistavat toisiaan. Teknologinen kehitys ja tuotantotapojen muutos nostavat tuottavuutta ja siten aineellista elintasoa, mutta samalla tuotantora- kenteet ovat jatkuvassa muutoksessa: työpaikkoja karsiutuu koneellistumisen ja erikoistumisen myötä samaan aikaan kun niitä syntyy muualle talouteen. Hyvinvointivaltio ja sopimusyhteiskunta ovat rakennemuutokseen sopeu- tumisessa välttämättömiä. Globalisaation ja sopimusyhteiskunnan välillä ei ole ristiriitaa, vaan ne tukevat toisiaan. Sopimusyhteiskuntaa ja hyvinvointi- järjestelmiä tarvitaan riskien hallintaan. Turvallisuus luo tehokkuutta. Suomen tuotanto- ja toimialarakenteen muutos on selvästi nähtävissä pi- demmällä aikavälillä, mutta myös 2000-luvun kehityksessä. Jalostuksen osuus kokonaistuotannosta on edelleen alentunut, palveluiden osuus kasvanut ja alkutuotannon osuus supistunut. Muutokset toimialarakenteessa eivät ole kovin nopeita, mutta suunta on selvä ja se jatkuu myös tulevaisuudessa. Toimialarakenteen muutos heijastuu työllisyyteen. Valmistavan teolli- suuden työllisyys todennäköisesti jatkaa hitaasti supistumistaan ja vastaa- vasti palvelutoiminnan työllisyys kasvaa. Palvelutoiminnassa suhteellisesti
  • 10. 8 MUUTOS . LIIKE . nopeimmin on kasvanut liike-elämän palveluiden työllisyys. Osittain kyse on teollisuusyritysten harjoittamasta ulkoistamisesta. Teollisuusyritykset ovat keskittyneet ns. ydintoimintaansa ja ulkoistaneet sellaisia toimintoja, jotka ulkoistamisen jälkeen lasketaan liike-elämän palveluihin. Koska ne ovat kuitenkin läheisesti kytköksissä teolliseen toimintaan, liioittelee tilas- toissa havaittava toimialarakenteen muutos hieman todellista työllisyyden rakenteen muutosta. Toisaalta myös teollisuusyritysten sisällä työtehtävien rakenne on muut- tumassa. Teollisiin tuotteisiin liittyvien palvelujen tarjoamisesta on tullut monien perinteisten teollisuusyritysten liiketoiminnassa merkittävää. Suun- nittelu-, huolto- ja tukipalvelujen tarjoaminen voi nykyisin muodostaa teol- lisuusyrityksen liikevaihdosta suuremman osan kuin varsinainen tuotteiden valmistus. Huolehtimalla hintakilpailukyvystämme oikein mitoitetulla tulopolitii- kalla sekä tukeutumalla osaamiseen perustuvaan kasvustrategiaan voidaan teollisuustuotannon supistumista vähentää ja hidastaa. On kuitenkin huo- mattava, että tuottavuuden kehitys osaamiseen perustuvilla huipputek- nologian aloilla on nopeaa. Vaikka tuotantoa voitaisiin lisätä, sen vaatima työvoima ei välttämättä kasva. Palvelutyö siis lisääntyy sekä teollisuuden sisällä että toimialojen osuuk- sien muuttuessa. Tuottavuuserot palvelusektorin sisällä ovat suuret. Toinen ääripää ovat hoiva- ja henkilökohtaiset palvelut ja toinen yrityspalvelut. Jälkimmäisissä on parhaimmillaan kysymys hyödykkeistä, joiden markkinat ovat globaalit. ATK, rahoitus-, oikeusapu-, logistiikka- ja konsultointipalve- lujen markkinoiden kasvu on nopeaa. Suomessa on pyrittävä siihen, että kansainväliset yrityspalvelut ylläpitävät vientituloamme jatkossa aiempaa suuremmassa määrin. Samalla suurin työl- lisyyden kasvuvara on henkilökohtaisissa palveluissa. Tulevaisuuden Suomi ei ole yksinomaan korkean teknologian tietoyhteiskunta, vaan sen rinnalla myös inhimillinen palveluiden yhteiskunta. Julkiset palvelut muodostavat merkittävän osan palvelusektorista, jonka sisällä tapahtuu muutoksia yksityisen ja julkisen palvelutuottajan välillä. Julkisten palveluiden ulkoistaminen lisääntyy siirryttäessä yhä enemmän ostopalveluihin tai yhtiöitettäessä palvelutuotantoa. Oleellista on, miten palveluiden tuotantovastuuta muotillaan uudelleen yksityisen ja julkisen sektorin välillä.
  • 11. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 9 Maailmantalouden avautuminen ja teknologian kehitys merkitsevät muutosten nopeutumista. Työpaikkoja syntyy ja tuhoutuu kiivaassa tahdissa. Yhä harvemmat palkansaajat ovat koko työuransa ajan saman työnantajan palveluksessa. Muutoksessa hyvinvointiyhteiskunnan ja työmarkkinasopimusten on tarjottava aktiivista tukea. Hyvinvointijärjestelmiin on panostettava riittävästi. Ammattiyhdis- tysliikkeen on panostettava palkansaajien etujen kehittämisen ja puolustamiseen. Hyvinvointivaltio ja sopimusyhteiskunta ovat ay-liikkeen tavoitteita maailmanlaa- juisesti. Teollisuuden perustyöt näyttävät olevan pitkällä aikavälillä vähenemässä sekä tuotantotapojen kehityksen että globalisaation vuoksi. Pitkälle erikoistunut ja kan- sainvälisesti kilpaileva huipputuotanto sekä liike-elämän palvelut pitävät jatkossa yllä vientituloamme, samaan aikaan kun suurin työllisyyspotentiaali on henkilökoh- taisissa palveluissa. Globalisaation vaikutukset SAK:laisille palkansaajille Teollisuudessa tuotantotyöntekijöiden tarve vähenee hitaasti ja työllisyyden rakenne muuttuu. Vähän ammattitaitoa vaativan työn kysyntä supistuu selvästi, kun taas ammatillisen koulutuksen vaativan työn kysyntä pysynee suunnilleen ennallaan. Tämä merkitsee sitä, että eläkkeelle siirtyvän työ- voiman korvaamisessa painopiste on selvästi ammatillisen koulutuksen saaneessa työvoimassa. Ilman ammatillista koulutusta olevien työntekijöiden mahdollisuudet saada työtä teollisuudessa heikkenevät olennaisesti tulevai- suudessa. Myös palvelualoilla osaamisvaatimukset muuttuvat ja tehtävät laaja- alaistuvat. Palveluissa työskentelevien haasteita tulevat olemaan esimerkiksi monipuolinen asiakaspalvelu, tuotetietous, kestävä kehitys, teknologiaosaa- minen ja nopea tuotekehitys. Yhä useammalta alalla työskentelevältä vaadi- taan vähintään ammatillinen peruskoulutus ja vailla ammatillista koulutusta olevien työllistymismahdollisuudet ovat vähäiset myös palvelualoilla. Yksityisillä palvelualoilla SAK:laisten palkansaajien työn kysyntä kasvaa erityisesti kaupan alalla sekä ravitsemis- ja majoitustoiminnassa. Näillä aloil- la työntekijöiden palkkataso on keskimäärin alhaisempi kuin teollisuudessa ja selvästi suurempi osa työntekijöistä työskentelee määräaikaisessa tai osa- aikaisessa työsuhteessa eli heidän työsuhteensa vakaus on selvästi heikompi. Myös julkisen sektorin palvelualoilla SAK:laisten palkkataso on alhaisem- pi kuin teollisuudessa keskimäärin. Julkisen sektorin toimintojen yksityis- täminen vähentää julkisen sektorin työllisten määrää ja saattaa johtaa yksi- tyistämisen myötä yksityiselle palvelusektorille siirtyneiden työntekijöiden
  • 12. 10 MUUTOS . LIIKE . palkkatason alenemiseen ja työsuhteen vakauden heikkenemiseen. Julkisen ja yksityisen palvelusektorin työntekijöiden työsuhteen ehtojen – erityisesti palkkauksen – yhdenvertaisuuden edistäminen on tärkeää. Talous on kehittymässä aiempaa palveluvaltaisemmaksi, millä on näiden alojen palkansaajille myönteisiä vaikutuksia. Nähtävissä on, että kotitalouk- sien kulutusmenoista aiempaa suurempi osuus käytetään palveluihin. Eri- tyisosaamista vaativilla palvelualoilla palkkataso noussee ja palvelusektorille muodostuu nykyistä enemmän paremmin palkattuja ryhmiä. Työllisyyden rakenteen muutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia sekä SAK:laisten palkansaajien työllisyyteen, SAK:laisten liittojen jäsenmäärän kehitykseen, SAK:n liittorakenteeseen sekä edunvalvonnan tehokkuuteen. Perinteisesti vahvimmin järjestäytyneillä aloilla, julkisella sektorilla ja teolli- suudessa, työllisten määrä ei todennäköisesti kasva kun taas heikoimmin jär- jestäytyneillä aloilla, yksityisissä palveluissa, työllisyys paranee. Tämä asettaa tulevaisuudessa suuria haasteita jäsenhankintatyölle: erityisesti yksityisillä palvelualoilla järjestäytymistä on lisättävä. Näillä aloilla järjestäytymällä olisi myös eniten voitettavaa. Liittoyhteistyön kehittäminen toimialarakenteen muutoksen myötä on välttämätöntä. Osaamisvaatimukset nousevat talouden kaikilla sektoreilla. Hyvän ammatillisen koulutuksen lisäksi tietoja ja taitoja on päivitettävä jatkuvasti. Ammatillisten ja so- siaalisten taitojen kohottaminen nostaa tuottavuutta, palkkatasoa sekä parantaa valmiuksia sopeutua talouden muutoksiin. Talouskehitys on viemässä suuntaan, jossa työllisten määrä perinteisillä korkean jär- jestäytymisasteen aloilla ei pitkällä aikavälillä kasva. Työllisten määrä on nousussa aloilla, joissa järjestäytymisaste on tällä hetkellä alempi. Ammattiyhdistysliikkeellä on suuri mahdollisuus lisätä jäseniään yksityisillä palvelualoilla, joiden palkansaajilla olisi myös eniten voitettavaa järjestäytymisestä. Julkisen sektorin toimintojen yksityistäminen sekä muut tuotanto- ja toimialara- kenteen muutokset saattavat johtaa työntekijöiden työehtojen heikentymiseen ja työsuhteiden vakauden heikkenemiseen. Tällaisten seurausten torjuminen on ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuuden suuria tehtäviä. 2.2 Väestön ikääntyminen haasteena ja mahdollisuutena Useimmissa teollisuusmaissa ja etenkin Euroopan unionin maissa väestön ikääntyminen aiheuttaa suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Suomessa muu- tos on poikkeuksellisen jyrkkä sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokki- en vuoksi. Talous- ja työelämän kannalta väestön ikääntyminen luo kiistatta haasteita, mutta samalla se avaa myös uusia myönteisiä mahdollisuuksia.
  • 13. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 11 Eläkeläisväestöstä tulee entistä merkittävämpi kuluttajaryhmä, jonka varalli- suuden ja kulutuksen taso ovat keskimäärin nykyistä korkeampia. Kokonaisuutena ikääntyminen uhkaa pienentää taloutemme kasvumah- dollisuuksia. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n arvion mukaan työvoiman tarjonnan supistumisesta johtuen kasvuvauhtimme hi- dastuisi ensi vuosikymmenellä jopa prosenttiyksikön vuositasolla. Synkkiin arvioihin ei ole kuitenkaan syytä alistua, vaan työn tarjonnan supistumisen vaikutusta on pyrittävä vaimentamaan. Ensisijaiset keinot ovat tuottavuuden parantaminen koko taloudessa sekä työllisyysasteen nostaminen. Sukupol- venvaihdoksen myötä monilla työpaikoilla avautuu mahdollisuus organisoi- da töitä uudelleen siten, että työvoimapulaa voidaan ennaltaehkäistä. Julkisen sektorin rahoituksen turvaamisessa keskeisiä tekijöitä ovat tuot- tavuuden parantamisen lisäksi työllisyysasteen kohottaminen ja eläkkeelle jäämisiän nostaminen. Työllisyyden kasvu lisää verotuloja ja vähentää jul- kisten menojen tarvetta. Työuran pidentyminen taas vähentää paineita sekä eläkejärjestelmässä että hoivamenoissa. Työurien pidentäminen on haaste kaikille työelämän osapuolille: ikääntyneiden työtehtävät on mitoitettava kohtuullisesti, työkykyä on ylläpidettävä ja motivaatiosta on huolehdittava. Työhyvinvoinnin parantaminen on keskeinen haaste. Maahanmuuton lisääminen ei yksin tarjoa ratkaisua ikärakenteen muu- toksesta aiheutuviin sopeutumistarpeisiin. Hallitulla työperusteisella maa- hanmuutolla on kuitenkin tulevaisuudessa entistä tärkeämpi täydentävä rooli paikallisten työmarkkinakapeikkojen hoitamisessa. Maahanmuuton lisääminen edellyttää, että kohtelemme maahamme tulevia oikeudenmukai- sesti ja turvaamme heidän toimeentulonsa. Suomessa väestön ikääntymiseen on varauduttu. Eläkejärjestelmä on perusteiltaan kunnossa eikä eläkkeiden rahoittamiseen tämän hetken asian- tuntija-arvioiden perusteella kohdistu vakavaa uhkaa. Työeläkemaksujen nousupaine on sitä pienempi, mitä nopeammin talous kasvaa, mitä suurempi on ikääntyneiden työllisyysaste ja mitä paremmin eläkerahastojen sijoitukset tuottavat. Väestön ikääntyminen on Suomelle sekä haaste että mahdollisuus. Ikääntymiseen varaudutaan parhaiten talouden kasvukykyä vahvistamalla, työllisyyttä paranta- malla ja julkisen talouden kestävyydestä huolehtimalla. Työurien pidentämiseksi työhyvinvoinnin parantaminen on keskeinen haaste. Ikääntymiseen liittyvien hy- vinvointipalvelujen tuottaminen ja maailmanmarkkinoille vieminen on kasvava elinkeinomahdollisuus.
  • 14. 12 MUUTOS . LIIKE . 2.3 Työelämän laadun ristiriitainen kehitys Edustajakokouskaudella 2001–2006 työlainsäädäntöä on kehitetty monil- ta osin. Uusittu työsopimuslaki on astunut voimaan, työturvallisuus- ja työterveyshuoltolainsäädäntöä on kehitetty merkittävästi, työelämän tieto- suoja on saanut säädöksensä, vuosilomalainsäädäntöä on uudistettu ja uusi tasa-arvolaki on tullut voimaan. Kevään 2006 aikana saatetaan päätökseen yhteistoimintalain uudistus. Edustajakokouskauden sopimusratkaisuissa on edistetty työelämän laatua kehittämällä yhteisiä menettelytapoja. Lainsää- däntö ja työehtosopimukset muodostavat kivijalan työelämän kehittämiselle, mutta niiden muuttuminen työelämän uusiksi käytännöiksi vaatii aktiivista työtä työpaikoilla. Työpaikkojen välillä on suuria eroja työelämän laadun kehittämisessä ja työntekijöiden kohtelussa. Parhailla työpaikoilla on ymmärretty, että panostaminen yhteistoimintaan ja työhyvinvointiin lisäävät työntekijöiden työmotivaatiota ja tuottavuutta. Huonoimmilla työpaikoilla työnantaja ei arvosta työntekijöitä lainkaan. Työilmapiiriä huonontaa entisestään pyrki- mys siirtää yrittäjäriskiä työntekijöille. Välitön tuloksen tavoittelu tuntuu yhä välittömämmin työntekijöiden arkipäivässä. Talouden ja tuotannon rakennemuutos heijastuu palkansaajien työhön kohdistuviin odotuksiin. Työn merkitys palkansaajien elämän sisältönä on vähentynyt. Kymmenessä vuodessa työtä erittäin tärkeänä elämänsisältönä pitävien SAK:laisten naisten osuus on vähentynyt 58 prosentista 44 pro- senttiin ja miesten 51 prosentista 37 prosenttiin. Sekä naisilla että miehillä kotielämän ja harrastusten merkitys on kasvanut. Työministeriön työoloba- rometrin mukaan yhä useampi palkansaajista katsoo, että työn teon mielek- kyys on muuttumassa huonoon suuntaan. Myös SAK:laisten palkansaajien mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä – esimerkiksi työmenetelmiin tai työtahtiin – ovat heikentyneet vuodesta 1995. Palkansaajien koulutustaso on sen sijaan parantunut merkittävästi. SAK:laisista enää 16 prosenttia on vailla mitään ammatillista koulutusta. Vuonna 1990 vastaava osuus oli 32 prosenttia. Naiset ja miehet ovat yhtä koulutettuja. Vähiten koulutusta on yli 55-vuotiailla ja eniten 25–34-vuo- tiailla. Työnantajan työntekijöille järjestämät koulutusmahdollisuudet pa- rantuivat 1990-luvun loppupuolella, mutta kasvu on hiipunut 2000-luvun alkuvuosina. Kolme neljäsosaa suomalaisista tekee töitä kokopäiväisesti ja toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Neljännes palkansaajista tekee ns. epä- tyypillistä työtä, joka voi olla joko määräaikaista työtä, osa-aikaista työtä, määräaikaista osa-aikatyötä tai vuokratyötä. Näin määritelty pätkätyö on lisääntynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kaikkialla. Suomessa
  • 15. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 13 kasvu voimistui 1990-luvulla ja erityisesti vuodesta 1994 lähtien. Suuri osa tuolloin alkaneen talouskasvun aikana luoduista työsuhteista oli joko mää- räaikaisia tai osa-aikaisia. Suuri osa pätkätyöstä on vastentahtoista. Määräaikaista työtä tekevät haluaisivat vakinaisen työsuhteen ja osa-aikatyötä tekevät haluaisivat koko- päiväisen työsuhteen. Sekä määrä- että osa-aikaisten työsuhteiden kesto on viimeisten viiden vuoden aikana pidentynyt. Pätkätyössä työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työhönsä ovat hei- kommat kuin vakituisessa työsuhteessa työskentelevien. Määräaikaista työtä tekevät valikoituvat muita harvemmin kehittämistoimenpiteiden piiriin ja luottamustehtäviin. Vastaavasti osa-aikaiset työntekijät harvemmin saavat omalla työpaikallaan haluttua tuntimäärää, vaan joutuvat etsimään lisätun- teja useammalta työpaikalta, sivutoimisena yrittäjänä ja harmaasta talou- desta. Pätkätöistä ovat kärsineet erityisesti nuoret, työuransa alussa olevat työntekijät. Työelämän rakennemuutokset ovat heikentäneet työntekijöiden turval- lisuutta ja terveyttä. Työtapaturmien määrää ei ole saatu kääntymään las- kuun. Altistuminen kemiallisille, biologisille ja psykososiaalisille tekijöille on lisääntynyt. Henkilöstöresurssien väärä mitoitus lisää tutkimusten mukaan sydänkuolemien riskiä. SAK:laisilla aloilla perinteisten fyysisten seurausten lisäksi uhattuna on henkinen hyvinvointi. Työn vaatimusten kasvaessa erityisesti ikääntyvän työvoiman työkyky on uhattu. Työssä jaksamisen ongelmia on kuitenkin yhä enemmän myös nuoremmissa ikäluokissa. Tämä näkyy muun muassa sairauspoissaolojen lisääntymisenä ja pidentymisenä. Työelämän koventunut tahti on tuonut pintaan työpaikoilla olevan eriarvoisen kohtelun, syrjinnän ja kiusaamisen. Eniten on havaittu heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien tilapäisten ja osa-aikaisten työntekijöiden syrjintää. Pätkätyöt ja sukupolvenvaihdos haaste osallisuudelle ja järjestäytymiselle Suomi on ammatillisen järjestäytymisen kärkimaita. Palkansaajista kolme neljästä kuuluu oman alansa ammattiliittoon. Järjestäytymisaste on laskenut lamavuosien noin 85 prosentin huipputasosta lamaa edeltäneisiin lukemiin tai muutaman prosenttiyksikön sen alle. Tulevan edustajakokouskauden aikana suomalaisessa työelämässä ja ammattiyhdistysliikkeessä tapahtuu ennennäkemätön sukupolvenvaihdos. SAK:n jäsenkunnasta yli 52-vuotiaita on noin 400 000. Tästä joukosta 50 000 siirtyy joka vuosi eläkkeelle. Työelämään tulee samaan aikaan selvästi pienem- piä ikäluokkia.
  • 16. 14 MUUTOS . LIIKE . Palkansaajien tutkimuslaitos PT:n syyskuussa 2005 julkaistu järjestäyty- mistutkimus kertoo, että 1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneet ikäluokat eivät enää järjestäydy yhtä aktiivisesti kuin vanhempansa. Tuloksista voi lisäksi havaita, että ammattiliittoon liittymisen kynnys nousee 30 ikävuoden jälkeen. Samanaikaisesti opiskeluaikojen pitkittyminen ja työelämän muutos on johtanut siihen, että päätös ammattiliiton jäsenyydestä tehdään aikaisempaa myöhemmin. Onkin erityisen olennaista, miten nuori aikuinen kohtaa am- mattiliitot sen jakson aikana, jolloin liittyminen on hänelle ajankohtaista. SAK:n järjestötutkimuksen tulosten mukaan luottamusmiehet kaikilla aloilla kokevat ammattiliittoon järjestäytymisen olevan työpaikoilla kasvussa. Ristiriitaiset tulokset eri tutkimuksissa kuvaavat työmarkkinoiden jakautu- neisuutta: työpaikoilla, joilla on luottamusmiehet ja edunvalvontakoneisto, järjestäytyminen on nousussa. Järjestäytymisen ongelmat puolestaan ka- sautuvat pienille työpaikoille, joissa ei ole ay-organisaatiota. SAK:laisista naisista 57 prosenttia ja miehistä 44 prosenttia on töissä alle 30 työntekijän työpaikassa. Järjestötutkimuksen mukaan sellaisia työpaikkoja, joissa on luottamusmies, on kuitenkin aiempaa enemmän. Yhteys ammattiyhdistysliikkeeseen rakennetaan työpaikoilla, joissa am- mattiosastot ja luottamushenkilöt ovat avainasemassa. Järjestäytymisen perustaa luodaan kuitenkin myös kodeissa ja kouluissa. Vaikuttaa siltä, että perinne ei enää siirry vanhemmilta lapsille eikä ammatillinen järjestäyty- minen ja sen merkitys myöskään välity kouluopetuksessa oppilaille. Tämä asettaa ammattiyhdistysliikkeelle lisähaasteita. Selvitykset osoittavat, ettei nuorilla ole asenteellista vastarintaa ammat- tiliittoja tai ammatillista järjestäytymistä kohtaan. Toisaalta nuorilla ei ole tietoa ay-liikkeestä ja sen merkityksestä. Yksilöllistymiskehitykseen liittyy myös usko omaan pärjäämiseen. Liittyminen kollektiiviseen liikkeeseen yh- teisten oikeuksien ajamiseksi ei ole samanlainen perusarvo ja itsestäänselvyys kuin aikaisemmin. Ay-liikkeen luottamushenkilöt ovat keskimäärin iäkkäämpiä kuin jäsenet. Tämä merkitsee, että ay-liikkeen aktiivien sukupolvenvaihdos on tulevina vuosina voimakkaampaa kuin jäsenten, mistä syntyy paineita luottamushen- kilöiden kouluttamiseen ja heidän työnsä tukemiseen. Aktiivien tekemällä työllä on olennainen vaikutus jäsenkunnan sukupolvenvaihdokseen – on tärkeää varmistaa, että työpaikoilla jatkossakin syntyy luottamushenkilöiden kautta yhteys uusiin työntekijöihin Suomalaisen työelämän suurin muutos tulevina vuosina liittyy ikäpolvimurrokseen. Sillä on merkittäviä vaikutuksia sekä työpaikoilla että ammattiyhdistysliikkeessä.
  • 17. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 15 Työelämässä rakennemuutoksen nopeutuminen on merkinnyt työsuhteiden pätkit- tymistä, vaatimustason kasvua työssä ja epävarmuuden lisääntymistä. Haasteena on muutoksen hallinta: työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen omas- sa työssään, osaamisen kehittäminen ja jaksamisen tukeminen. 2.4 Työnantajien painotukset muuttumassa Työnantajien perustavoitteena on vähentää työehtojen tarkkaa sääntelyä työehtosopimuksin ja työlaein. Samalla tulisi lisätä työehtojen päättämistä paikallisella tasolla. Näin yritykset pystyisivät parhaiten vastaamaan resurs- siensa mukaisesti kotimaiseen ja kansainväliseen kilpailutilanteeseen. Työnantajien tavoitteena on viedä paikalliselle tasolle asiakokonaisuuksia, joissa ay-liikkeellä on tällä hetkellä tasavertainen neuvotteluvoima keskusjär- jestö- ja/tai liittotasolla. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi työajoista ja palkoista sopiminen. Korostaessaan paikallisen tason tärkeyttä työnantajien painotuksissa jää vähälle huomiolle aito ja tasavertainen sopiminen. Sopimis- ta tulisi tehdä työrauhan vallitessa. Työmarkkinoiden ja talouden ennustettavuuden vuoksi työnantajilla on kuitenkin valmius tehdä nykyistä pidempikestoisia keskitettyjä raamisopi- muksia. Työnantajat tavoittelevat sopimuksiin nykyistä enemmän ala- ja yri- tyskohtaista liikkumatilaa sekä vähemmän laadullisia asioita. Yleiskorotusten tulisi olla tasoltaan hyvin matalia ja valtaosa palkankorotusten jakamisesta tulisi tehdä yrityksissä. Työnantajien mielestä yleiskorotusten yhteydessä päätettävien yrityskohtaisten pottien jakaminen tulisi siirtää ohi liittojen työpaikoille päätettäväksi, eivätkä matalapalkka- ja tasa-arvoerät kuuluisi enää sopimuskorotusten yhteyteen. Sopimista ei tulisi myöskään laajentaa tulos- ja voittopalkkiojärjestelmiin. Työnantajat ovat edelleen mukana kehittämässä työn vaativuuteen poh- jautuvia palkkajärjestelmiä. Tavoitteena on kuitenkin henkilökohtaisen osuuden kasvattaminen suhteessa työn vaativuuteen. Työehtosopimusten työaikamääräysten laventaminen kuuluu olennaisena osana työnantajien tavoitteisiin. Työaikojen tulisi joustaa tuotanto- ja palve- lutarpeiden mukaan ja tasoittumisjaksojen olla vuotta pidempiä. Työajan lyhentämispäiviä tulisi käyttää koulutuksen järjestämiseen. Työhyvinvoinnin ja työelämän laadun kehittämisessä työnantajat pyrkivät hyödyntämään yksittäisiä ohjelmia. Työn ja perheen yhteensovittamisessa edetään pääosin lainsäädäntöteitse.
  • 18. 16 MUUTOS . LIIKE . Toimialojen edunvalvonnan vahvistamiseksi ja sopimusrakenteen yksin- kertaistamiseksi työnantajat hakevat suurempia työnantajaorganisaatioita. Tavoitteena on työnantajaliittojen lukumäärän pudottaminen 12–15:een sekä työehtosopimusten lukumäärän vähentäminen puoleen eli noin sataan so- pimukseen. Uusien työehtosopimusten tulisi olla kattavuudeltaan laajempia, sisältää suppeampia asiakokonaisuuksia ja nykyistä väljempiä sääntöjä. Työnantajien työvoimapoliittisten linjausten taustalla on halu vaikuttaa työn hintaan. He haluavat torjua työvoimapulan aiheuttamaa palkkakilpailua lisäämällä työvoiman tarjontaa esimerkiksi ulkomaalaisen työvoiman avulla. Suomessa toimivien kansainvälisten yritysten kiinnostus koko Suomen me- nestymisestä on puolestaan verraten vähäistä. Suomessa on pitkät perinteet lakisääteisen eläke- ja muun sosiaalivakuu- tuksen kehittämisestä kolmikantaisesti. Jo 1960-luvulla vakiintui käytäntö, jonka mukaan työeläke-, sairaus-, tapaturma- ja työttömyysvakuutuksen muutoksille haetaan ratkaisut työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen neuvotte- luissa ja lainvalmistelu tehdään valtiovallan johdolla. Myös työnantajat ovat tähän asti sitoutuneet lakisääteisen kattavan so- siaaliturvan kehittämiseen. Tästä huolimatta työnantajajärjestöt nostavat säännöllisin väliajoin esille vaatimuksia sosiaaliturvan leikkauksista ja kus- tannusvastuunsa siirtämisestä palkansaajille. Viime vuosina työnantajajär- jestöjen puolelta on kansainvälisten oppien mukaisesti toistuvasti painotettu vapaaehtoisten vakuutusten lisäämistä keinona sosiaalivakuutuksen rahoi- tuksen hallinnassa. Työnantajapolitiikan painotuksissa korostuu tarkan sääntelyn purku ja paikallisen toisinsopimisen selvä laajentaminen ja lisääminen. Ammattiyhdistysliikkeelle keskeistä on varmistaa tasavertaisen sopimisen edellytykset ja valtakunnallisten sopimusten minimiehdot. 2.5 Yhteiskunnallisen kehityksen suunnat Suomalainen yhteiskuntarauha perustuu pitkälti vakaaseen poliittiseen kehi- tykseen ja vahvaan kansalaisyhteiskuntaan. Demokraattisessa yhteiskunnassa keskeistä on kansalaisten aktiivinen osallistuminen sekä vaaleissa että vaalien välisinä aikoina. Palkansaajajärjestöjen, työnantajien ja valtion toimiva kol- mikantayhteistyö on osaltaan vahvistanut kansalaisten luottamusta yhteis- kunnalliseen päätöksentekoon ja rakentanut tätä kautta yhteiskuntarauhaa. Edustuksellisen demokratian kannalta äänestysaktiivisuuden hiipuminen on ollut huolestuttava ilmiö. Puhutaan jopa lähestyvästä edustuksellisen demokratian kriisistä. Toisaalta tietoyhteiskuntakehitys on tarjonnut uusia
  • 19. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 17 mahdollisuuksia aktiiviselle kansalaisuudelle ja suoralle osallistumiselle. Suo- ra osallistuminen on kuitenkin äänestämisen tavoin sidoksissa koulutukseen ja sosioekonomiseen asemaan. Työstä syrjäytymisellä on taloudellisten seurausten ohella myös poliittisia vaikutuksia; syrjäytyminen työelämästä johtaa helposti yhteiskunnalliseen syrjäytymiseen. Vaaleissa äänestysaktiivisuus nousee korkeaksi koulutettu- jen ja hyvätuloisten keskuudessa kun taas heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat jättävät äänioikeutensa käyttämättä. SAK:laisten palkansaa- jien äänestysaktiivisuus jää vaaleista toiseen selvästi esimerkiksi toimihen- kilöäänestäjiä heikommaksi. SAK on pitänyt ensiarvoisen tärkeänä toimia palkansaajien äänestysaktiivisuuden vahvistamiseksi. Palkansaajien äänes- tysaktiivisuudella on suuri merkitys paitsi demokratian toteutumiselle myös koko poliittisen järjestelmän uskottavuudelle. Ammattiyhdistysliikkeellä on tärkeä merkitys palkansaajien tarpeiden ja näkemysten esille nostajana. Ammattiyhdistysliike tarjoaa väylän palkansaa- jien yhteiskunnalliselle osallistumiselle ja vaikuttamiselle sekä paikallisella että valtakunnallisella, jopa globaalilla tasolla. Kolmikantayhteistyön ohella SAK pitää tärkeänä yhteistyötä niin poliittis- ten puolueiden kuin kansalaisjärjestöjen kanssa. Esimerkiksi yhteistyö ympä- ristö- ja kuluttajajärjestöjen kanssa ja toiminen niissä lisäävät palkansaajien arkipäivän vaikuttamisen mahdollisuuksia. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia on ollut vahva kansalaisyhteiskunta ja kan- salaisten luottamus yhteiskunnan demokraattiseen kehitykseen. Yhteiskunnallisen osallisuuden ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen vaativat jatkossa erityistä huomiota.
  • 20. 18 MUUTOS . LIIKE . 3 SUOMALAISEN TYÖN TULEVAISUUS 3.1 Talouspolitiikka työllisyyden edistäjänä Talouspolitiikan keskeinen tehtävä on tukea vakaata taloudellista kasvua ja työllisyyttä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on huolehdittava siitä, että sekä yksityisen että julkisen sektorin toimintaedellytykset pysyvät vahvalla pohjalla. Seuraavan edustajakokouskauden aikana talouden kasvu tulee perustumaan aiempaa suuremmassa määrin tuottavuuden kasvuun, sillä työpanoksen määrä kääntyy asteittain laskuun väestön ikääntymisen vuoksi. Ikääntymisen vaikutuksia kansantaloudessa voidaan vaimentaa työllisyyttä parantamalla ja tuottavuuskehityksestä huolehtimalla. Suomen korkeaan osaamiseen perustuva kasvustrategia on ollut oikea valinta. Sen toimivuus edellyttää muun muassa koulutus- ja innovaatiojär- jestelmien toiminnasta huolehtimista, terveen kilpailun edellytysten ylläpi- tämistä sekä riittävää panostusta aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Suomen lähivuosien yhtenä haasteena on parantaa tuottavuuskehitystä niillä toimi- aloilla, joilla se ei ole ollut hyvää vertailumaihin nähden. Hyvä talouskasvu ja korkea työllisyys helpottavat julkisen sektorin rahoi- tusasemaa ratkaisevasti. Kasvun vaikutus on nähty myös viime vuosina, kun veronkevennyksistä huolimatta julkinen sektori on ollut selvästi ylijäämäinen, minkä seurauksena julkisen sektorin bruttovelka on supistunut voimakkaas- ti. Suomen julkinen talous on kokonaisuudessaan kansainvälisesti verrattuna hyvässä kunnossa ja ikääntymisen vaikutuksiin on pyritty varautumaan. Suomessa on pohjoismaiseen tapaan suhteellisen suuri julkinen sektori, minkä ansiosta julkiset hyvinvointipalvelut ovat hyvin kehittyneitä. SAK:n jä- senet antavat tukensa laajalle hyvinvointivaltiolle ja sen tuottamille palveluille. Julkisen sektorin suurimmat ongelmat ovat kuntataloudessa. Kunnat ovat Suomessa laajasti vastuussa julkisten palvelujen järjestämisestä ja näin ollen ikääntymisen seurauksena kasvava hyvinvointipalvelujen kysyntä tulee näky- mään selvimmin kuntasektorilla. On selvää, että nykyisellä kuntarakenteella ja menokehityksellä kuntien talous ei ole kestävällä pohjalla. Kunta- ja palve- lurakennehankkeen tärkein tavoite tulee olla kuntatalouden vakauttaminen ja saattaminen kestävälle uralle sekä kuntien palvelutuotannon turvaaminen. Kuntien henkilöstöä on kuultava hankkeen onnistumisen takaamiseksi. Julkisia menoja ja tuloja koskevat ratkaisut on yhtäältä syytä sovittaa pidemmän ajan vaatimuksiin, mutta toisaalta ne on tehtävä suhdannetilanne huomioonottaen. Näin voidaan ajoissa välttää ajautuminen epätasapainoon julkisten menojen tason ja sen rahoittamiseksi tarvittavan veroasteen välillä. Epätasapaino kaventaisi talouspolitiikan liikkumavaraa ja heikentäisi hyvin- vointivaltion toimintakykyä.
  • 21. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 19 Talouspolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla täystyöllisyyden saavuttaminen. Talouspolitiikalla tulee huolehtia siitä, että Suomi on palkansaajille hyvä paikka elää ja yrityksille hyvä paikka toimia. Vakaata talouskasvua ja työllisyyttä edistämällä turvataan julkisen talouden kestävyys ja toimintaedellytykset. Verotus Talouden kansainvälistyminen ja verokilpailu vaikuttavat mahdollisuuksiin kerätä veroja julkiselle sektorille ja tasoittaa tulonjakoa. Vaikka olisi ollut perusteltua siirtää verotuksen painopistettä pääomatulojen, varallisuuden ja ympäristöverojen suuntaan, viime vuosina toteutetut veroratkaisut ovat vaikuttaneet myös toiseen suuntaan. Verokilpailuun vedoten on alennettu yritys- ja pääomatulojen verotusta. Varallisuusverosta on luovuttu vuoden 2006 alusta lukien. Tulonjaon tasoittaminen verotuksella on osoittautunut entistä vaikeammaksi. Mitä herkemmin veropohja liikkuu maasta toiseen, sitä alttiimpaa se on verokilpailulle. Kiinteistöt sekä maa- ja metsätalousmaa ovat liikkumattomia verokohteita ja siksi niiden merkitys verotulojen kerryttäjänä voisi olla ny- kyistä suurempi. Toisaalta asumiseen kohdistuvalla verotuksella on haitallisia tulonjakovaikutuksia. Matalat verokannat edellyttävät laajaa veropohjaa. Veroasioissa eteneminen on hidasta, koska EU:ssa verotukseen liittyvät päätökset edellyttävät yksimielisyyttä. Toisaalta verotus on yhtenäistynyt EY:n tuomioistuimen ratkaisujen kautta. Arvonlisäverotuksessa EU:ssa pyr- kimyksenä on sopia alennettujen arvonlisäverokantojen listan muuttamises- ta, mikä mahdollistaisi myös Suomessa ravintoloiden ja henkilöstöruokailun arvonlisäverokannan alentamisen. Välittömän verotuksen puolella EU:n tavoitteena on yritysten veropohjan yhtenäistäminen. Suomessa on työmarkkinajärjestöjen palkkaneuvotteluissa perinteisesti otettu huomioon lakisääteisten sosiaalivakuutusmaksujen kehitys. Työmark- kinaneuvottelujen yhteydessä on tehty myös veroratkaisuja, joiden tavoit- teena on ollut sovittaa yhteen verotuksen ja palkkaratkaisujen yhteisvaiku- tuksesta muodostuvaa ostovoimaa. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen päättämät ansiotuloverojen kevennykset ovat kaikkiaan 2,8 miljardia euroa (ilman inflaatiotarkistuksia). Jatkossa veronkevennyksiin käytettävissä ole- va julkisen talouden liikkumavara jää vähäisemmäksi. Pitkällä aikavälillä reaalinen ansioiden nousu ei saisi johtaa verotuksen kiristymiseen, mutta vuosittaisissa ratkaisuissa on otettava huomioon kulloinenkin talous-tilan- ne. Ostovoimankasvun tulee aikaisempaa suuremmassa määrin perustua palkankorotuksiin veronkevennysten sijaan.
  • 22. 20 MUUTOS . LIIKE . Työvoiman liikkuvuuden helpottaminen on edelleen tärkeää työllisyyden parantamiseksi. Liikkuvuuteen voidaan vaikuttaa kehittämällä asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten perusteella myönnettävää matkaku- luvähennystä. Nykyoloissa oman auton käytön hyväksymisen edellytykset voivat tuntua kohtuuttomilta. Mahdollisimman laaja veropohja on osoittautunut oikeaksi linjaksi. Vero- tuksen oikeudenmukaisuuden takia on verotuksen progressiivisuudesta huo- lehtiminen tärkeää. Julkisten palvelujen kehittämisen kannalta on tarpeen turvata niiden rahoitus ja tarvittaessa arvioida uudelleen valtion ja kuntien välistä työnjakoa rahoitussuhteita. Työvaltaisen toiminnan tukemiseksi kokeillaan työnantajan sosiaaliturva- maksusta vapauttamista joissakin Lapin ja Kainuun kunnissa sekä saaristo- kunnissa. Sosiaaliturvamaksun poistaminen ei selvitysten mukaan ainakaan parin vuoden kokeilun jälkeen ole vaikuttanut työllisyyteen Pohjois-Lapin ja saaristokuntien alueella. Työnantajan matalapalkkatukea kokeillaan vuosina 2006–2010 koko maassa. Varallisuusverosta luopuminen ei poista tarvetta kerätä varallisuuteen liittyviä tietoja. Varallisuustietoja tarvitsevat muutkin kuin veroviranomai- set ja tietoja tarvitaan myös harmaan talouden ja rahanpesun torjumiseksi. Harmaa talous supistaa verokertymää, rapauttaa hyvinvointipalvelujen ja so- siaaliturvan rahoituspohjaa, vääristää elinkeinoelämän kilpailua ja murentaa yhteiskuntamoraalia. Lähtökohtana harmaan talouden ja talousrikollisuuden vastaiselle toiminnalle on valtionneuvoston talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuntaohjelma. Verotus on säädettävä sellaiselle tasolle, että julkisen sektorin rahoitus ja julkiset palvelut voidaan turvata ja kehittää niitä. Mahdollisia veronkevennyksiä ei tule ra- hoittaa julkisia palveluja karsimalla. Siten ansiotulojen verotusta voidaan keventää julkisen talouden sallimissa rajoissa. Matkakuluvähennystä on kehitettävä työvoiman liikkuvuutta suosivaan suuntaan. Kiinteistöveropohjaa on laajennettava maa- ja metsätalousmaahan. Toimenpiteellä voidaan parantaa erityisesti metsätalousvaltaisten kuntien rahoitustilannetta. Suomen on edelleen toimittava EU:n sääntöjen muuttamiseksi siten, että ravinto- loiden ja henkilöstöruokailun ruokatarjoilun arvonlisäverokanta voidaan alentaa elintarvikkeiden arvonlisäveron tasolle. Suomen on toimittava alkoholijuomavero- tuksen tason nostamiseksi EU:ssa.
  • 23. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 21 Suomeen työvoimaa lähettävien ulkomaalaisten yritysten on rekisteröidyttävä välittömästi Suomeen, jotta verottaja saa reaaliaikaisen tiedon maassa elinkeinotoi- mintaa harjoittavista yrityksistä. Suomessa kaikkien työntekijöiden on heti työnteon ensimmäisestä päivästä lukien ryhdyttävä maksamaan veroa Suomeen. Harmaan talouden ja muun talousrikollisuuden toimintaohjelman toteuttamista on jatkettava ja ohjelmaan sisältyviin hankkeisiin on varattava riittävästi voimavaroja. 3.2 Elinkeinopoliittinen vaikuttaminen osana edunvalvontaa SAK:laisten liittojen jäsenten työllisyys, palkkakehitys ja muut työehdot riip- puvat ratkaisevasti siitä, miten suomalainen työ pärjää. Hyvinvointi syntyy työstä. Ilman suorituskykyistä ja kansainvälisessä kilpailussa menestyvää kansantaloutta ja talouskasvua ei voida ylläpitää ja rahoittaa hyvinvointiyh- teiskuntaa. Siksi huolenpito suomalaisen teollisuus- ja palvelutyön menesty- misestä on tärkeä osa ay-liikkeen edunvalvontatyötä. Hyvä hallinto, laadukas julkinen infrastruktuuri ja julkinen palvelutuotanto ovat välttämättömiä edellytyksiä kansantalouden menestykselle ja kilpailukyvylle. Niin voidaan myös edistää alueellista tasa-arvoa. Elinkeinopolitiikassa SAK:n yleisenä tavoitteena on työpaikkojen ja in- vestointien lisääminen Suomessa. Parhaiten ay-liike voi edesauttaa näitä tavoitteita myötävaikuttamalla vakaiden työmarkkinaolojen jatkumiseen Suomessa. Niiden merkitys korostuu maailmanlaajuisen verkostotalouden oloissa, sillä toimitukset ja tuotanto niveltyvät toisiinsa yhä enemmän re- aaliaikaisesti. Useampivuotiset tulopoliittiset kokonaisratkaisut ovat tässä suhteessa avainasemassa. Julkisia panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä riskirahoi- tukseen on edelleenkin välttämätöntä lisätä. On huolehdittava myös siitä, että yritykset kantavat entistä enemmän vastuuta tutkimus- ja tuotekehitys- resursseista. Tutkimus- ja kehitysvaroja on suunnattava riittävästi perinteisten toimi- alojen kilpailukyvyn kohottamiseen. Samoin valtion riskirahoituspanoksia pääomasijoitukset mukaan lukien on käytettävä aikaisempaa enemmän jo olemassa olevan yrityskannan kasvun tukemiseen, eikä ainoastaan alkavien tai vasta aihiovaiheessa olevien yritysten perustamiseen. Rakentamisessa ja osin teollisuudessakin sekä varsinkin palvelualoilla pa- nostukset innovaatiotoimintaan, kilpailuun ja tutkimuksen sekä osaamisen kehittämiseen ovat olleet riittämättömiä. Tämän takia tuottavuuden kehitys on näillä aloilla jäänyt jälkeen muista. Käynnistynyt kunta- ja palveluraken- neuudistus on paitsi välttämätön hyvinvointipalvelujen kestävän rahoituksen
  • 24. 22 MUUTOS . LIIKE . turvaamiseksi myös hyvä mahdollisuus parantaa edelleen julkisen palvelu- tuotannon laatua ja kustannustehokkuutta. SAK:n jäsenliittojen käymä toimialakohtainen vuoropuhelu, josta tulee tehdä pysyvä käytäntö, tähtää kunkin toimialan työllistämis- ja palkanmak- suvaran kasvattamiseen. SAK:n aluepalvelukeskuksilla on tärkeä rooli elin- keinopoliittisten hankkeiden edistämisessä ja toteutuksessa. Vaikutusväylän tähän tarjoaa yhteistyö työvoima- ja elinkeinokeskusten, maakuntaliittojen ja seudullisten kehitysyhtiöiden kanssa. Pienenä ja avoimena kansantaloutena Suomi on vahvasti riippuvainen viennistä, jonka osuus kansantulosta oli vuonna 2004 noin 37 prosenttia. Venäjä on jälleen noussut tärkeimmäksi kauppakumppaniksemme Saksan ja Ruotsin rinnalle. Myös Viron ja muiden uusien EU-maiden talouskasvu sekä suomalaisyritysten vahva asema eniten kasvavilla markkinoilla Kiinassa ja muualla Aasiassa avaavat jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Tuottamalla jatkossakin erittäin korkealaatuisia teollisuustuotteita maail- manmarkkinoille kilpailukykyiseen hintaan ja panostamalla aikaisempaa enemmän palveluiden vientiin voimme lisätä työllisyyttä ja hyvinvointia Suo- messa. EU:n sisämarkkinat ovat tärkein markkina-alue, mutta sijaintimme Venäjän naapurina tarjoaa lisämahdollisuuksia. Suomen on aktiivisesti hyödynnettävä kasvavia maailmanmarkkinoita. Se edellyttää korkeaa teknologiaa, suunnittelu- ja muotoilutaitoja sekä logistiikan hyvää hallintaa. Tarvitaan myös aikaisempaa parempaa liiketoi- mintaosaamista, joka vaatii myös eri kulttuurien tuntemusta ja laajaa yleis- sivistystä. Samalla kun pidetään huolta suomalaisen teollisuuden toimintaedellytys- ten turvaamisesta, on entistä suurempi huomio julkisessakin elinkeinopoli- tiikassa kiinnitettävä palveluelinkeinojen kehittämiseen. Suurin työllistämis- potentiaali piilee juuri yksityisissä yrityspalveluissa sekä henkilökohtaisissa hoiva- ja muissa palveluissa. Myös matkailu on kasvuala, jossa Suomella on edelleen paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Tuotekehitys- ja ris- kirahoitusta on suunnattava enemmän palvelualoille sekä käytettävä myös verotuksellisia keinoja, kuten alv-kantojen alentamista, palvelujen kysynnän vauhdittamiseen. Teknologiarahoituksen tuloksellisuuteen ja kohdentami- seen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Maa- ja metsätalouden, samoin kuin maaseudun menestysedellytyksistä on pidettävä huolta. Perustuotan- nolla on edelleen merkittävä työllisyysvaikutus. Satamien, teiden, rautatieverkon sekä lentoliikenteen ja muun infrastruk- tuurin on oltava ensiluokkaisessa kunnossa, jotta Suomi olisi varteenotettava
  • 25. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 23 sijaintipaikka ja kykenisimme hyödyntämään paremmin logistista asemaam- me. Kiireellisten väylähankkeiden toteuttamisen nopeuttamiseksi on hyväk- syttävä pitkäjänteinen rahoitussuunnitelma, johon hallitus ja eduskunta sitoutuvat. Valtion kuljetusyritysten tehtävänä tulee olla valtakunnallisen henkilö- ja tavaraliikenteen ylläpito ja harjoittaminen. Sujuva ja turvallinen liikennejärjestelmä on olennainen osa toimivaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Myös postipalveluiden tasapuolinen saatavuus koko maan alueella on tur- vattava. Kylmän ilmaston ja pitkien etäisyyksien aiheuttamien haittojen kompen- soimiseksi Suomessa on välttämätöntä taata kaikissa olosuhteissa kohtuu- hintaisen energian riittävä saanti sekä teollisuudelle, palvelusektorille että kotitalouksille. Energiaomavaraisuudesta erityisesti sähkön tuotannossa on huolehdittava jatkamalla monipuolisen energiapolitiikan linjaa, mikä mahdollistaa tarvittavan lisäkapasiteetin rakentamisen. Ilmasto- ja kustan- nussyistä etusijalle on asetettava päästöttömät vaihtoehdot (ydin-, vesi- ja bioenergia). Mahdollisimman suuren päätösvallan säilyttäminen kotimaisissa käsissä on asia, joka koskettaa yritysten omistajien lisäksi myös työntekijöitä. Ulko- maiset tuotannolliset investoinnit Suomeen ovat tervetulleita ja niistä on ollut monasti myönteisiä kokemuksia. Tuotannollisia sijoituksia on pyrittävä aktiivisesti hankkimaan lisää. Kansantaloudelle on hyväksi, jos omistusrakenne on monipuolinen. Tar- vitaan paitsi vahvaa ja aloitekykyistä perhe- ja yksityisyritteliäisyyttä myös merkittäviä osuustoiminnallisia yrityksiä. Valtion pörssiomistusten arvo oli vuoden 2005 lopussa yli 20 miljardia euroa, mikä osaltaan tukee yhdessä huomattavien työeläkesijoitusten kanssa taloudellisen päätösvallan pysy- mistä Suomessa. Valtion on pysyttävä aktiivisena ja vahvana omistajana suo- malaisessa talouselämässä ja pidettävä strategisesti tärkeät ja erityistehtäviä suorittavat yritykset määräysvallassaan. Elinkeinopoliittisessa vaikuttamisessa SAK:n yleisenä tavoitteena on työpaikkojen ja investointien lisääminen Suomessa. Siksi elinkeinopolitiikka on yksi tärkeä SAK:n yhteiskuntavaikuttamisen kohde. Suomen liikenneväylien tulee olla ensiluokkaisessa kunnossa. Merkittävien infra- struktuurihankkeiden toteuttamiseksi tarvitaan pitkäjänteinen rahoitussuunnitelma. Kohtuuhintaisen sähköenergian saanti on turvattava huolehtimalla riittävästä omavaraisuudesta ja jatkamalla monipuolisen energiatuotannon linjaa. Ilmasto- ja kustannussyistä etusijalle on asetettava päästöttömät vaihtoehdot.
  • 26. 24 MUUTOS . LIIKE . Eri toimialojen työmarkkinajärjestöjen keskinäinen vuoropuhelu alan työllistämis- mahdollisuuksien ja kilpailukyvyn kohentamiseksi on osoittautunut hyväksi käy- tännöksi. Sitä on jatkettava muodostamalla elinkeinopoliittisesta vuoropuhelusta ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen pysyvä yhteistyön muoto. SAK vaikuttaa aloitteellisesti valtion harjoittamaan elinkeinopolitiikkaan. Valtion teknologia- ja riskirahoituksen sekä pääomasijoitustoiminnan ja valtion oman omis- tajaohjauksen on edistettävä kasvua ja uusien innovaatioiden käyttöönottoa sekä taloudellisen päätösvallan ja tuotannollisen toiminnan pysymistä kotimaassa. SAK:n aluepalvelukeskukset vaikuttavat yhdessä liittojen, maakuntaryhmien ja paikallisjärjestöjen kanssa alueellisesti ottamalla kantaa maakuntaohjelmiin sekä seudullisin kehittämisohjelmiin kehittääkseen alueellista elinkeinotoimintaa. 3.3 Kestävä kehitys Suomi on toistuvasti kansainvälisesti mitattu kestävän kehityksen mallimaak- si. Ykköstilasta on pidettävä kiinni jatkossakin. Se edellyttää määrätietoisia kestävän kehityksen strategian mukaisia päätöksiä. Hyväksytyt kansalliset ja EU- sekä YK-tason ohjelmat kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistä- miseksi, köyhyyden vähentämiseksi sekä ilmastomuutoksen hillitsemiseksi ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarjoavat suuntaviivat kestävän kehityksen periaatteiden toteuttamiseksi. Avainasemassa on aina parhaan käytettävissä olevan teknologian ja uusien innovaatioiden hyödyntäminen. Palkansaajien näkökulmasta on tärkeää, että kestävän kehityksen kaikki kolme perustekijää, taloudellinen ja sosiaalinen edistys sekä ympäristöstä huolehtiminen ovat keskenään tasapainossa. Soveltamalla puhtainta tekno- logiaa ja parhaita käytäntöjä voidaan hyvinvoinnin, talouskasvun ja ympäris- tönsuojelun välinen ristiriita voittaa. Vahva ja kasvava talous on ehto maail- manlaajuiselle köyhyyden voittamiselle ja tehokkaalle ympäristönsuojelulle. Kestävän kehityksen toimenpideohjelmien tulee lisätä, ei vähentää työ- paikkoja Suomessa. Tuotannon ja työpaikkojen siirto Suomesta ulkomaille ei edusta kestävää kehitystä, sillä useissa muissa maissa teollisuustuotannon ominaispäästöt ovat Suomea korkeammat. Verotukselliset ja muut ohjauskei- not, kuten päästökauppa, on sovitettava tähän tosiasiaan. Talouskasvu, työpaikat sekä tuotanto- ja kulutustapojen muutos on sovi- tettava yhteen niin, että kestävän kehityksen kaikki kolme näkökulmaa vah- vistuvat. Työllisyyden parantamisen, työntekijöiden hyvinvoinnin lisäämisen sekä työsuojelun ja työterveydenhuollon korkean tason tulee olla olennainen osa kestävän kehityksen kansallisen tason toimenpideohjelmia.
  • 27. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 25 Yritysten vastuullisuus on tärkeä osa kestävää kehitystä. Suomalaisten palkansaajien mutta myös rehellisten suomalaisten yritysten kannalta on olennaista, että yritykset ja elinkeinoelämä kaikkialla noudattavat yhteisiä työelämän pelisääntöjä, joista on kolmikantaisesti sovittu Kansainvälisessä työjärjestö ILO:ssa. Näitä ovat muun muassa oikeus järjestäytymiseen, työ- ehtosopimustoimintaan, tasavertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen sekä pakkotyön ja lapsityövoiman käytön kiellot. Ympäristön huomioimisessa uusi ja ekotehokas teknologia on käytännös- sä toimivin tapa vähentää uusiutumattomien luonnonvarojen kulutusta ja muuttaa kansalaisten kulutustapoja entistä ekologisempaan suuntaan. Suomessa julkiset panostukset ympäristöteknologiaan sekä ennen muuta teollisuuden omat ympäristöinvestoinnit ovat jo tuottaneet huomattavia tuloksia. Energiatuotannon ja liikenteen sekä asumisen päästöjen vähentämisen tu- lee olla sekä kansallisen että EU-tason energia- ja ilmastopolitiikan keskiössä. Suomen on EU:ssa vaikutettava niin, että uudet Kioton jälkeiset sitoumukset ovat jatkossa mahdollisimman kustannustehokkaita ja globaaleja, jotta maa- pallon ilmaston lämpenemistä pystytään hidastamaan. Jätteiden määrän vähentäminen, niiden kierrätyksen edistäminen sekä jätteiden hyötykäytön lisääminen esimerkiksi lämmön tuotannossa ovat tärkeitä askeleita kestävän kehityksen tiellä. Näihin toimiin sisältyy mah- dollisuuksia myös luoda uusia kannattavia työpaikkoja. Uuden teknologian soveltamisen jätteiden hyötykäyttöön tulee olla mahdollista ilman liiallisia hallinnollisia esteitä. Ekologisesti kestävästi järjestetty tuotanto ja työpaikkojen lisäys ratkaise- vat pitkälle sen, kuinka koko ihmiskunnalle voidaan taata parempi tulevai- suus. Köyhyyden vähentäminen maailmassa edellyttää taloudellista kasvua ja työttömyyden voittamista. Ay-liike on sekä Suomessa että kansainvälisesti valmis työskentelemään entistä aktiivisemmin aidon kestävän kehityksen hyväksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemi- seksi. Tarvitaan paitsi lainsäädännön ja taloudellisten ohjauskeinojen käyttöä myös jatkuvaa asenteisiin ja tottumuksiin vaikuttamista työyhteisöissä. Yritysten yhteiskuntavastuuta on vahvistettava. Yritysten on kaikkialla kunnioitettava ILO:n työelämän perusoikeuksia. Ay-liikkeen on yhdessä työnantajien ja muiden sidosryhmien kanssa kannustettava yrityksiä vastuullisuuteen niin talouden, ympä- ristön kuin sosiaalisen ulottuvuudenkin asioissa.
  • 28. 26 MUUTOS . LIIKE . 3.4 Muutosten ennakoiminen ja ay-liikkeen toimintamallit yritysten kriisitilanteissa Elinkeinoelämän ja tuotannon kansainvälistyminen etenee ja talouden liikkeet ovat yhä nopeampia. Tuotannon siirtäminen maan rajojen ulkopuo- lelle joko kokonaan tai osittain tulee työntekijöille usein yllättäen. Myös kotimaisista tuotannon uudelleenjärjestelyistä työntekijät saavat usein tietää ensimmäisen kerran tiedotusvälineistä, jolloin päätökset on jo tosiasiallisesti tehty. Tämä merkitsee työntekijöille epävarmuuden lisääntymistä ja elämän- hallinnan vaikeutumista. Ay-liikkeen tavoitteena on turvattu työsuhde ja työsuhteiden jatkumista koskevien muutosten ennakoiminen ja ehkäiseminen siten, että lomautta- misten ja irtisanomisten työntekijöille aiheuttamat vaikutukset olisivat mah- dollisimman vähäisiä. Toiminnan painopisteen tulee olla mahdollisimman varhaisessa muutoksen ennakoimisessa. Sekä kotimaista yhteistoimintaa että kansainvälistä, rajat ylittävää yhteistoimintaa tulee järjestelmällisesti kehittää sellaiseksi, että työntekijöiden tiedonsaanti turvataan ja tiedonsaantia aikais- tetaan ja että työntekijät voivat tosiasiallisesti vaikuttaa yritysten toimintaan. Myös työehtosopimuksissa on turvattava henkilöstön edustajien tiedonsaan- ti- ja osallistumisoikeudet. Yhteistoimintavelvoitteiden ja tiedonsaantioikeu- den tulee koskea myös alihankintatilanteita. Paikkakunnilla, joissa yhden yrityksen tai tuotantolaitoksen toiminnalla on huomattava vaikutus koko seudun työllisyyteen, elinkeinorakenteeseen ja kuntien verotuloihin on laadittava valmiussuunnitelmat siltä varalta, että tuotanto lopetetaan tai sitä olennaisesti supistetaan. Rakennemuutoksiin varautuminen edellyttää valmiuksia, panostuksia ja aitoa yhteistyötä sekä yritykseltä itseltään, alueen kunnilta että valtion viranomaisilta. Myös ay- liikkeen on voitava osallistua suunnitelmien laadintaan ja niiden toimeenpa- noon. Suunnitelmilla ja niiden toteutuksella on pehmennettävä muutosten aiheuttamia vaurioita, luotava edellytyksiä henkilöstön uudelleentyöllisty- miselle sekä synnytettävä alueelle korvaavaa yritystoimintaa. TE-keskusten voimavaroja samoin kuin EU-rahastojen ja ohjelmien mahdollisuuksia on käytettävä nykyistä tehokkaammin näiden rakennemuutospaikkakuntien auttamiseen. Lainsäädännössä ja työehtosopimuksissa on sovittava työnantajien toi- menpiteistä irtisanomisten ja lomautusten vaikutusten vähentämiseksi, muun muassa suunnitelman laatimisesta edellä mainittuja tilanteita varten. Suunnitelmien on oltava alueellisesti oikein mitoitettuja ja ne on tehtävä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen, paikallisviranomaisten sekä valtion kanssa. Tiettyä työpaikkaa koskevaa suunnitelmaa laadittaessa työterveys- huolto tulee ottaa mukaan. Suunnitelmassa on tällöin otettava huomioon sosiaaliset ja psykologiset palvelut. Suunnitelman tulee koskea myös töihin
  • 29. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 27 jääneitä ja sitä, miten työilmapiiristä huolehditaan lomautusten ja irtisano- misten jälkeen. Muutoksien ennakoiminen ja niiden hallitseminen edellyttää henkilöstön edustajilta hyvää ja laaja-alaista osaamista, muun muassa yritystalouden tuntemista ja hyviä neuvottelu- ja vuorovaikutustaitoja. Myös työnantajilta voidaan edellyttää nykyistä parempia johtamis- ja vuorovaikutustaitoja sekä muutostilanteitten parempaa hallitsemista. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että työntekijöitä kohdellaan asiallisesti, että heille annetaan oikeat ja tarpeelliset tiedot ja että muutostilanteissa heidän kanssaan käydään todelli- set eikä vain näennäiset neuvottelut. Yhteistoiminta- ja osallistumisjärjestelmiä on kehitettävä paitsi Suomessa ja EU-ta- solla myös maailmanlaajuisesti sellaisiksi, että työntekijöiden tiedonsaanti turvataan ja aikaistetaan ja että työntekijät voivat osallistua tasavertaisemmin neuvottelu- kumppaneina yritysten toimintaan. SAK vaikuttaa yhdessä jäsenliittojensa kanssa siihen, että lainsäädännössä ja muussa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä työehtosopimuksissa sovitaan työnantajan ja viranomaisten velvoitteista ja toimenpiteistä, joilla rakennemuutok- siin voidaan ennalta varautua. Toimenpiteiden tulee ehkäistä irtisanomisia sekä taata henkilöstön tiedonsaanti, kuuleminen ja osallistuminen valmiussuunnitelmien laadintaan ja toteutukseen SAK laatii yhdessä jäsenliittojensa kanssa koulutusohjelman henkilöstön edustajien tietämyksen ja neuvottelutaitojen parantamiseksi sekä tukee luottamushenkilöitä, jotta heillä olisi paremmat edellytykset ennakoida muutoksia ja selviytyä muutos- tilanteissa. 3.5 Aktiivisempaa työvoimapolitiikkaa Niin yksilön kuin yhteiskunnan hyvinvointi perustuu työhön. Siksi yhteis- kunta- ja talouspolitiikan lähtökohtana on oltava työllisyyden parantaminen ja työttömien työllistymisen tukeminen. Työmarkkinoilla muutokset ovat nopeita, työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa ja työvoiman liik- kuvuuden tiellä on esteitä. Tulevina vuosina erityisesti ikärakenteen muutos haastaa etsimään uusia keinoja saada yhä useampi henkilö mukaan työmark- kinoille. Myös pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseen on panostettava. Siksi tarvitaan aktiivista työvoimapolitiikkaa. Vanhoista EU jäsenmaista vain Iso-Britanniassa työttömien aktiivitoimia on vähemmän tarjolla kuin Suomessa. Esimerkiksi Tanskassa aktiiviseen työvoimapolitiikkaan käytetään kolme kertaa enemmän voimavaroja kuin
  • 30. 28 MUUTOS . LIIKE . Suomessa, vaikka työttömyys on Tanskassa puolet pienempää. Tanska käyttää Suomeen verrattuna työtöntä kohden aktiivitoimiin 2,5-kertaisen summan. Työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi on aktiivisen työvoimapolitiikan pa- nostukset nostettava asteittain pohjoismaiselle tasolle ja työllistymistä helpottavia toimenpiteitä on oltava tarjolla vähintään 30 prosentille työttömistä. Ikärakenteen muutoksesta johtuen lähivuosina aktiivisen työvoimapolitiikan voimavaroja on lisättävä määräaikaisesti. Tanskan työmarkkinamalli on onnistunut esimerkki siitä, miten turval- lisuus ja muutokset voidaan yhdistää. Työttömyys ei siellä tarkoita koko työmarkkinauran vaarantumista ja taloudellista ahdinkoa. Tanskassa työt- tömyysturvaa saa pitkään ja sen taso on erittäin korkea. Yhteiskunnan tehtävänä on tarjota sopivia aktiivitoimia työttömälle ja toimia on myös runsaasti tarjolla. Työmarkkinoiden liikkuvuus on suurta, mikä on nostanut työllisyysasteen erittäin korkealle. Jatkuvasti muuttuvilla työmarkkinoilla muutoksen hallinta ja yksilön tur- vallisuuden lisääminen ovat keskeisin osa työvoimapolitiikkaa. Jos emme voi turvata pysyvää, työuran kestävää työpaikkaa, on etsittävä turvallisia polkuja työstä työhön. On kaikkien osapuolien etu, jos siirtyminen työstä toiseen voi tapahtua joustavasti, turvatusti ja mahdollisimman nopeasti. Osana tuloratkaisua sovittu muutosturvan toimintamalli on edistysas- kel työttömyyden ennaltaehkäisemisessä yhteistyössä eri tahojen kesken. Tällä tiellä on jatkettava, sillä jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen työllistymismahdollisuudet heikkenevät merkittävästi. Työhallinnon palve- luja ja tukea tarvitaan jo siinä vaiheessa, kun työttömyys uhkaa. Työttömien työllistymismahdollisuudet ja työhallinnon palvelujen tarve on selvitettävä nopeasti. Tämän jälkeen työllistymistä tukevia aktiivitoimia on oltava tarjolla heti, kun se työttömän kannalta on tarpeellista ja tarkoituksenmukaista. Työmarkkinoiden muutoksessa moni SAK:lainen joutuu työuransa ai- kana vaihtamaan työtehtäviä, ammattialaa tai jää aika ajoin työttömäksi. Tämä on huomioitava myös SAK:n ja jäsenliittojen edunvalvonnassa. Osa edunvalvontaosaamista on hallita työvoimapolitiikan toimet sekä työttömän työnhakijan oikeudet ja velvollisuudet. SAK valmistelee yhdessä jäsenliittojensa kanssa toimintamalleja, joilla voidaan tu- kea liittojen jäseniä muutostilanteissa. Tämä edellyttää työttömyysuhan alla olevien ja työttömien jäsenten palveluiden parantamista, jotta he ovat paremmin selvillä omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.
  • 31. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 29 Varhaisella puuttumisella työttömyyteen on voitava tukea nopeaa uudelleen työllistymistä ja estää ajautuminen pitkäaikaistyöttömyyteen. Työvoimatoimistojen on kartoitettava kattavasti ja nopeasti työttömän työllistymismahdollisuudet. Työl- listymisohjelmat on tehtävä jo ennen työttömyyden alkua tai heti työttömyyden alkuvaiheessa. Ohjelmien laatua on olennaisesti parannettava. Samalla on tuettava työttömyysuhan alaisten tai työttömien omaa aktiivisuutta työllistymisohjelmien laatimisessa. Työttömille työnhakijoille on oltava riittävästi tarjolla yksilön kannalta tarkoituksen- mukaisia osaamista ja työllistymistä parantavia toimia, kuten tukityötä ja koulutusta. Tätä varten eri viranomaisten sekä muiden palvelujen tarjoajien yhteistyötä on tiivistettävä. Erityistoimia on kohdennettava nuoriin ja maahanmuuttajiin. Alueellisen liikkuvuuden tehostamiseksi ja työhallinnon toimintatapojen yhtenäis- tämiseksi on työvoimatoimistojen verkkoa syytä koota suuremmiksi yksiköiksi. Samalla on huolehdittava, että henkilökohtainen palvelu voidaan turvata kaikille työttömyysuhan alaisille ja työttömille työnhakijoille. Työssäkäyntialueet voidaan ottaa nykyistä tehokkaammin käyttöön, kun huomioi- daan työnhakijan elämäntilanne. Samalla työvoimatoimistojen on myös edistettävä työnhakua toisella työssäkäyntialueella, jos tämä sijaitsee työnhakijan kannalta järkevällä etäisyydellä. Vaatimattoman aktiivisen työvoimapolitiikan ohella työvoiman liikku- vuuden suuri este on asuntomarkkinoiden tila. Asuntojen hintojen nopea nousu kasvukeskuksissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla vaikeuttaa työvoi- man liikkuvuutta taantuvilta alueilta kasvualueille. SAK:laisen palkansaajan ostovoima ei riitä perheen asumistarpeet tyydyttävän omistusasunnon han- kintaan pääkaupunkiseudulla. Asuntopolitiikassa on panostettava kasvukeskusten asuntojen tarjonnan lisäämi- seen. Kasvukunnille on luotava kannusteet ja mahdollisuudet lisätä voimakkaasti tonttitarjontaa. Kunnallistekniikka-avustusta on kehitettävä tukemaan erityisesti Helsingin seudun kuntien yhteistyötä kuntarajat ylittävien asuntoalueiden toteut- tamiseksi. Valtion asuntorahaston myöntämien vuokra- ja asumisoikeusasuntojen lainojen ehtoja on parannettava. Myös väestöltään vähenevien alueiden asunto- ongelmia on lievennettävä. 3.6 Osaamisella työtä ja hyvinvointia Investoinnit yleissivistykseen, ammattitaitoon, huipputeknologiaan, tut- kimukseen, tuotekehitykseen sekä tuotteiden ja palvelujen markkinointiin ratkaisevat Suomen menestyksen maailmantalouden kilpailussa. Koulutus on kannattava investointi sekä koko kansantaloudelle että yksittäisille yri- tyksille ja työntekijöille. Yksilön näkökulmasta koulutus ja hyvä osaaminen
  • 32. 30 MUUTOS . LIIKE . parantavat palkkakehitystä ja työllistymismahdollisuuksia sekä lisäävät mah- dollisuuksia ammatilliseen liikkuvuuteen. Työttömyys kohdistuu useimmi- ten vähän koulutusta saaneisiin. Kouluttautuminen näyttää myös lisäävän työssäkäyntiä työuran loppupäässä ja toisaalta lyhentävän työttömyysjaksoja työuran aikana. Panostukset osaamiseen parantavat myös yritysten tuotta- vuutta, kun työntekijät pystyvät nopeasti omaksumaan uutta teknologiaa ja uusia toimintatapoja sekä kehittämään omaa työtään. Työelämän rakenteet muuttuvat niin, että monilla toimialoilla tiukat raja- aidat eri työtehtävien välillä katoavat. Koulutuksen ja työn vastaavuus ei enää ole yksiselitteinen. Koulutus ei valmista vain tiettyihin tiukasti määriteltyihin ammatillisiin tehtäviin. Korkean osaamisen perusta luodaan peruskoulussa ja yleissivistävässä koulutuksessa. Ammatillisen peruskoulutuksen on voitava tarjota työelämän muutoksissa ja vaativissa ammattitehtävissä tarvittava am- mattisivistys ja -pätevyys. Varsinaisen ammattiosaamisen lisäksi keskeisiksi ovat tulleet työelämässä tarvittavat taidot kuten sosiaaliset ja yhteistyötaidot. Korkeaa ammatillista osaamista tarvitaan koko työyhteisössä, siksi huip- puosaamista ei pidä ymmärtää vain korkeakoulutuksen haasteeksi. Korkea- tasoinen perusosaaminen turvaa parhaiten myös mahdollisuuden liikkuvuu- teen työmarkkinoilla. Ajattelutavan muutos on haaste kaikille, jotta nuorille ei muodostu jo koulutukseen hakeutuessa kohtuuttomia odotuksia tulevasta työurasta. Osaamispolitiikkaa on näistä lähtökohdista uudistettava. Onnistuneessa osaamispolitiikassa kyetään yhdistämään yksilön, työelämän ja yhteiskunnan tarpeet. SAK ja jäsenliitot toimivat ammatti- ja yleissivistyksen sekä ammat- titaidon nostamiseksi. Jokainen työntekijä on oman tehtävänsä asiantuntija ja mahdollisuuden saatuaan myös työyhteisön huippuosaaja. Suomen me- nestymiseen tarvitaan käytännön ammattilaisia. Koulutusta kaikille Huippuosaamisen ohella osaamispolitiikan toisena kivijalkana tulee olla koko väestön kouluttaminen. Suuri osa ikäluokasta jatkaa opintojaan perus- koulun jälkeen toisen asteen koulutuksessa ja yhä suurempi osa suorittaa korkea-asteen tutkinnon. Koulutuksen keskeyttäminen on edelleen iso ongel- ma, esimerkiksi 30–34-vuotiaiden ikäryhmässä yli 20 prosenttia on vailla ammatillista tai korkea-asteen tutkintoa (vuonna 2003). Naiset suorittavat tutkintoja miehiä innokkaammin. Yhteiskunnassa ja työelämässä selviytymi- sen edellytyksenä on pidettävä vähintään ammatillista perustutkintoa. Aikuisilla on vastaavasti oltava aito mahdollisuus hankkia puuttuva am- matillinen pohjakoulutus ja täydentää sekä päivittää ammatillista osaamis-
  • 33. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 31 taan koko työuran ajan. Työntekijällä tulee olla mahdollisuus myös perus- teelliseen osaamisensa uudistamiseen. Työaikaa on jatkossa voitava käyttää yhä enemmän työntekijöiden osaamisen kohottamiseen. Tämä edellyttää työpäivän ja työajan käsitteiden uudelleenmäärittelyä siten, että organisoitu ja tuettu oppiminen työssä tai koulutus työn ulkopuolella ovat luonteva osa työaikaa. Työntekijöiden on myös voitava käyttää työaikaa nykyistä enem- män itsensä kouluttamiseen. Aikuiskoulutukseen osallistuu hieman yli puolet aikuisväestöstä. Työnan- tajan tukema henkilöstökoulutus on tärkeä osa tätä osallisuutta. Kuitenkin SAK:n jäsenliittojen jäsenistä 72 prosenttia ei ole osallistunut työantajan tukemaan koulutukseen viimeisen vuoden aikana. Suomessa on edelleen merkittävät erot aikuiskoulutukseen osallistumisessa sosiaalisen aseman, työsuhteen, iän ja sukupuolen mukaan. Lisäksi pienissä yrityksissä ja työpai- koilla osallistumisen mahdollisuudet ovat selvästi vähäisemmät kuin suurilla työpaikoilla. Viisivuotinen Noste-ohjelma pyrkii osaltaan lisäämään vähiten koulutukseen osallistuneiden osallisuutta. Ilman pitkäaikaisia erityistoimia työelämässä tulee jatkossakin olemaan huomattava määrä henkilöitä vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa. Työn ohella tapahtuvien opintojen edistämiseksi tarvitaan toimia myös omaehtoisen koulutuksen tukemiseksi. Joustavia koulutusmahdollisuuksia on voitava tarjota silloin kun työntekijä haluaa omista lähtökohdistaan kä- sin täydentää pätevyyttään työssä, parantaa yleissivistäviä valmiuksiaan tai kouluttautua uuteen ammattiin. Valtiovalta ei ole riittävästi rahoittanut ja tukenut työstä käsin tapahtuvaa opiskelua. Vastaavasti työnantajat ovat kohdistaneet osaamisinvestointinsa varsin valikoivasti ja usein unohtaneet työtekijöiden koulutuksen. Mah- dollisuudet kehittää omaa pätevyyttä vaihtelevat eri yrityksissä ja työpai- koilla tuntuvasti. Nykyiset rahoitusmallit eivät välttämättä lainkaan tue eri toimialoilla tarpeellista kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Koulutukseen osallistumisastetta sekä koulutuksen oikeudenmukaisempaa kohdentumista voitaisiin parantaa aikuiskoulutuksen rahoituspohjaa uudistamalla. Ilman työntekijöiden koulutuksen rahoituspohjan uudistamista ei osaamiseen kohdistuviin haasteisiin pystytä vastaamaan. Valmistelutyö rahoituspohjan uudistamiseksi tulisikin aloittaa pikaisesti. Työelämän osaamispolitiikkaan on saatava suunnanmuutos. Aikuisten osallistumis- ta koulutukseen on tuntuvasti lisättävä, erityisesti on lisättävä vähiten koulutusta saaneiden mahdollisuuksia osallistua koulutukseen. Tämä edellyttää kohdennettu- ja, pitkäaikaisia Noste-ohjelman kaltaisia erityistoimia. Niitä on kohdennettava myös
  • 34. 32 MUUTOS . LIIKE . työttömiin sekä niihin, joilla on työelämässä vanhentunut ammatillinen tutkinto. Työnantajan sitoutumista koko henkilöstön koulutukseen on lisättävä. On käynnistettävä kolmikantainen valmistelutyö, jossa selvitetään mahdollisuudet palkansaajien ammatillisen osaamisen parantamiseksi ja siihen tarkoitetun koulu- tuksen rahoittamiseksi niin, että osa yritysten ja työpaikkakohtaisen kannattavuuden kasvusta sijoitetaan inhimillisen pääoman kehittämiseen ja henkilöstön kouluttami- seen. Valmistelun yhteydessä on selvitettävä, voisiko Työttömyysvakuutusrahaston yhteydessä toimiva koulutusrahasto tukea tällaista työpaikoilla tapahtuvaa oppi- mista. Lisäksi on selvitettävä, voidaanko koulutus ja osa-aikatyö yhdistää nykyistä joustavammin. Omaehtoisen koulutuksen tukimuotoja on parannettava siten, etteivät ne muodostu esteeksi koulutukseen hakeutumiselle. Ammatillisen koulutuksen on tarjottava nuorille korkeatasoinen ammattisivistys ja -taito työmarkkinoilla, yhteiskunnassa ja vaativissa ammattitehtävissä selviytymi- seksi. Ammatillisen koulutuksen on oltava houkutteleva vaihtoehto kaikille nuorille. Tavoitteen toteutuminen edellyttää ammatillisen koulutuksen laadun parantamista, mm. käytännön lähiopetusta lisäämällä, tutkintojen kolmivuotisuudesta kiinni pitä- mistä ja valinnan mahdollisuuksien lisäämistä ammatillisessa koulutuksessa. Toisen asteen koulutusta on ikäluokkien pienentyessä koottava seudullisiksi, isommiksi kokonaisuuksiksi. Vaikeuksissa olevat nuoret tarvitsevat lisää tukitoimia peruskoulussa ja toisen as- teen koulutuksessa. Tukitoimilla parannetaan elämänhallintaa ja vastuunottoa. On syytä harkita oppivelvollisuusiän pidentämistä koskemaan toisen asteen koulutusta. Erityisesti itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintososiaalisia etuja on parannettava. Erityisesti tarvitaan toimia koulutuksen keskeyttämisen vähentämi- seksi ja sukupuolten välisen koulutuskuilun pienentämiseksi. Koulutusväylien on oltava avoimia ammatillista tietä eteneville korkea-asteen kou- lutukseen saakka. Tämä edellyttää myös ammattikorkeakoulujen omaleimaisuuden kehittämistä korkea-asteen koulutuksen toisena pilarina. Työehtosopimukset tukemaan osaamista Merkittävä osa työnantajan tukemasta henkilöstökoulutuksesta suunnataan tällä hetkellä ylemmille toimihenkilöille. Työntekijöiden koulutus on usein uuteen teknologiaan tai työjärjestelyihin liittyvää lyhytkestoista, päivittävää koulutusta. Työehtosopimusten tulee kannustaa aktiiviseen ja suunnitel- malliseen osaamisen kehittämiseen niin, että se turvaa koko henkilöstön osallisuuden. Työehtosopimusten kautta tulee voida palkita taloudellisesti ammatillisen näyttötutkinnon suorittamisesta, jossa osaaminen voidaan osoittaa jo tutkintotilaisuudessa. Työehtosopimusten tai lainsäädännön
  • 35. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 33 kautta tulee voida myös velvoittaa siihen, että tietty osa työajasta käytetään vuosittain koulutukseen ja organisoituun työssä oppimiseen. SAK valmistelee yhdessä jäsenliittojensa kanssa esityksen työehtosopimusten kehit- tämiseksi osaamisen hankkimista ja sen jatkuvaa ylläpitämistä tukevaan suuntaan. Työehtosopimuksin on parannettava pätkätyöntekijöiden mahdollisuuksia osallistua osaamista kehittävään koulutukseen. Työajan lyhentämisellä ja työn uudelleen järjestelyillä on tavoiteltava parempaa ammatinhallintaa ja tuettava työssäoppimista. Ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteistyötä on syvennettävä, jotta koulutus voi joustavasti vastata työelämän muuttuviin tarpeisiin. Pitkä- jänteisen koulutuksen määrällisen suunnittelun pohjana on monipuolinen ennakointitieto. Merkittävä osa ammatillisesta koulutuksesta tapahtuu työ- paikoilla. Yhä useampi SAK:lainen ohjaa ja arvioi ammattiin opiskelevien osaamista työpaikkaohjaajana. Tämä tulee ottaa huomioon työpaikkaohjaa- jien ajankäytössä, palkkauksessa ja koulutuksessa. Työelämän koulutustarpeiden ennakoimiseksi tarvitaan sekä valtakunnallista että alue- ja seutukuntakohtaista tiivistä yhteistyötä työ- ja elinkeinoelämän, koulutuksen järjestäjien ja työhallinnon kesken. Työpaikkaohjaus on sisällytettävä osaksi ammatillisten perustutkintojen opetussuun- nitelmia ja näyttötutkintojen valinnaiseksi osaksi. Työpaikoilla tapahtuvan oppimisen pelisäännöistä on sovittava työehtosopimusten osana. Työpaikkaohjaajien, näytön vastaanottajien ja näyttötutkintomestareiden asemaa tulee parantaa. Pätevyysluotseista osaamisvaltuutetuiksi Osana Noste-ohjelmaa on toteutettu SAK:n ja jäsenliittojen yhteistä Osaa- va pärjää -hanketta. Sen yhteydessä on koulutettu satoja pätevyysluotseja. Pätevyysluotsien tehtävänä on ollut kannustaa työntekijöitä hakeutumaan ammattitaitoa kohottavaan koulutukseen, tiedottaa koulutusmahdolli- suuksista sekä kehittää työelämän ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä. Pätevyysluotsit ovat kannustaneet työnantajia käyttämään Noste-ohjelman mahdollisuuksia ja pitäneet yllä yhteyksiä koulutusta järjestäviin oppilai- toksiin sekä paikallisiin ay-organisaatioihin. Pätevyysluotsien toiminnasta saadut kokemukset ovat myönteisiä. Pätevyysluotsit ovat saaneet peruskoulutuksen tehtäväänsä ja osalle on voitu tarjota myös täydentävää koulutusta. Pätevyysluotseilla ei ole kuiten-
  • 36. 34 MUUTOS . LIIKE . kaan muodollista, työehtosopimusten turvaamaa asemaa ja siten työnantajan tunnustamaa roolia. Erityisesti työajan käyttö tehtävän hoitoon on ollut pul- mallista, vaikka noin kolmasosa luotseista on luottamusmiehiä. Osaamisen merkityksen kasvu työelämässä edellyttää myös ammattiyh- distysliikkeeltä uusia avauksia työpaikalla tapahtuvan toiminnan ja työnan- tajayhteistyön kehittämiseksi korkeaa osaamista tukevaksi. Tähän työhön tarvitaan henkilöstön edustajaa, joka on erityisesti paneutunut työntekijöi- den osaamisen kehittämiseen ja sen mahdollisuuksiin sekä työntekijöiden kannustamiseen. Henkilöstön edustajat tukevat toiminnallaan työpaikan ja koulutuksen järjestäjien yhteistyön onnistumista ja suunnitelmallista henki- löstön osaamisen kehittämistä. Pienillä työpaikoilla osaamisen kehittämisestä vastaavan luottamushenkilön tehtävä voisi olla yhdistetty joko luottamus- miehen tai työsuojeluvaltuutetun tehtävään. Tehtävän asianmukainen hoito edellyttää siihen sopimuksella turvattua aikaa sekä myös oikeutta saada teh- tävän mukaista koulutusta. SAK valmistelee yhteistyössä jäsenliittojensa kanssa esityksen osaamisvaltuutettu- jen valitsemisesta työpaikoille sekä heidän asemansa tunnustamisesta työehtoso- pimuksissa. Joustavuutta ja henkilökohtaista tukea koulutukseen Korkean osaamisen turvaaminen ja työstä käsin tapahtuvien opintojen kehittäminen eivät ole mahdollisia ilman uusia koulutusratkaisuja. Koko työuran ajan tapahtuva työn ja koulutuksen vuorottelu vaatii onnistuakseen uutta joustavuutta niin työnantajilta kuin koulutuksen järjestäjiltä. Erityisen haasteelliseksi tulee pk-yritysten henkilöstön saaminen nykyistä tuntuvasti laajemmin osalliseksi henkilöstökoulutuksesta. Osaamisen kehittäminen on välttämätöntä, jotta nykyistä useampi pk-yritys voisi suuntautua kasvuun ja siten uusien työpaikkojen luomiseen. Koulutus on tällöin voitava tuoda työpaikalle ja hoitaa joustavin järjestelyin. Pk-yrityksissä toimivien työntekijöiden osaamisen kohottamiseksi on käynnistettävä erityisohjelma yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Työelämälähtöinen näyttötutkintojärjestelmä on ollut tärkeä aikuisten osaamista tukeva innovaatio. Tutkinnot ovat sekä suosittuja että työelämässä arvostettuja. Niiden jatkuva kehittäminen edellyttää valtiovallan ja työmark- kinaosapuolten yhteistyötä.
  • 37. M U U T O KS E N S U U N TA – OS A AVA J A O I K E U D E N M U K A I N E N S U O M I 35 Aikuisten ammatillisessa koulutuksessa painopisteen on oltava työelämäläheisessä koulutustarjonnassa. Aikuisille soveltuvia ammatti- ja erikoisammattitutkintoja on jatkossakin kehitettävä keskeisenä osaamisen hankkimisen väylänä. Tutkintojen, näyttöjen ja valmistavan koulutuksen toteuttamiseen tarvitaan korkeatasoista ja erikoistunutta aikuiskoulutuksen osaamista. Merkittävällä osalla aikuisväestöä on jonkinasteisia pulmia lukemisessa ja kirjoittamisessa. SAK:n liittojen jäsenistä tällaisia henkilöitä on mahdollisesti jopa 20 prosenttia. SAK:n opistoilla tehdyt selvitykset viittaavat siihen, että luottamusmiehistä lukiongelmia olisi joka viidennellä. Nykytietämyksen mukaan lukiongelmat on voitettavissa siten, etteivät ne muodostu esteeksi koulutukseen hakeutumiselle kuten usein aiemmin on käynyt. Työntekijäl- le itselleen on tärkeää tietää, ettei asialla ole yhteyttä älykkyyteen. Oikeus henkilökohtaiseen tukeen on tärkeä viesti koulutukseen hakeutumista har- kitsevalle. Aikuisten opintojen onnistuminen edellyttää erilaisten oppijoiden tukemista ja opintojen henkilökohtaistamista sen kaikissa vaiheissa. Myös ay-koulutuksessa on oltava mahdollisuus lukiongelmien tunnistamiseen ja sen huomioimiseen koulu- tuksen sisällössä. 3.7 Terveelliset ja turvalliset työolot lisäävät työhyvinvointia ja tuottavuutta Hyvä työ ja tuottavuus Hyvän työn tunnusmerkkejä ovat: – toimeentulo on riittävä ja oikeudenmukainen – työ on tuottavaa, kannattavaa ja hyödyllistä – arvokkuus säilyy, ihmistä ei nöyryytetä – tekijä itse määrää, ihmistä ei alisteta – voi käyttää taitojaan ja tietojaan, työ ei ole köyhdytetty – kehittymis- ja etenemismahdollisuudet ovat hyvät – työstä saa palautetta ja ilmapiiri on avoin ja luottamuksellinen – työpaikalla toimitaan solidaarisesti, ei kilpaillen tai syrjien – työntekijän terveydestä ja turvallisuudesta huolehditaan; työ kuormittaa kohtuullisesti, ei kohtuuttomasti, sairaana tai puolikuntoisena ei työsken- nellä – työ ja yksityiselämä nähdään kokonaisuutena – ihminen antaa jotakin itsestään, ei ole väline – työntekijään luotetaan, eikä valvota. Mitä paremmin tunnusmerkit toteutuvat sitä tehokkaampi, laadukkaam- pi, tuottavampi ja kilpailukykyisempi työorganisaatio on. Johtamisella ja
  • 38. 36 MUUTOS . LIIKE . työoloilla on merkittävä yhteys työntekijän hyvinvointiin, motivaatioon ja tuloksellisuuteen. Hyvät vaikutus- ja kehittymismahdollisuudet, arvostus, sopiva kuormitus ja oikeudenmukaiseksi koettu johtaminen lisäävät työ- tyytyväisyyttä ja sitä kautta asiakastyytyväisyyttä. Oikeudenmukainen joh- taminen vähentää sekä fyysistä että henkistä sairastumista. Hyödyt näkyvät sairauspoissaoloista aiheutuvien kustannusten alentumisena, henkilöstön pienenä vaihtuvuutena sekä työkyvyttömyyseläkkeiden määrän laskuna. Tuottavuudella tarkoitetaan usein määrällistä tuottavuutta niin, että mitä enemmän saadaan aikaan samoilla resursseilla, sitä korkeampi on tuotta- vuus. Tuottavuudella on kuitenkin myös laadullinen puoli, jossa keskeistä on ihmisen osaaminen ja luovuus. On tärkeää huomata, että tuottavuus on vain keino, ei päämäärä sinänsä. Tuottavuudella tulee saavuttaa myös laadullista lisäarvoa. Työvoimavaltaisessa palvelutuotannossa tuottavuus ei ole vain laskennallinen tuotoksen suhde panokseen. Siihen liittyy keskeisesti inhimillinen panos eli työntekijät, jotka saavat aikaan tuottavuuden kasvun. Esimerkiksi julkisella sektorilla työn tuottavuutta voidaan laskennallisesti lisätä ulkoistamisella ja ostopalveluilla, mutta kokonaistuottavuus ei parane. Tuottavuutta on parannettava ensisijaisesti muilla keinoin kuin kaavamaisel- la henkilöstömäärän supistamisella. Teknologinen kehitys on jatkossakin eräs keskeisimmistä tuottavuuden kasvuun vaikuttava tekijä. Uuden teknologian täysimittainen hyödyntämi- nen vaatii kuitenkin usein myös uudenlaista tuotannon ja työn organisointia. Työn sisältö, työn määrä ja työolosuhteet on saatava ihmisen mittaiseksi. Esimiehiä ja heidän johtamiskykyjään tulee merkittävästi kehittää, jotta oikeudenmukainen, työntekijöiden moninaisuuden huomioiva johtaminen toteutuu, ihmisten työkyky säilyy ja paras mahdollinen tuloksellisuus saa- vutetaan. Suomessa tarvitaan uutta kansallista työpaikkastrategiaa. Tarvitsemme parempaa johtamista, parempaa jatkuvan osaamisen kehittämistä ja laajempaa työorgani- saatioiden kehittämistä. Teknologian kehittämisen rinnalla valtion on panostettava entistä enemmän työpaikkojen toimintojen kehittämiseen. Kokonaisvaltaisen kehit- tämisen varmistamiseksi on yhteistoimintaa tiivistettävä eri viranomaisten kesken ja on luotava yhteinen visio työpaikkojen laaja-alaisen kehittämisen edistämiseksi. Työpaikoilla on kehitettävä henkilöstön ja työnantajan välistä yhteistyötä työn or- ganisointiin, työturvallisuuteen ja kehittämiseen liittyvissä asioissa. Tavoitteena on yhteistoiminnallisen toimintakulttuurin luominen jokaiselle työpaikalle. Kestävää tuottavuutta ei synny ilman yhteistä arvopohjaa, sosiaalista vuorovaikutusta, luot- tamusta ja vastavuoroisuutta.